Miksi jotain on olemassa, miksei ole ei-mitään?

"Buddhalainen filosofia on aika lähellä sitä, mihin tiedoillakin pääsemme: kärsimyksen syy on elämänhalu. Buddhalainen oppi luulee, että elämänhalusta voi päästä."

Suurin osa ns. kärsimyksistä on asennekysymyksiä eli ne ovat ns. turhia kärsimyksiä (kuten esim. kateus, viha, monet toiveet ja pelot). Sitten on kyllä ihan todellistakin kärsimystä joka seuraa johonkin päämäärään pyrkimisestä ja siihen liittyvistä vastoinkäymisistä. Joitakin ihmisiä vastoinkäymiset vahvistavat kun taas monet sortuvat niiden takia itsesääliin ja luovuttavat kaiken yrittämisen ja ponnistelun.

"Biologia kertoo, ettei voi. "

Missä muka? Taidat käyttää tiedettä jonkinlaisena tekosyynä. Tieteestä ei johtaa miten asioiden pitäisi olla tai edes mitä ne voisivat olla koska se ei onnistu ilman yrittämistä ja kokeilua. Tieteilijät usein väittävät että jokin on mahdotonta ja ovat usein väärässä. Jos he taas olettavat että jokin on mahdollista niin se usein myös on toteutettavissa mikä näkyy tekniikan kehityksessä.

Mistä sitä tietää että ollaan olemassa ylipäätään?

"otalöysinrantein", me ihmiset olemme sellaista lajia, joka on osittain egoistinen, osittain yhteisöllinen.

Vain hyvin harvat, psykopaatit, voivat olla tuntematta kärsimystä toisista. Ajattelemme lastemme tulevaisuutta, jälkeenjäävää puolisoa ja muitakin ihmisiä ja koko luontoa, miten he pärjäävät kuolemamme jälkeen. Evoluutio on rakentanut meidät sellaisiksi. Ajatus siitä, että henkilökohtaisesti saavutamme olemattomuuden, ei riitä.

Monet nuoret ihmiset ajattelevat, että sitten joskus, kun nuoriso lähtee pesästä, alkaa vapauden ja huolettomuuden aika. Sen jo kokeneista melkein kaikki toteavat, että nyt ne huolet vasta ovat alkaneetkin.

Tai mikä tila nyt saavutetaankaan.

al_jabr kirjoitti:

"otalöysinrantein", me ihmiset olemme sellaista lajia, joka on osittain egoistinen, osittain yhteisöllinen.

Vain hyvin harvat, psykopaatit, voivat olla tuntematta kärsimystä toisista. Ajattelemme lastemme tulevaisuutta, jälkeenjäävää puolisoa ja muitakin ihmisiä ja koko luontoa, miten he pärjäävät kuolemamme jälkeen. Evoluutio on rakentanut meidät sellaisiksi. Ajatus siitä, että henkilökohtaisesti saavutamme olemattomuuden, ei riitä.

Monet nuoret ihmiset ajattelevat, että sitten joskus, kun nuoriso lähtee pesästä, alkaa vapauden ja huolettomuuden aika. Sen jo kokeneista melkein kaikki toteavat, että nyt ne huolet vasta ovat alkaneetkin.

Lue lisää

"Ajatus siitä, että henkilökohtaisesti saavutamme olemattomuuden, ei riitä."

Perinteisissä kirkkouskonnoissa kuten kristinuskossa uskomus ja toive on ollut: "... henkilökohtaisesti saavutamme KUolemattomuuden_ ... "

Uudemmassa materialistisessa uskonnossa uskomus ja toive on: "... henkilökohtaisesti saavutamme _olemattomuuden_, ... "

Uskontojen_tutkija kirjoitti:

"Ajatus siitä, että henkilökohtaisesti saavutamme olemattomuuden, ei riitä."

