Ihan järkyttävä tilanne! Olen ollut 10 vuotta erittäin myrskyisässä suhteessa; niin myrskyisässä että viikottain joudun miettimään etten halua tätä enää jatkaa. Mutta on kai läheisriippuvainen tms, ja tulevaisuus yksin pelottaa niin, että olen jäänyt aina vaan roikkumaan tähän.
Tämä kevät/kesä on ollut kamala, riidelty on ihan koko ajan ja olen todella masentunut ja epätoivoinen. Siksi tulikin HIEMAN yllätyksenä, kun mies viikko sitten polvistui eteeni sormuksen kanssa ja kysyi, otanko sen vastaan RAKKAUTEMME merkiksi??? SIis... päässäni vain pyöri miksi miksi miksi, miksi kysyt ja mistä ihmeen "rakkaudesta" oikein puhut?? Halusin vain paeta paikalta, tilanne oli ihan kamala. Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies joutui kysymään asiaa uudestaan ja koin olevani pakotettu vastaamaan kyllä - samalla kun joka solu minussa huusi EI!!!
Nyt olen jumissa. Kihloissa ihmisen kanssa joka on aiheuttanut enemmän surua ja tuskaa kuin kukaan koskaan, kihloihin menon jälkeen parin päivän päästä jouduin taas itkemään hänen takiaan -ja joudun esittämään onnellista morsianta. Ahdistaa niin että olen oksentanut. Olen täysin satimessa. En ikinä halua nöyryyttää miestäni purkamalla kihlausken, josta tietää jo niin moni. Toisaalta en pysty pitämään tuota sormusta sormessani. Tiedän nyt tämän reaktioni perusteella ainakin 100 % varmasti ettei hän ole minulle oikea, nyt on vaan 100 % väärä hetki se hänelle ja suvulle ym kertoa.
Mitä teen??? Miten pitkään on jatkettava tätä teatteria, mikä on sovelias aika purkaa kihlaus ja lopettaa samalla koko suhde (nyt tiedän että se on PAKKO tehdä!) nöyryyttämättä miestä turhan paljon kaikkien tuttujen silmissä - koen olevani hänelle kaikesta huolimatta velkaa sen verran.
Oksettaa =(
Tämä kevät/kesä on ollut kamala, riidelty on ihan koko ajan ja olen todella masentunut ja epätoivoinen. Siksi tulikin HIEMAN yllätyksenä, kun mies viikko sitten polvistui eteeni sormuksen kanssa ja kysyi, otanko sen vastaan RAKKAUTEMME merkiksi??? SIis... päässäni vain pyöri miksi miksi miksi, miksi kysyt ja mistä ihmeen "rakkaudesta" oikein puhut?? Halusin vain paeta paikalta, tilanne oli ihan kamala. Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies joutui kysymään asiaa uudestaan ja koin olevani pakotettu vastaamaan kyllä - samalla kun joka solu minussa huusi EI!!!
Nyt olen jumissa. Kihloissa ihmisen kanssa joka on aiheuttanut enemmän surua ja tuskaa kuin kukaan koskaan, kihloihin menon jälkeen parin päivän päästä jouduin taas itkemään hänen takiaan -ja joudun esittämään onnellista morsianta. Ahdistaa niin että olen oksentanut. Olen täysin satimessa. En ikinä halua nöyryyttää miestäni purkamalla kihlausken, josta tietää jo niin moni. Toisaalta en pysty pitämään tuota sormusta sormessani. Tiedän nyt tämän reaktioni perusteella ainakin 100 % varmasti ettei hän ole minulle oikea, nyt on vaan 100 % väärä hetki se hänelle ja suvulle ym kertoa.
Mitä teen??? Miten pitkään on jatkettava tätä teatteria, mikä on sovelias aika purkaa kihlaus ja lopettaa samalla koko suhde (nyt tiedän että se on PAKKO tehdä!) nöyryyttämättä miestä turhan paljon kaikkien tuttujen silmissä - koen olevani hänelle kaikesta huolimatta velkaa sen verran.
Oksettaa =(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.