Maailmassa olisi yhteensä vain kuusi ihmistä, kolme miestä ja kolme naista. Onko asia todella niin, että kaikille näille kolmelle naiselle kelpaisi joko mies a tai mies b, mutta kenellekkään näistä kolmesta naisesta ei kelpaisi mies c? Jos parit siis eroaisivat, saattaisi nainen c päästä suhteeseen joko miehen a tai miehen b kanssa, mutta eikö mies c pääsisi silloinkaan suhteeseen, vaikka mitä tapahtuisi?
Kuvitellaanpa tällainen tilanne
mietiskelijä22
29<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei, ei ole asia niin. Meidän on mahdotonta tietää, kuinka se olisi. Ehkä nuo kolme miestä olisivat Peter Franzsen, Brad Pitt ja Johnny Depp (sori, en oikein seuraa mainstream-elokuvamaailmaa, joten en tiedä ketkä ovat tämän hetken hoteimmat miesnäyttelijät) ja ne kolme naista olisivat Miss Universum, naapurin Maija ja romanialainen kuulantyöntäjä. Silloin Miss Universum pääsisi suhteeseen kolmen miehen kanssa ja muut naiset jäisivät yksin tai joutuisivat pariutumaan keskenään.
Mutta helka, tuohan on puhdasta tasoteoriaa :D
Ei, tuo ei kerro yhtään mitään noiden ihmisten tasoista. Se perustuu vain kaikkien tietämälle totuudelle, että kunakin aikakautena on omat kauneus- ja komeuskäsityksensä ja ne määräävät, kuka on kiinnostavin myös seksi- ja parisuhdemielessä (hieman mutkia suoristaen, käytännössä kaunein/komein ei välttämättä ole seksikkäin, mutta ei nyt takerruta siihen). Ihmisten tasosta se ei kerro yhtään mitään. En edelleenkään suostu oikeasti pitämään joitakin ihmisiä toisia alempitasoisina, vaikka keskustelun yksinkertaistamisen vuoksi käytän palstan käsitteitä tarvittaessa.
Millähän aikakaudella tynnyrivartaloinen epäsymmetriset piirteet omaava nainen tai lyhyt ja hintelä lauman hierarkiassa alimpana oleva mies ovat olleet suosiossa?
Ne muuttuvat kriteerit ovat lähinnä kosmetiikkaa, universaalit ja olennaisimmat kriteerit eivät ole muuttuneet.
Se onko suosituin mies laumaa retkellä johtava sotapäällikkö vai laumaa keikalla johtava rocktähti ei muuta universaalia totuutta jonka mukaan korkea status nostaa miehen markkina-arvoa. Olennaisinta ei ole sekään pitävätkö miehet tiimalasivartaloisesta, hyväihoisesta, vahvahiuksisesta nuoresta naisesta hieman isompana vai pienempänä.
Noin esimerkiksi.
Se on femakon logiikkaa.
Minulle tälläkin hetkellä eräs esim. väittää että naisessa vetävintä on rehevät häpyhuulet.
Fat acceptance-liike puolestaan uskoo, että nainen on terve ja kaunis, ihan siinä missä treenattu ja muodokaskin nainen.
Feministit ovat yksinkertaisesti patologisia valehtelijoita tai ehtoja idiootteja.
No jos ruma ätmi olis c niin c jäisi yksin.
Ennen täällä eleltiin 100-300 ihmisen heimoissa ja silti parit löysivät toisensa, rakastuivat, ja pysyivät kimpassa tai sitten eivät. Ajatus siitä että vain harvan kanssa on "kemiaa" on melko uusi, ja lienee todellisuudessa seurausta tiedostetuista tai tiedostamattomista kriteereistä joiden takia ei anneta tilaisuutta rakastumiselle. Kokeissa on havaittu että jos sattumalta valittu pari käyttäytyy rakastavaisten tapaan, rakastumisen todennäköisyys on melko suuri. ts. syy ettei ollut "kemiaa" ei välttämättä ollut kemian puute vaan se, että nainen kieltäytyi päästämästä miestä lähelle, eikä mies ollut riittävän aggressiivinen päästäkseen iholle.