Perinteisissä kirkkouskonnoissa kuten kristinuskossa uskomus ja toive on ollut: "... henkilökohtaisesti saavutamme KUolemattomuuden_ ... "

Uudemmassa materialistisessa uskonnossa uskomus ja toive on: "... henkilökohtaisesti saavutamme _olemattomuuden_, ... "

Lue lisää

Intialaisessa ajattelussa on päinvastainen tendenssi kuin länsimaisessa. Loputon jälleensyntymä on ongelma, johon on löydettävä loppu. Intian eri uskontojen ratkaisu on eri, mutta lähtökohta on sama. Hindulaisen idean mukaan jälleensyntymän loppu saavutetaan askeesilla, buddhalaisen opin mukaan valaistumisella, joka puolestaan saavutetaan mietiskelyllä.

Länsimainen ihminen on niin rakastunut elämään, että tyhjyys olisi ragaistus ja ikuinen elämä palkinto, siis aivan päinvastoin kuin intialaisessa filosofiassa. Niinpä länsimainen ihminen, joka uskoo katsovansa intialaisittain, pitääkin sielunvaellusta toivoa herättävänä hyvänä asiana ja tyhjyyttä epämiellyttävänä.

Tiede ei ole koskaan törmännyt mihinkään "kuolemattomuuteen", eikä se myöskään selventäisi teoriaa, päinvastoin, sillä olisi perin kummallista, jos ihmisillä olisi se mahdollisuus, mutta muilla eläimillä ei. Missä vaiheessa ihmisyys olisi alkanut? Harvat ihmiset enää uskovat kuolemattomuuteen, mutta eivät viitsi keskustella loputtoman sitkeitten ja käännytysintoisten kanssa. Ihmiset ylipäänsä valitsevat rauhan, jos se on mahdollista.

Itseäni suuresti helpottaa ajatus, että pian olen olematon, pian myös läheiseni. Kymmenessä polvessa eli n. 250 vuodessa sukulaisuuteni silloin mahdollisesti syntyviin jäkeläisiini on enää 1024. osa, siis ei juuri mitään. Mutta en haluaisi heidänkään kärsivän.

Jos kaikkeutta ei olisi, ei olisi myöskään ketään, joka kärsisi sen puutteesta, vaan eipä olisi muutakaan kärsimystä.

Luonnontieteen nimittäminen materialismiksi tai uskonnoksi on humanistien, erityisesti filosofien, omaa luokittelua. Luonnontiede ei tällaisia käsitteitä tarvitse.

al_jabr kirjoitti:

Intialaisessa ajattelussa on päinvastainen tendenssi kuin länsimaisessa. Loputon jälleensyntymä on ongelma, johon on löydettävä loppu. Intian eri uskontojen ratkaisu on eri, mutta lähtökohta on sama. Hindulaisen idean mukaan jälleensyntymän loppu saavutetaan askeesilla, buddhalaisen opin mukaan valaistumisella, joka puolestaan saavutetaan mietiskelyllä.

Länsimainen ihminen on niin rakastunut elämään, että tyhjyys olisi ragaistus ja ikuinen elämä palkinto, siis aivan päinvastoin kuin intialaisessa filosofiassa. Niinpä länsimainen ihminen, joka uskoo katsovansa intialaisittain, pitääkin sielunvaellusta toivoa herättävänä hyvänä asiana ja tyhjyyttä epämiellyttävänä.

Tiede ei ole koskaan törmännyt mihinkään "kuolemattomuuteen", eikä se myöskään selventäisi teoriaa, päinvastoin, sillä olisi perin kummallista, jos ihmisillä olisi se mahdollisuus, mutta muilla eläimillä ei. Missä vaiheessa ihmisyys olisi alkanut? Harvat ihmiset enää uskovat kuolemattomuuteen, mutta eivät viitsi keskustella loputtoman sitkeitten ja käännytysintoisten kanssa. Ihmiset ylipäänsä valitsevat rauhan, jos se on mahdollista.

