Oli niin paha mieli kun olen vuodesta toiseen ilman naista. Kyllä tämä muuten menisi mutta iltaisin iskee aina kauhea ahdistus. Nytkin olen vetönyt kuukauden pamit alle kahdessa viikossa ja nyt on sitten kituutettava seuraavat pari viikkoa ennen kuin resepti uusiutuu ja saan lisää.
Jouduin ottamaan diapamia sinkkuuden takia
ihankauheaa
71<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
En tiedä oletko provo vai et, mutta mietipä joskus asioita toisin...
Jos lääkäri ehdottaisi tupakan polttamisen aloitusta, suostuisitko?
Periaatteessa ihan sama juttu ja vaikutus, paitsi tupakalla lyhytaikaisempi ja bentsodiatsepaameilla enemmän soluihin jämähtävä.
Kylläpä ahdistaa, minuakin ja monia muita. Miksi ihmiset eivät ota ahdistusta vastaan? Ahdistus on molekyylejä aivoissa, jotka tuottavat tuntemuksen siitä, että ei olla elämässä oikealla polulla. Silloin pitää etsiä joku muu tapa elää/olla, eikä ryhtyä narkkariksi= puuduttaa omaa sieluaan lääkkeillä.
En kehoita ketään jättämään lääkkeitä heti pois, mutta kehotan maltilliseen luopumiseen ylimääräisestä kemiasta, ja rohkeuteen etsiä omaa kadonnutta tahtoa.
Kuulostaa saarnalta, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että ihmisen ongelmat ovat ratkaistavissa ilman ihmiselimistön kemiallisen tasapainon sekoittamista.
Luonto ja eliöiden aineenvaihdunta on tarkempi ja parempi tienviitta kuin yksikään ihmisen keksimä "lääke".Niin se vain on, ainakin näissä "mielen sairauksissa".
Tietty sitten antibiootit ja bakteriofagit ovat asia erikseen (harvemmin, mutta joskus sielun ongelmien taustalla).
Sanon tämän kaiken keskustelupalstalla, ihan yksityishenkilönä. Kenenkään ei pidä uskoa minua ja puheitani lääketieteellisenä totuutena.
Tuo on naiivin höppänän näkemys etkä selvästikään tiedä oikeasta ahdistuksesta ja yksinäisyydestä mitään.
Olen eri mieltä, ja väitän tietäväni tunteellisista sykkyrä-mykkyröistä enemmän kuin sinä.
Uskallan jopa sanoa, että itsekin olen muutaman kerran toivonut, että Tuonelan portit avautuisivat minulle. Tässä on muutama tai pari asiaa tullut käytyä läpi.
Väitänpä näinkin, että te todelliset naiivit höppänät jaksatte keskittyä omaan napanöyhtäänne loputtomasti. Se on koomista, mutta myös traagista. Silti jaksan mm. palstailla, eli joskus lukea teidän kivoja tarinoitanne elämästä. Suurin ilo ja suru on todellisessa elämässä aina läsnä. Ja siitä tulee se elämä.
https://www.youtube.com/watch?v=PSZxmZmBfnU
"bentsodiatsepaameilla enemmän soluihin jämähtävä."
Mitä tämä tarkoittaa?
Joskus toivoisi että todellakin olisi jokin muu tie kuin päihdyttävä, mutta käytännön vinkit ovat vähissä.
Komppailen. Elämäntavoilla on suuri merkitys mielen(kin) hyvinvointiin. Ruokavalio kuntoon, liikuntaa, säännöllinen vuorokausirytmi.
Varmasti jokaisella on henkisiä ongelmakohtia, jotka vaativat työstöä. Jollei itse osaa käyttää omia työkalujaan, pitää hakea ammattilaiselta apua alkuun.
Kaikkien kapasiteetti ei riitä henkiseen kehittymiseen, mutta haluan uskoa että suurimmalla osalla se riittää.
Tässä taas prinsessat neuvovat syömään kakkua, jos ei ole leipää.