Mutta niissä heimoissa oli sama toimintamalli joka on nyt arvojen vapautuessa palaamassa: alfat siittävät kauneimmat naiset, betat huolehtivat vanhemmista/ei kovin seksikkäistä naisista, omegat palvelevat muita. Sillä erolla, että alfat eivät siitä naisia (ehkäisy) mutta saavat kyllä seksiä halutuimmilta - eli nuorilta ja näteiltä - naisilta.
Tämä on havaittavissa. Kun naiset haluavat lapsia, beta kelpaa monille. Kun naiset eivät halua lapsia eivätkä paukut riitä alfaan, seurustelu ei kiinnosta. Voittajia ovat etupäässä alfat ja ne nuoret naiset jotka pystyvät sitouttamaan alan. Häviäjiä ovat kaikki muut. Moni mies jää ilman, monelle naiselle ei jää kuin muistot ajoista kun fuckbuddy-alfa kävi tyydyttämässä kerran viikossa.
Tuo beta on vain palstalaisten omien korvien välissä. Edelleenkään en tiedä elävästä elämästä yhtään naista, joka olisi 'tyytynyt' johonkin ja perustanut perheen hänen kanssaan vain koska ei enää saanut 'alfaa'.
Edelleenkin tiedän ihmisiä, jotka ovat 29-vuotiaana erilaisia kuin 19-vuotiaana, koska niin kuuluu ollakin. 19-vuotiaana kuuluu ajatella asioista eri tavalla, viehättyä erilaisista asioista (ihmisistä), haluta elämältään erilaisia asioita kuin noin kolmekymppisenä. 19-vuotias, joka ajattelee kuin 29-vuotias, on pikkuvanha. 29-vuotias, jonka henkiset kyvyt ja mieltymykset ovat 19-vuotiaan tasolla, on jäänyt kehityksessään jälkeen. (Ikäero ei ehkä tässä esimerkissä ole riittävän suuri, mutta jos on halua ymmärtää mitä tarkoitan, niin siihen kyllä kykenee.)
Ihan samojen miesten kanssa naiset perustavat perheitä kuin kenen kanssa ovat nuoruudessakin harrastaneet seksiä. Ei silloin yhtäkkiä kaiveta esiin jotain betamiesten varastoa, josta sitten huolitaan vähiten huono.
Mutta ehkä se helpottaa tuskaa ajatella niin, että kun ei nuorena saanut naista (koska alfat veivät heidät) niin sitten 30 vuotiaana jostain yhtäkkiä löytyy nainen, jolle kelpaa. Ja jollain kummalla logiikalla se vieläpä silloin on nimenomaan nuori nainen, vaikka juurihan väite oli ettei heille kelpaa muut kuin alfat ;D
Minä myös olen kriittinen ihmisten keskistä alfa ja beta-ajatusta kohtaan, koska moni joka puhuu alfasta, ei tiedä mitä se meinaa ja jättää tämän ominaisuudet erittäin pinnallisiksi, tai käytösmalleiksi, vaikka ainoastaan se joka 1. saa 2. on johdossa on alfa, ei väliä mitä ominaisuuksia.
Todellinen alfa voi käskyttää johtavassa asemassa ns. pop-psykologia alfaa.
Sen sijaann pidän tarkempana YTM-KTM-ATM-jakoa. Siinä pysytään asiassa.
Ja useimmat kutsuvatkin käytännössä YTM:iä alfaksi, sen kummemmin ajattelematta.
Tuo naisten elämänvaiheteoria on kyllä täysin selvä, ja sen tunnustat itsekin tuossa tekstissä.
Oikeasti naiset harvemmin, kuten palsta ja elävä elämä osoittaa, ovat niin kovin erilaisia vanhoina, mutta he eivät voi sulaneen MA:nsa vuoksi vain olla enää niin röyhkeitä kuin muuten. Se tuo nöyryyttä. Henkinen kypsyys erittäin harvoin koskee naista.