Itseäni suuresti helpottaa ajatus, että pian olen olematon, pian myös läheiseni. Kymmenessä polvessa eli n. 250 vuodessa sukulaisuuteni silloin mahdollisesti syntyviin jäkeläisiini on enää 1024. osa, siis ei juuri mitään. Mutta en haluaisi heidänkään kärsivän.

Jos kaikkeutta ei olisi, ei olisi myöskään ketään, joka kärsisi sen puutteesta, vaan eipä olisi muutakaan kärsimystä.

Luonnontieteen nimittäminen materialismiksi tai uskonnoksi on humanistien, erityisesti filosofien, omaa luokittelua. Luonnontiede ei tällaisia käsitteitä tarvitse.

Lue lisää

al_jabr kirjoittaa yllä fiksusti. Kärsimys on aivojen sähkökemiallista toimintaa. Näin ollen kärsimystä säätelevät fysiikan lait. Myös kärsimyksen päättymisajankohta määräytyy fysiikan laeista ja viime kädessä alkuräjähdyksestä. Maailmankaikkeus on deterministinen, koska olemme lukemattomista atomeista koostuvia makrotason olentoja.

"Vain hyvin harvat, psykopaatit, voivat olla tuntematta kärsimystä toisista. Ajattelemme lastemme tulevaisuutta, jälkeenjäävää puolisoa ja muitakin ihmisiä ja koko luontoa, miten he pärjäävät kuolemamme jälkeen." Aivan niin, mutta emme voi valita olemmeko psykopaatteja vai emme ole. Emme myöskään voi milloinkaan valita mitä ajattelemme, vaan meidän on pakko ajatella niin kuin fysiikan lait määräävät. Ajatuksemme ovat sähkökemiallista yms. toimintaa.

al_jabr kirjoitti:

Intialaisessa ajattelussa on päinvastainen tendenssi kuin länsimaisessa. Loputon jälleensyntymä on ongelma, johon on löydettävä loppu. Intian eri uskontojen ratkaisu on eri, mutta lähtökohta on sama. Hindulaisen idean mukaan jälleensyntymän loppu saavutetaan askeesilla, buddhalaisen opin mukaan valaistumisella, joka puolestaan saavutetaan mietiskelyllä.

Länsimainen ihminen on niin rakastunut elämään, että tyhjyys olisi ragaistus ja ikuinen elämä palkinto, siis aivan päinvastoin kuin intialaisessa filosofiassa. Niinpä länsimainen ihminen, joka uskoo katsovansa intialaisittain, pitääkin sielunvaellusta toivoa herättävänä hyvänä asiana ja tyhjyyttä epämiellyttävänä.

Tiede ei ole koskaan törmännyt mihinkään "kuolemattomuuteen", eikä se myöskään selventäisi teoriaa, päinvastoin, sillä olisi perin kummallista, jos ihmisillä olisi se mahdollisuus, mutta muilla eläimillä ei. Missä vaiheessa ihmisyys olisi alkanut? Harvat ihmiset enää uskovat kuolemattomuuteen, mutta eivät viitsi keskustella loputtoman sitkeitten ja käännytysintoisten kanssa. Ihmiset ylipäänsä valitsevat rauhan, jos se on mahdollista.

Itseäni suuresti helpottaa ajatus, että pian olen olematon, pian myös läheiseni. Kymmenessä polvessa eli n. 250 vuodessa sukulaisuuteni silloin mahdollisesti syntyviin jäkeläisiini on enää 1024. osa, siis ei juuri mitään. Mutta en haluaisi heidänkään kärsivän.

Jos kaikkeutta ei olisi, ei olisi myöskään ketään, joka kärsisi sen puutteesta, vaan eipä olisi muutakaan kärsimystä.

Luonnontieteen nimittäminen materialismiksi tai uskonnoksi on humanistien, erityisesti filosofien, omaa luokittelua. Luonnontiede ei tällaisia käsitteitä tarvitse.