Kun katsoo minkälainen hysteerinen ja ahdistunut kurppa sinä olet ikäkriisisi takia, niin et ole kyllä paras henkilö puhumaan rauhoittavia vastaan.
Tosin, teillä femakoilla nyt muutenkin paranemisennuste on aika huono, samaa luokkaa kuin muillakin luonnevikaisilla, mutta voisi edes hieman hillitä menoa. Kurpparaivoa.
Erittäin hyvin sanottu, ja kuvaa täysin naisen logiikan.
Heidän maailmassaan ensiksi pitää opetella juoksemaan, jotta voisi kontata.
Sitten ihmetellään kun kaikki on niin vaikeaa ja tunnesykkyrämykkyrää.
Ole jo hiljaa.
Ei naiset tiedä siitä yhtään mitään kuinka paljon henkistä kärsimystä, tuskaa ja ahdistusta se aiheuttaa miehelle kun ei koskaan saa seksiä.
"jaksatte keskittyä omaan napanöyhtäänne loputtomasti. Se on koomista, mutta myös traagista"
Erinomaisesti ilmaistu.
Jos naisen puute on se perimmäinen onglema, suosittelisin kastraatiota. Se salpaa pariutumisviettiä tehokkaasti.
Outsider? Sillä on yhtä elämään kyllästyneitä niksivinkkejä..
Tää ei oo oma perimmäisin ongelmani, mutta oon tekemässä sitä silti. Säästyypä monelta surulta ja murheelta, kun laittaa lopullisen pisteen suhde- ja perhehaaveilleen. Aika jännä, kun on kertonut päätöksestään tuttavanaisille, niin ovat vaikuttaneet kauhistuneilta. Yrittäneet jopa saada pyörtämään päätöstä. Musta outoa kontrollointia, kun ei yksikään niistäkään alkais minun kanssa suhteeseen.
Se on se kauhistus, kun "tosi hyvä" mies jotuu pois markkinoilta ja on "joltain muulta naiselta" pois. ;)
Jouduin ottamaan viinaa yksinäisyyteeni ja nyt on kamala olo!! Morkkis kamala vaikka kotona vaan ollut. Ja entistä yksinäisempi!! No hyvä vaan niin kukaan ei ole todistamassa tätänihmisen alennustilaa..
Erkki tädin kommentit ovat säälittävän pölhöjä! Nauran kaikille jotka kärvistelevät vaikka pääkivussa eivätkä ota buranaa. Itse otan buranaa aina väh. 1200mg usein 1500mg! Samoin otan venlafaxiinia 375mg ja se antaa mukavat boosterit ja pitää masennuksen poissa! Better living through Chemistry!
Kannattaisiko kuitenkin hoitaa sitä syytä ennemmin kuin seurausta? Voisit päästä koko vaivasta.
Erkki-tädin kommentit eivät ole mielestäni pölhöjä.
Kyllä minäkin varmasti saisin jonkun masennuslääkereseptin, jos lääkärille nyt menisin koska viimeiset viisi vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän rankkoja elämässäni. Mutta en halua mitään "kemiallista helpotusta". Yritän keksiä muita keinoja, ettei elämä tuntuisi niin hankalalta. Esim. keikoilla käynti on mulle rentouttavaa. Terapia ei varmasti olisi pahitteeksi mutta kun en saa varattua itselleni sitä lääkäriaikaa. Viime kesänä kävin kyllä monta kertaa lääkärillä jonkun pitkittyneen influenssan takia, ja söin kaksi kuuria antibioottia. Buranaa yms. syön kyllä pää-/niskakipuihin.
Niin ja monesti ole toivonut, että olisi olemassa joku on/off-nappi ihmisessä niin olisin painanut sitä off-nappia, että olisi päässyt pois täältä maan päältä.