Voit huviksesi katsoa palstan kurpparaivoajia, jotka ovat mieskäyttäjiä 10-30 vuotta vanhempia, mutta eivät todellakaan henkisesti.
Onko varmasti noin?
Jos unohdetaan jännämiehet, olen havainnut jotain mielenkiintoista. Nimittäin vanhempana pariutuneiden naisten, siis puhutaan ikäluokasta -30v, miehet ovat keskimäärin vähemmän komeita ja menestyneitä kuin niiden jotka pariutuivat nuorempana. Toisaalta, jos kysyn naisilta heidän kriteereistään, mitä lähempänä ikä on kolmea kymppiä sitä tärkeämpää on koulutus ja ammatti.
Outo juttu :D
Olet muuten ymmärtänyt väärin: tyytyminen ei tarkoita sitä että nainen tietoisesti valitsisi "huonomman" (vaikka sellaistakin tapahtuu biologisen kellon tikittäessä), vaan sitä että nainen antaa rakkaudelle mahdollisuuden helpommin koska valinnan vara hupenee. Rakkaus tunteena lienee useimmille aitoa.
Mikä on muuten se normaali kehityskulku? Onko 22-vuotiaana lapsia ja talon hankkinut pikkuvanha? jos ei ole, silloinhan 32-vuotiaana lapsia ja talon hankkinut on kehityksessä jälkeenjäänyt. Osaatko antaa ihan numeroina rajat milloin kukin kehitystehtävä tulee viimeistään suorittaa, ennen kuin muuttuu normaalista epänormaaliksi?
"Mutta ehkä se helpottaa tuskaa ajatella niin, että kun ei nuorena saanut naista (koska alfat veivät heidät) niin sitten 30 vuotiaana jostain yhtäkkiä löytyy nainen, jolle kelpaa. Ja jollain kummalla logiikalla se vieläpä silloin on nimenomaan nuori nainen, vaikka juurihan väite oli ettei heille kelpaa muut kuin alfat ;D"
Hassua etten ole huomannut palstalla montaakaan näin positiivisesti mahdollisuuksiinsa suhtautuvaa ätmiä. Mutta jos ilman naista jääneiden ivaaminen helpottaa omaa ikäkriisiäsi, jatka ihmeessä samalla tiellä.
"Toisaalta, jos kysyn naisilta heidän kriteereistään, mitä lähempänä ikä on kolmea kymppiä sitä tärkeämpää on koulutus ja ammatti."
Juuri niin. Kun ihminen vanhenee, hän alkaa arvostaa erilaisia asioita kuin nuorempana. Juuri tuotahan yritin selittää. 19-vuotiaalle maailma on vielä avoin ja ammatti ja koulutus ovat tärkeyslistalla jossain hyvän elokuvan ja hyvien bileiden jälkeen (#kärjistys), mutta kolmekymppisenä ihminen on kehityksessään siinä vaiheessa, että ymmärtää jo eri tavalla koulutuksen ja ammatin merkityksen.
"Osaatko antaa ihan numeroina rajat milloin kukin kehitystehtävä tulee viimeistään suorittaa, ennen kuin muuttuu normaalista epänormaaliksi?"
Suosittelen tutustumaan niihin elämänkaari-/elämänkulkuteorioihin, joita olen linkittänytkin tänne, ja googlettamalla löytyy. En taas jaksa istua koneella, kun töiden puolesta alan olla valmis lähtemään.
Ikäkriisi minulla oli muutama vuosi sitten, tai siis siirtymävaihe, kuten sitä em. teorioissa yleensä nimitetään. Ne onneksi ovat vain vaiheita ja siirtymää seuraa aina seesteinen vaihe, kun elämä rullaa ilman isompia kriisejä.
Nyt alan ymmärtää pakonomaista tarvettaisi lisätä viesteihisi ivaava kommentti ätmeistä jotka haaveilevat nuorista naisista, silloinkin kun yksikään ätmi ei ole sellaista maininnut.