Lue lisää

”Intialaisessa ajattelussa on päinvastainen tendenssi kuin länsimaisessa. Loputon jälleensyntymä on ongelma, johon on löydettävä loppu. Intian eri uskontojen ratkaisu on eri, mutta lähtökohta on sama. Hindulaisen idean mukaan jälleensyntymän loppu saavutetaan askeesilla, buddhalaisen opin mukaan valaistumisella, joka puolestaan saavutetaan mietiskelyllä.”
Siis intialaisessa ajattelussa yksilöllisen mieliprosessin jatkuminen ruumiin kuoleman jälkeen on ilmeinen tosiasia, ei tavoitetila.
”Länsimainen ihminen on niin rakastunut elämään, että tyhjyys olisi ragaistus ja ikuinen elämä palkinto, siis aivan päinvastoin kuin intialaisessa filosofiassa.”
Kirkkouskonnossa (ainakin joissakin sen haaroissa) ikuinen elämä saavutetaan uskolla ja/tai teoilla päinvastoin kuin intialaisessa tiedossa, jossa ainoa tosioleva (advaitan käsitteistössä Brahman, universaali tietoisuus) ei milloinkaan lakkaa olemasta. Prosessit sen sisällä voivat kyllä lakata, kuten ruumisprosessit selvästikin silmiinnähtävästi lakkavat. Mieliprosessit ovat paljon sitkeämpiä, ja niiden lakkaaminen vaatii useita ruumiillisia elämiä sisältäen mm. elämänjanon sammumisen eli tähän maallisen elämään kiinnittymättömyyden saavuttamisen, samoin kuin ennenkaikkea omaan egoonsa ja pyyteisiinsä samaistumattomuuden.
”Niinpä länsimainen ihminen, joka uskoo katsovansa intialaisittain, pitääkin sielunvaellusta toivoa herättävänä hyvänä asiana ja tyhjyyttä epämiellyttävänä. ”
Ei nyt noinkaan. Sielunvaelluksen tunnustaminen ei ole sama asia kuin sen pitäminen hienona ja toivottavana asia. Tosiasiaväitteistä ei voi johtaa normatiivisia väitteitä (sitä mikä olisi toivottavaa).
”Tiede ei ole koskaan törmännyt mihinkään "kuolemattomuuteen", eikä se myöskään selventäisi teoriaa,”
Mutta tietoisuuden tai mieliprosessin jatkumiseen ruumiin kliinisen kuoleman ja aivotoiminnan lakkaamisen jälkeen se törmää jatkuvasti. Nämä eivät ole pelkkiä anekdootteja, vaan sama asia on kohdattu prospektiivisissäkin tutkimuksissa.
”päinvastoin, sillä olisi perin kummallista, jos ihmisillä olisi se mahdollisuus, mutta muilla eläimillä ei.”
Niin olisikin. Sen ajatuksen takana on inhimillinen ylimielisyys, ja se on perin länsimainen tapa ajatella – ensin kristinusko, sitten tiede. Tiede tosin on alkanut päästä siitä ihmisen erikoislaatuisuuden ajatuksesta eroon.
”Jos kaikkeutta ei olisi, ei olisi myöskään ketään, joka kärsisi sen puutteesta, vaan eipä olisi muutakaan kärsimystä. ”
Mutta kaikkeus on olemassa. Edes ontologisen nihilismin ajatus, joka on eskapistista oopiumia toisin toivoville, ei sitä millään tavoin kumoa eikä poista.
”Luonnontieteen nimittäminen materialismiksi tai uskonnoksi on humanistien, erityisesti filosofien, omaa luokittelua. Luonnontiede ei tällaisia käsitteitä tarvitse.”
Meni väärin päin, al_jabr. Materialismin nimittäminen luonnontieteeksi on eräiden skientistien tapa suhtautua asioihin. Tiede, mukaanlukien luonnontiede, ei sellaisia kiinnitettyjä ennakko-oletuksia tarvitse.

vvvvvkn kirjoitti:

"Vain hyvin harvat, psykopaatit, voivat olla tuntematta kärsimystä toisista. Ajattelemme lastemme tulevaisuutta, jälkeenjäävää puolisoa ja muitakin ihmisiä ja koko luontoa, miten he pärjäävät kuolemamme jälkeen." Aivan niin, mutta emme voi valita olemmeko psykopaatteja vai emme ole. Emme myöskään voi milloinkaan valita mitä ajattelemme, vaan meidän on pakko ajatella niin kuin fysiikan lait määräävät. Ajatuksemme ovat sähkökemiallista yms. toimintaa.

