Olin ollut jo muutaman vuoden ajan kahden pojan yksinhuoltaja isä, kunnes tapasin kivan lapsettoman naisen, johon rakastuin ja hän minuun. Luonnollista oli, että jossain vaiheessa päätimme mennä myös naimisiin. Mutta juuri hiukan ennen tätä, meille tulikin yllättäen kolmas lapsi, joka oli sukua tulevalle vaimolleni. Ei mennyt kuin muutama viikko kun huomasin, etten pärjää lapsen kanssa. Kerroin tästä vaimolleni kun hän oli menossa allekirjoittamaan huoltajuuspapereita, mutta hän totesi, että oli jo liian myöhäistä. Puoli vuotta yritin sietää tilannetta kunnes sain tarpeekseni ja kerroin, että olen jopa valmis eroamaan. Nyt elän epävarmuudessa siitä, jättääkö vaimo vai lähteekö lapsi. Kunnioitan vaimoni päätöstä mikä tahansa se lieneekin, mutta jo nyt tunnen olevani hyvin pettynyt. Yhteiselomme kun piti kestää vasta- ja myötämäet; en olekaan se tärkein ihminen hänelle. Tiedän, että lapsesta täytyy pitää huolta, olenhan itsekin toiminut niin omieni lasten kohdalla. Tuntuu vain turhauttavalta kun tällä lapsella on jo olemassa oikea isä ja äiti. Ja nyt kuitenkin mun oma perhe on hajoamassa...
ex-yksinhuoltaja iskä
asiallisia kommentteja
1593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
käymään koko porukan kanssa perheneuvolassa, saatte sieltä apua, bvarsinkin sinä. Olet luult. mustasukkainen ja se on turhaa. lapsi tarvitsee myös sinua, vaikkei ole teidän oma. Mut mene sinne saat apua tunteisiisi.