Sinun oma elämäsi on alamäkeä. Pelasit liigassa, mutta eron myörä putosit ykkösdivariin. Seurasi kriisi ja hyväksyminen. Ykkösdivarista putosit ikääntymisen myötä kakkosdivariin. Seurasi kriisi ja hyväksyminen. Nyt elämä on seesteistä ilman merkittäviä kriisejä, suhde enemmän jäähdyttelyä kuin elämäsi suuri rakkaus. Ja kohta pelaat kolmosdivarissa. Ei ihme että robottimaisen kaavamainen elämänkulkuteoria vetoaa sinuun.
Tästä syystä ivaat ätmejä jotka haaveilevat noususta liigaan, mahdollisesti jopa kärkijoukkueeseen. Koska elämänkulkuteoria sanoo että it´s over when you´re 35, kuten lammasmaisella enemmistöllä joka käy töissä ja odottaa vuoden että pääsee muutamaksi viikoksi etelään. Se oikeuttaa sinun oman hitaan luovutustappiosi, sen että omassa elämässäsi kaikki isot jutut ovat takana päin.
Tsemppiä ätmeille, älkää ottako tästä ex-rouvasta mallia.
"Osaatko antaa ihan numeroina rajat milloin kukin kehitystehtävä tulee viimeistään suorittaa, ennen kuin muuttuu normaalista epänormaaliksi?"
Suosittelen tutustumaan niihin elämänkaari-/elämänkulkuteorioihin, joita olen linkittänytkin tänne, ja googlettamalla löytyy. En taas jaksa istua koneella, kun töiden puolesta alan olla valmis lähtemään.
- Miksi et vastaa suoraan ja rehellisesti, ettet osaa vastata kysymykseen? Typerää selittää ettei nyt jaksa vastata ja etsi googlesta yms. Katkera ämmä olet.
Tänä aamuna oli kahdeksan kommenttia omiin viesteihini (rekisteröityneenähän ne niistä tulee ilmoitus). Niistä taisi joka ainoa liittyä virtuaalipersoonaani eikä siihen, mitä olen kirjoittanut. Ja kas, niistähän monet ellei peräti useimmat olivat sinulta tai super-atmilta. Loppuivatko varsinaiseen asiaan liittyvät argumentit?
mikset sitten vastaa maisterin ja superin kysymykseen elämänkaariteoriasta?
Jos tiedonhaku todellakin on noin vaikeaa niin tässä yksi selkeä teoria:
https://sites.google.com/site/toiffan/Home/elaemaenkulku/levinson
"Levinsonin malli sisältää viisi (5) päävaihetta. Ne ovat (i) varhaisnuoruus (ikä 0 - 22 vuotta), (ii) varhaisaikuisuus (ikä 17 - 45 vuotta), (iii) aikuisuuden keskivaihe (ikä 40 - 65 vuotta), (iv) aikuisuuden myöhäisvaihe (ikä 60 - 85 vuotta) ja (v) vanhuusvaihe (ikä yli 80 vuotta)."
"Kolmatta vaihetta, joka on jaettavissa kahteen osaan, kutsutaan ”kolmenkympin”- siirtymävaiheeksi (engl. Age 30 transition). Sen ensimmäisessä vaiheessa nuori aikuinen reflektoi uraansa ja aikaansaannoksiaan sekä suunnittelee tulevaa etenemistään sekä niiden merkitystä tai status-arvoa urapolulla. Lisäksi hän suunnittelee perheen perustamista sekä aloilleen aasettumista."
"Levinsonin ”kolmenkympin”-siirtymävaiheen toinen osa on vakautumisvaihe. Silloin henkilö kokee tarvetta yhteiskunnallisen roolinsa vahvistamiseen joko urallaan tai perheen parissa sen mukaan, mikä kullakin on tärkeintä elämänrakenteessaan."
Lähde ei ole hyvä, teoriaa on kritisoitu paljon, mutta jos haluaa käydä keskustelua elämänkulkuteorioista niin niille varmaan löytyy oma fooruminsa. Oma pointtini oli, että ihminen on kolmekymppisenä erilainen kuin kaksikymppisenä ja niin kuuluukin olla.