:) Juuri noin minäkin ajattelin silloin, kun oli musta kausi elämässä. Mitään en jaksanut asian eteen tehdä, mutta jos olisin voinut vain syvällä uloshengityksellä lopettaa kaiken, niin - loppu, slut.
Sitten vain väkisin, lähdin ensin kävelylle, laitoin ravinnot kuntoon (oli pakkokin kun ei ollut rahaa), opettelin nukkumaan, lisäsin liikuntaa, ehkä liikaakin välillä, jne... kunnes homma alkoi kulkea välillä omallakin painollaan eikä se musta hulavanne päänsisällä pahoine ajatuksineen enää imenyt kaikkea negatiivista ympäristöstä.
Voi ne napitkin olla ihan hyviä aluksi, jos sillä saa nuo pahat ajatukset turrutettua ja sitä kautta saa jalkaa liikkumaan.
Tuohon tilanteeseeen kuluu vakaa usko siihen, ettei se tilanne ikinä parane. Eikä se ole koskaan sen parempi ollutkaan. Että taitaa olla turha sanoa, että se paranee kyllä, itse en nimittäin olisi sitä uskonut, olisin vain pitänyt sitä sanojaa idioottina joka ei v*ttu tiedä mistään mitään. Mutta jos kuitenkin sanon.. :)
"Voi ne napitkin olla ihan hyviä aluksi, jos sillä saa nuo pahat ajatukset turrutettua ja sitä kautta saa jalkaa liikkumaan."
Niin varmasti, ja monelle onkin. Mutta jos vain turruttaa päänsä niillä eikä tee mitään asioidensa eteen niin loppupeleissä ne ovat vain huono juttu. Ja jos "pakettiin" lisätään vielä runsas alkon käyttö niin se vaan käsittääkseni sekoittaa lisää aivokemioita ja pahentaa masennusta.
Oletko sinä tehnyt mitään asioittesi eteen?
Joka päivä menen esim. töihin vaikka joka aamu vituttaa enemmän tai vähemmän mennä sinne..ja yritän esittää kunnon työntekijää koska olen tunnollinen ihminen.
Mutta auttaako se mitään, jos sen tekeminen aina vain vituttaa? Eihän se silloin ole kovinkaan positiivinen elementti elämässäsi. Sitä paitsi jossain vaiheessa se vitutus voi kulminoitua potkuihin.
Nimenomaan :) En usko, että yksikään pilleri pelkästään parantaa masennusta, pitää myös itse tehdä töitä parantumisensa eteen. Ja jollei itse osaa tai ei ole voimia, niin terapiaan.
Olen muuten päättänyt, että teen enää vain sellaisia töitä joista pidän ja minne on joka aamu mukava lähteä. Jos alkaa homma ahdistamaan, vaihdan hyvin pian maisemaa. Kyllä sitä vähän aikaa kituuttaa vähillä rahoilla ennemmin kuin kärsii henkisesti huonossa työilmapiirissä tai muuten vaan ikävissä tehtävissä yhtään kauempaa. Töitä on tekevälle aina, jos töitä vaan haluaa tehdä, muuallakin. Ja kiva olis välillä lepäilläkin, nyt on kyllä ollut pitkään ihan mukavia hommia ja työkavereita :)
Mä melkein toivoisinkin, että saisin potkut koska sitten ei tulisi karenssia. Jos taas itse sanon itseni irti niin tulee 3 kk:n karenssi ennenkuin saa mistään rahaa eikä mulla ole siihen varaa. Pitäisi siis olla uusi työpaikka valmiina mutta sen hommaamisen mulla ei nyt juuri ole voimia. Mä tiedän kuitenkin olevani ihan hyvä työtekijä omassa työpaikassani. Ja kyllä työkaverit on yleisesti ottaen mukavia. Mutta "vika on johdossa". Liikaa muutoksia viime vuosina. Ei vanha jaksa vaikka kohtuullisen sopeutuvainen olenkin.
Mitä jos nyt ensiksi koittaisit laihduttaa, tuollaisena vanhan kurppana ja vielä läskinä oleminen ei tee hyvää, kun ottaa huomioon karanneen MA:si.