Lue lisää

"meidän on pakko ajatella niin kuin fysiikan lait määräävät."

Fysiikan lait eivät sano ajattelusta ja ajatuksista yhtään mitään. Ajatuksen käsite ei sisälly fysiikan teorioihin.

"Ajatuksemme ovat sähkökemiallista yms. toimintaa."

Tätä on varmaan turha sanoa, koska kysymys näyttää muodostuneen empiirisen sijasta uskonnolliseksi denialismeineen kaikkineen, mutta kaiken evidenssin valossa (mm. itseohjatun neuroplastisiteetin, NDE-evidenssin jne valossa) niin tosiaankaan ei ole. Päinvastaisesta, eli ajatusten ja tietoisuuden redusoitumisesta aivojen sähkökemialliseen toimintaan sen sijaan ei ole mitään todisteita, eikä edes teoriaa, ei ensimmäistäkään lausetta. Sen vuoksi siitä ajatuksesta kiinnipitäminen onkin vain uskonnollista ja dogmaattista evidenssin kieltämistä, jota ei voi mikään ulkoinen tieteellinen todiste milloinkaan muuttaa.

Uskontojen_tutkija kirjoitti:

”Intialaisessa ajattelussa on päinvastainen tendenssi kuin länsimaisessa. Loputon jälleensyntymä on ongelma, johon on löydettävä loppu. Intian eri uskontojen ratkaisu on eri, mutta lähtökohta on sama. Hindulaisen idean mukaan jälleensyntymän loppu saavutetaan askeesilla, buddhalaisen opin mukaan valaistumisella, joka puolestaan saavutetaan mietiskelyllä.”
Siis intialaisessa ajattelussa yksilöllisen mieliprosessin jatkuminen ruumiin kuoleman jälkeen on ilmeinen tosiasia, ei tavoitetila.
”Länsimainen ihminen on niin rakastunut elämään, että tyhjyys olisi ragaistus ja ikuinen elämä palkinto, siis aivan päinvastoin kuin intialaisessa filosofiassa.”
Kirkkouskonnossa (ainakin joissakin sen haaroissa) ikuinen elämä saavutetaan uskolla ja/tai teoilla päinvastoin kuin intialaisessa tiedossa, jossa ainoa tosioleva (advaitan käsitteistössä Brahman, universaali tietoisuus) ei milloinkaan lakkaa olemasta. Prosessit sen sisällä voivat kyllä lakata, kuten ruumisprosessit selvästikin silmiinnähtävästi lakkavat. Mieliprosessit ovat paljon sitkeämpiä, ja niiden lakkaaminen vaatii useita ruumiillisia elämiä sisältäen mm. elämänjanon sammumisen eli tähän maallisen elämään kiinnittymättömyyden saavuttamisen, samoin kuin ennenkaikkea omaan egoonsa ja pyyteisiinsä samaistumattomuuden.
”Niinpä länsimainen ihminen, joka uskoo katsovansa intialaisittain, pitääkin sielunvaellusta toivoa herättävänä hyvänä asiana ja tyhjyyttä epämiellyttävänä. ”
Ei nyt noinkaan. Sielunvaelluksen tunnustaminen ei ole sama asia kuin sen pitäminen hienona ja toivottavana asia. Tosiasiaväitteistä ei voi johtaa normatiivisia väitteitä (sitä mikä olisi toivottavaa).
”Tiede ei ole koskaan törmännyt mihinkään "kuolemattomuuteen", eikä se myöskään selventäisi teoriaa,”
Mutta tietoisuuden tai mieliprosessin jatkumiseen ruumiin kliinisen kuoleman ja aivotoiminnan lakkaamisen jälkeen se törmää jatkuvasti. Nämä eivät ole pelkkiä anekdootteja, vaan sama asia on kohdattu prospektiivisissäkin tutkimuksissa.
”päinvastoin, sillä olisi perin kummallista, jos ihmisillä olisi se mahdollisuus, mutta muilla eläimillä ei.”
Niin olisikin. Sen ajatuksen takana on inhimillinen ylimielisyys, ja se on perin länsimainen tapa ajatella – ensin kristinusko, sitten tiede. Tiede tosin on alkanut päästä siitä ihmisen erikoislaatuisuuden ajatuksesta eroon.
”Jos kaikkeutta ei olisi, ei olisi myöskään ketään, joka kärsisi sen puutteesta, vaan eipä olisi muutakaan kärsimystä. ”
Mutta kaikkeus on olemassa. Edes ontologisen nihilismin ajatus, joka on eskapistista oopiumia toisin toivoville, ei sitä millään tavoin kumoa eikä poista.
”Luonnontieteen nimittäminen materialismiksi tai uskonnoksi on humanistien, erityisesti filosofien, omaa luokittelua. Luonnontiede ei tällaisia käsitteitä tarvitse.”
Meni väärin päin, al_jabr. Materialismin nimittäminen luonnontieteeksi on eräiden skientistien tapa suhtautua asioihin. Tiede, mukaanlukien luonnontiede, ei sellaisia kiinnitettyjä ennakko-oletuksia tarvitse.