Et vastannut kysymykseen siitä missä rajat kulkevat.
"19-vuotias, joka ajattelee kuin 29-vuotias, on pikkuvanha. 29-vuotias, jonka henkiset kyvyt ja mieltymykset ovat 19-vuotiaan tasolla, on jäänyt kehityksessään jälkeen."
Tunnen 19-vuotiaana lapsen hankkineen erittäin vastuullisen äidin, ja monta 20 vastuullista äitiä. Tunnen 29-vuotiaita jotka vielä juoksevat juoksujaan ja etsivät kokemuksia/ammattia, aivan kuten enemmistö 19-vuotiaista.
Jommat kummat ovat A) pikkuvanhoja B) kehityksessä jälkeenjääneitä
Kummin päin tämä menee? Vai koskeeko helkan elämänkaariteorian jako normaliin ja epänormaaliin vain miehiä?
"Lähde ei ole hyvä, teoriaa on kritisoitu paljon"
Niin, ja os lähde ei ole hyvä eikä teoriakaan miellytä, niin mikset linkkaa sellaista mallia/teoriaa joka on hyvä?
Siksi koska sellaista ei ole.
Helka on havainnut olevansa pitkälti keskiverto eronnut toimistotäti, ja yllättäen pitää malleista jotka kuvaavat keskivertokeskiluokkaista elämänkulkua. Sitten hän on vetänyt hatustaan normaalin ja epänormaalin rajat.
Tyypillistä pseudotiedettä.
TÄMÄ!
ATMaisteri osui ja teki upotuksen.
Well played sir.
Elämä on opettanut että mulle kelpaa vain a). Jos sekstaa saatika seurustelee b) tai c) miehen kanssa niin se aiheuttaa vain katkeruutta (koska käyttää aikaansa ketmiin tai atmiin) turhautuneisuutta ja itsetunnon laskua.
Nytkin siis ODOTIN 7 pitkää vuotta kunnes sain onnen ja sain alfan lähelleni. Ilmaiseksi se ei todellakaan tullut enkä ole perustamassa perhettä kenenkään kanssa ikinä. Mutta, aaah...oli odottamisen arvoista! Voi tätä onnen määrää!!!
Jos lähtee huonotasoisen matkaan niin silloinhan itse alentaa itsensä huonotasoiseksi. Eli yksin tai laatua.
Tuollaisessakin tilanteessa porukan ätmi ei huolisi "huonompaa" vaan kiukuttelisi yksinään koska ei saa porukan parasta naista.
Miksi ihmeessä täytyy puhua kaiken maailman teorioista, jotka on niin sanotusti *kiva tietää' Muttei hyödytä oikeasti yhtään ketään. Käytetään niin hirveästi aikaa jonkun teorioiden kehittelyyn ja niiden jonkun asteiseen todisteluun. Olisiko muka luonto tehnyt elämän niin vaikeaksi ettei maailmassa voisi pärjätä mitenkään muuten kuin luokittelemalla ensin ihmiset ja sitten yrittämällä uskoa niihin totuuksiin mitä kukin osaltaan haluaa laukoa.
Ehkä siinä jonkun mieli helpottuu kun kuvittelee mihin ihmisryhmään kuuluu ja sitten pitäisi alkaa elää sen mukaan.
Yritän lukea näitä juttuja avoimin mielin, mutta en näe mitenkään ratkaisua kunkin itsensä ongelmaan ja saada sitä kaiken kattavaa ja tyydyttävää parisuhdetta, rakkaussuhdetta, kevytsuhdetta tai mitä ikinä niitä suhteita on edes olemassa.
Minusta olisi kovin paljon yksinkertaisempaa tutkia oikeita ihmisiä tuolla ulkona. Yrittää päästä selville siitä ketä kukin voisi kiinnostaa tai sitten vain elää tätä elämää ja katsoa mitä elämä tuo siinä. Koko elämä kuluu vain jonkun ihmeelisten juttujen todistamiseen itselle ja toisille asioiden silti junnaten paikoillaan.