Olisikohan pikkusen terveellisempi vaihtoehto kuin kurpparaivokilareiden saaminen palstalla, nauta?
Mites esimies, onko tolkun ihminen? Voisko sen kanssa jutella, tai sitten työterveyshuolto? Yksin ei kannata sinnitellä ja yrittää jaksaa vuodesta toiseen, vaan kannattaa ottaa asia jonkun kanssa puheeksi sillon kun paha olo pitkittyy. Ja työterveyshän on aina vaitiolovelvollinen. Pitkittyessään ongelmilla on taipumus pahentua ja kasautua. Älä aja ittees piippuun. Jaksamista.
Mitä jos sä välillä pitäisit pääsi kiinni?
Aargh, ei! Mikään ei vuoda niin pahasti kuin työterveyshuolto! Ennemmin sitten julkisten kautta saikkua hakemaan, mutta ei missään nimessä mitään arkaluontoisia tietoja työterveyteen.
No jaa..Meillä on pomoja monessa portaassa mutta kai ne lähimmät esimiehet on ihan tolkun ihmisiä. Olen mä vähän avautunutkin asiasta, enkä ole edes ainoa joka on väsynyt. Mutta mulla on jotenkin kauhean korkea kynnys mennä puhumaan vaikka sinne työterveyshuoltoon. Meillä vaihtui paikka, ja entinen työterveyshuolto oli ainakin ns. firmaan päin..eli ei helposti saikkua. Tuossa uudessa paikassa en ole vielä käynytkään. Monet meiltä kai käy julkisessa terv.huollossa.
Mä olen vaan jotenkin niin "kovapäinen" tai tyhmä, että marttyyrinä vaan kärsin. Mutta ennen lomaa mulla oli öisin jotain henkityskatkoksia tms. ja päätin, että jos niitä ilmeneen vielä loman jälkeen, niin varaan välittömästi ajan lääkärille. Ei niitä ainakaan vielä tällä viikolla tullut ja olen nukkunutkin aika hyvin. Varsinkin nyt viikonloppuna nukuin molempina öinä kunnon yöunet.
Kiitos tsempistä!
Nuo ovat ihan selviä oireita vakavasta seksinpuutteesta.
Jos arkaluonteiset tiedot vuotaa työterveyshuollosta, on se oikeusjutun paikka ja siinä kohtaa työntekijä voi jäädä korvauksineen vaikka vähän pidemmällekin vapaalle.
Olen HC-ätmelin kanssa samaa mieltä, että vakavia oireita ovat, mutta tosta lopusta nyt niin sitten tiedä. Mutta oikeasti, jollekin kannattaa avautua. Ei työnantaja pysty tulemaan vastaan, tai kukaan muukaan jeesaamaan, jolleivät tiedä asian vakavuutta. Monessa paikassa kuitenkin arvostetaan vielä tunnollisia tekijöitä. Toivottavasti sun työmesta on sellainen.
Ei se paljoa auta, jos ne asiat on jo levinneet. Ja ne leviävät, tiedän, kun olen itse ollut siellä niitä asioita käsittelemässä pomopuolella vuosikaudet. Jos duunarit tietäisivät, mitä ne "mukavat" esimiehet siellä niistä saikkulapuista lääkärin kanssa ja keskenään juttelevat, niin... no, älkää luottako työterveyteen.
Eli teidän työpaikalla toimitaan lainvastaisesti ja sä olet siinä ylpeydellä mukana?
Yks kaveri veti pameja ja viinaa ja kaikkia sekasin ja kuoli siihen. Oli myös naiseton jaei sitten kestänyt sitä.
Olisi ihanan helppo ja hyvä kuolema kuolla viinan ja lääkkeiden yliannostukseen. Ensin täydellinen tiedottomuus ja sen jälkeen ikuinen pimeys ja rauha.