Lue lisää

"Ei nyt noinkaan. Sielunvaelluksen tunnustaminen ei ole sama asia kuin sen pitäminen hienona ja toivottavana asia."

Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois.
Mieluummin syntyy uudelleen samsaraan, että voi katsoa tv:tä, pelata pelejä, jutella kavereiden kanssa jne. Pienet kärsimyksetkään eivät silloin haittaa - kunhan vain ei sinne pimeyteen joudu.

ikuinen_tyhjyys kirjoitti:

"Ei nyt noinkaan. Sielunvaelluksen tunnustaminen ei ole sama asia kuin sen pitäminen hienona ja toivottavana asia."

Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois.
Mieluummin syntyy uudelleen samsaraan, että voi katsoa tv:tä, pelata pelejä, jutella kavereiden kanssa jne. Pienet kärsimyksetkään eivät silloin haittaa - kunhan vain ei sinne pimeyteen joudu.

Lue lisää

"Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan,"

"Mieluummin syntyy uudelleen samsaraan"

Molemmat voi olla samanaikaisesti tosia eli voi olla maailmassa mutta ei maailmasta eli ei takerru mihinkään mutta silti voi elää täysillä.

Maanpäällinen nirvana ei liity asiaan sen enempää kuin nirvana niminen bändikään. Buddhalaisuuden korkein päämäärä on kuolemanjälkeinen nirvana.

ikuinen_tyhjyys kirjoitti:

"Ei nyt noinkaan. Sielunvaelluksen tunnustaminen ei ole sama asia kuin sen pitäminen hienona ja toivottavana asia."

Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois.
Mieluummin syntyy uudelleen samsaraan, että voi katsoa tv:tä, pelata pelejä, jutella kavereiden kanssa jne. Pienet kärsimyksetkään eivät silloin haittaa - kunhan vain ei sinne pimeyteen joudu.

Lue lisää

"Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois."

Taitaa olla ihan omasta mielestäsi peräisin tuo nirvanakäsitys.

kjh98 kirjoitti:

"Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois."

Taitaa olla ihan omasta mielestäsi peräisin tuo nirvanakäsitys.

Lue lisää

Ei ole. Sanskriitin kielessä nirvanasta käytetään nimeä parinirvana, kun ollaan eksakteja ettei sitä sotketa maanpäällisiin nirvanoihin tai muihin nirvana-nimisiin asioihin, italialaiseen tieteiselokuvaan tms. Se on korkein päämäärä budhhalaisuudessa.