Eikö teillä oikeasti ole rohkeutta elää vai luuletteko että elämän tekee helpommaksi jonkun ihmeasian älyäminen ja sitten sen noudattaminen.
Te valitatte jatkuvasti ja alinomaa että asiat eivät mene niinkuin se sopisi teille. Miksi ne muka menisivät kun ette pysty hyväksymään edes pienintäkään oikean elämän havaintoa ja ottamaan siitä opiksi jollain tavalla, päästäksenne siihen tavoitteeseen joka itse kullakin on.
On ihan turha pohtia sitä päivästä toiseen mihin kategoriaan itse kuuluu ja mihin joku toinen kuuluu ja mitä se sitten heille tarkoittaa.
Minusta olette täysin saamattomia jos ette pysty edes hetken vertaa tekemään jotain sen eteen ennemmin, kuin kehittää ajatuksia joista teille ei ole mitään apua.
Senkin ajan minkä täällä kulutatte tehkää jotain itseänne varten sen sijaan kuin puhutte soopaa.
Jos elämä olisi helppoa niin mitä me muka siitä kostuisimme, ei mitään.
Kaikki haluaa ettei tarvitsisi tehdä koskaan mitään, ei edes nostaa persettä tuolilta.
Jos joku on saanut jonkun ilmaiseksi olemme heti kateellisia tästä. Eikö teitä kiinnosta oma elämä ollenkaan ja siksi pitää jankuttaa muiden ihmisten elämisestä täällä.
Pohtiminen on johonkin rajaan asti hyvä, mutta sitten täytyy tehdä myös oikeita asioita jotta joku asia voi oikeasti tapahtua.
Jotain tuollaista, koska hypergamia https://whoism3.files.wordpress.com/2012/10/hypergamy-in-a-pic.jpg
Kaikki naiset haluaisivat vain parhaimpia miehiä omasta tasostaan riippumatta.
Luulen että tuossa tilanteessa yksikään miehistä ei kelpaisi naisille. Naisille tuntuu olevan tärkeää se että he pääsevät valitsemaan yhden miehen isosta joukosta. Kolme on aivan liian pieni määrä jotta nainen voi kokea löytävänsä "sen oikean". Nirsous on naisten mielestä lähes sama asia kuin romantiikka ja nirsous vaatii jotain mistä nirsoilla.
Olen tässsä asiassa eri mieltä.
Muistetaan että ihmiset ovat historiallisesti eläneet varsin pienissä yhteisöissä (100-300, joista siis 150-150 naista, joista tietysti osa liian vanhoja/nuoria).
Nirsous on seurausta yhteisöjen kasvusta, on syntynyt ajatus kemiasta johon tarvitaan 1/1 000 000 mies.
Kokeissa on todettu että sattumanvaraisesti valitut parit suurella todennäköisyydellä rakastuvat, kunhan ensin käyttäytyvät rakastavaisten tapaan.
Uskon myös että hyvin pienessä yhteisössä olisi pakko kehittää tapoja joilla kaikki pysyvät tyytyväisinä. Naiset toki haluaisivat sen parhaan miehen (alfan), mutta ne kaksi muuta eivät loputtomiin katselisi sivusta alfan ja kolmen naisen peuhaamista. Alfalle voisi sattua "onnettomuus" tms ;) Isommassa joukossa alfa voisi liittolaisineen varmistaa selustansa, mutta tässä luultavasti kävisi niin että kuuden ihmisen yhteisön koheesion säilyttämiseksi jokaisen miehen olisi saatava osansa.
Jos maailmassa olisi vain kuusi ihmistä kuolisivat sukupuuttoon alta aikayksikön, eli teoriallasi ei ole mitään merkitystä.
En jaksa lukea muiden vastauksia, en kyllä jaksa tähän kovin pitkälti vastata, joten kerron vain kokonaistuloksen. Kaikki naiset suuntautuisivat homoseksuaalisuuten ja yksi mies yrittäisi väkisin makaa näitä naisia. 2 muuta miestä tyytyisivät kohtaloonsa ja yrittäisivät nähdä toistensa parhaat ja kiihottavimmat puolet.