Taidankin ruveta jatkotyöstämään ideaa...
Voi vitunvitunvittu. Miten voi olla mies noin alennustilassa? Jos ahdistaa, niin TEE SILLE ASIALLE JOTAIN!!!! Mene baariin! Hanki maksullinen nainen! Tapaa ystäviä, jos ei ole niin kehitä sosiaalisia taitojasi! Jos KAIKKI ON IHAN HELVETIN VAIKEAA EIKÄ VOI KOTOA POISTUA mene psykoterapiaan!!!!
Missä näitä uusavuttomia kasvaa???
Oleppa sinä kultalusikkaperse hiljaa kun et ymmärrä todellisesta elämästä vittuakaan.
Niinpä! mistä tollasia väsyää.
Väärin. Te ette ymmärrä että joku ihminen voi tehdä elämässään muutakin kuin ruikuttaa koneella.
Kun kukaan muu, ei kukaan, voi sua auttaa ellet sä itse ala auttaa itseäsi! Niin kauan kuin syytät muita ja maailmaa, sä oot edelleen siellä kuopassa silmät ja korvat omassa perseessä ja syytät että maailma on musta.
Pää kiinni saatana!
Kiusallanikin sanon niin monta kertaa kuin huvittaa: ahdistusta ei voi kukaan toinen ihminen parantaa. Terapeutti voi auttaa rinnalla ja lääkkeet voi auttaa, mutta silti itse täytyy ahdistavat asiat käydä läpi jotta ne lakkaa ahdistamasta.
Se on niinsanottua psyykkistä työtä. Palkintona siitä on terve pää, jonka kanssa on kiva elää.
Minäkin joudun yksinäisyyden ja seksin puutteen takia kännäämään ja välillä vedän rivatrilia ja xanoria lievittääkseni henkistä tuskaa minkä naisettomuus aiheuttaa. :(
Sulle samoin: voit turruttaa ittes lääkkeillä tai mennä hoitaan ahdistustas terapiaan (jos oot jo ollut ja ei oo toiminut, ota toinen). Oma valinta. Oma vastuu kun aikuisia ollaan.
Terapia ei auta. Kokeiltu on ja lopetimme sen psykiatrini kanssa yhteispäätöksellä koska totesimme sen hyödyttömäksi ja fiksu psykiatrinikin sanoi, että ongelmani johtuvat naisenpuutteesta vaikka ei itse edes asiaa esille tuonut. Ja terapiassa jaarittelu ei tasoa nosta pätkääkään, joten voin ihan kokemuksesta sanoa, että ujonatmnkään ei kannata sinne mennä koska naista se ei hänen elämäänsä tuo.
Ja siinä vaiheessa kun terapia takaa naisen saannin niin sinne on vuosien jono
Olipas sulla harvinaisen paska terapeutti jos ei mitenkään voinut olla avuksi persoonaasi kehittääksesi tjs.
Hän diagnosoi minut persoonallisuushäiriöiseksi
Silti.
Sanotaan nyt vaikka näin että laitan takarajan ensi vuoden syksyyn jolloin tapan itseni jos asiat ei ole siihen mennessä muuttunut. Yli vuosikin on pitkä aika kärsiä.
Niin on. Mut oma valinta. Voit valita terapian tai itsarin. Sun päätös.
Terapia ei auta, kokeiltu on. Ei hänen kannata tehdä samaa virhettä kuin minkä minä tein. Ja todennäköisesti hän päätyisi terapian jälkeen itsariin eli se ei todellakaan ole mikään vaihtoehto itsemurhalle.
En suosittele terapiaa kenellekkään, tosin jos sinulle sattuu fiksu psykiatri niin ainakin saat ammattilaisen lausunnon siitä ,että ongelmasi todellakin johtuvat naisettomuudesta kuten minäkin sain kyseisen lausunnon
Naisasialooseri on kyllä niin hullu, että sitä ei voi suositella kellekään naiselle.
Pahoin kyllä pelkään ettei asiat tule reilussa vuodessa muuttumaan parempaan suuntaan vaikka paljon huonommin ei voisi mennä. Paitsi tietysti siinä mielessä jos menettäisin kotini ja omaisuuteni.
Jos itsarin meinaat tehdä niin sitä ennenhän kannattaa ottaa kaikki mahdolliset pikavipit ja törsätä huoriin niin pirusti.
Juurikin näin. Jos ei millään ole mitään väliä enää, niin sitten voi alkaa pitämään ihan vitusti hauskaa!!!
Joo, tuo on ihan kannatettava idea.
Mutta mutta...Siinä hauskaa pidellessä on se riski, että mieli muuttuu itsarin tekemisen suhteen ;)
Kirkkain tähti se palaa nopeiten, mutta eipä ainakaan hitaasti ja tuskallisesti haivu eksistentiaaliseen tyhjyyteen..
Vaan niin harvalla on munaa ottaa oikea asenne.. joku saisi kirjoittaa kirjan tyyliin 120 things to do before you die while not giving a fuck about anything.. inspiraatioksi.
Ööö, meinaat elää vain vuoden (koska ei ole mitään mahdollisuutta että naistilanteesi muuttuisi kun et hoida päätäsi kuntoon) mutta silti olet huolissasi kodista ja omaisuudesta? Jos minä päättäisin tappaa itseni vuoden kuluttua, niin sen vuoden aikana pistäisin kyllä omaisuuteni sileäksi ja ottaisin elämästä kaiken irti. En todellakaan kävisi töissä ja palaisi yksinäiseen kotiin odottamaan, että aika kuluisi nopeammin.
Mikään pilleri ei auta rumuuteen eli naista ei saa. Joskus juon koska on tylsää, ei ketään juttukaveria, olen aina yksin mutta en mitään pillereita ala popsimaan. Ei ne mitään auta ja en tajua miksi jotkut niitä syö.
Eiväthän ne auta mitään tietenkään. Ihan sama kuin jos popsisit huumeita
Mikset mieluummin vaikka runkkaa ja kato pornoa? pillerit ei kyllä tuohon auta
Nykyään ainakin itselle tulee pornon katsomisestakin jotenkin paska fiilis. Ei se auta yhtään kun alkaa vain panettamaan enemmän ja sitten harmittaa kun ei koskaan saa aitoa tavaraa vaan joutuu tyytymään runkkaamiseen.
no oletko kokeillut treffeillä käyntiä? Sieltä saattaa irrota piparia
Hah vittu ku tietäsittä 40 o ikää ja asiat aikalailla päin helvettiä, terveys petti meni duunit autot kämpät ja muija. No tosta ku pääsin taas ylös ni aloin käymää salilla, pyöräilee ja uimassa. Nämä siis joka päiväisiä kun olen viel saikulla, olo alkaa olee aika huikeen hyvä. Baarissa naiset tulee pöytäään istuu ku hymyilee ja nauraa, tosin nuoret tytöt säikkyy hieman tuota ikää?? Monesti tästä keskustellut masentuneiden kanssa ja kovasti aina väittävät ettei urheilu auta, miten se mulla auttaa muttei teillä?? Briteissä on lääkkeitten sijasta alettu määrätä säännöllistä liikuntaa masennuksen hoitoon, ja asiasta saatu todella hyviä tuloksia. Kunto o parempi ku teinipojilla pyöräilen 50km, uin 2km, ja leukoja menee 20 , en tupakoi ja mikä parasta piparia tulee niin maa pirusti ni sinne mään masennus
No totta helvetissä se pitkästä suhteesta eronnut nelikymppinen mies on kuumaa kamaa naisten parissa. Ja tuskin oli edes ensimmäinen suhteesi Eri asia on olla 40 tai edes 30v totaalikokematon mies.
Urheilu ei ole poistanut masennustasi vaan pillu.
Mikä siinä oli, ettet huoriin pystynyt mennä?