Maanpäällinen nirvana, esim. siddhat jotka valaistuneena vaeltavat maan päällä ja ovat nirvanassa, sanskriitin kielessä siitä käytetään termiä moksha. Se on täysin eri asia kuin parinirvana, jossa sielu pääsee lopullisesti eroon samsarasta ja uudelleensytymisen kierteestä, ja on ikuisesti pelkässä tyhjyydessä. Määritelmältään siinä ei ole mitään muuta kuin sielu, ja aikaa, jota on loputtoman paljon. Kaikki materia, valo, tila, yms. kuuluvat samsaraan.

moksha_ja_parinirvana kirjoitti:

Ei ole. Sanskriitin kielessä nirvanasta käytetään nimeä parinirvana, kun ollaan eksakteja ettei sitä sotketa maanpäällisiin nirvanoihin tai muihin nirvana-nimisiin asioihin, italialaiseen tieteiselokuvaan tms. Se on korkein päämäärä budhhalaisuudessa.

Maanpäällinen nirvana, esim. siddhat jotka valaistuneena vaeltavat maan päällä ja ovat nirvanassa, sanskriitin kielessä siitä käytetään termiä moksha. Se on täysin eri asia kuin parinirvana, jossa sielu pääsee lopullisesti eroon samsarasta ja uudelleensytymisen kierteestä, ja on ikuisesti pelkässä tyhjyydessä. Määritelmältään siinä ei ole mitään muuta kuin sielu, ja aikaa, jota on loputtoman paljon. Kaikki materia, valo, tila, yms. kuuluvat samsaraan.

Lue lisää

Tarkoitin tätä tunnelmointia:

"sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois."

Buddha itse on sanonut, että nirvana on paikka jossa ei ole maata, vettä, tulta tai ilmaa, ei avaruutta, eikä edes olemattomuutta. Tyhjääkin tyhjempi paikka. Vaikea silloin kuvitella että se olisi jotenkin onnellinen paikka jossa aina paistaa aurinko ja linnut laulavat.

"Vaikea silloin kuvitella että"...

Eli tuo tunnelmointi on ihan oman mielesi käsityskyvyn rajoituksista peräisin.

Onko buddhalaisuudessa jotain muuta väitetty, joka olisi ristiriidassa tuon kanssa?
Joka tapauksessa, eivät tuollaiset asiat itse keksittyjä ole, vaan buddhan opetuksista kuuntelemalla ja lukemalla tulleita.

ei_itse_keksittyä kirjoitti:

Onko buddhalaisuudessa jotain muuta väitetty, joka olisi ristiriidassa tuon kanssa?
Joka tapauksessa, eivät tuollaiset asiat itse keksittyjä ole, vaan buddhan opetuksista kuuntelemalla ja lukemalla tulleita.

Lue lisää

Sanoi hän, joka kirjoitti: "Länsimaisesta ei kuulosta kovin houkuttelevalta joutua nirvanaan, jolloin sielu on ikuisesti pelkässä pimeydessä ja tyhjyydessä missä ei mitään tapahdu. Ja kun on tyhjyydessä ollut ikuisuudelta tuntuvan ajan, on sen jälkeen edessä vielä paljon pidempi ikuisuus. Eikä sieltä pääse ikinä pois."

Ja: "Mieluummin syntyy uudelleen samsaraan, että voi katsoa tv:tä, pelata pelejä, jutella kavereiden kanssa jne. Pienet kärsimyksetkään eivät silloin haittaa - kunhan vain ei sinne pimeyteen joudu."

Kuvitteletko, että idässä on tosiaan markkinoitu nirvanaa ja siihen johtavaa tietä tuohon tapaan, ja että vain länsimaalaista ei tuollainen idea nirvanasta oikein innosta, mutta itämaalaiset kyllä hihkuvat innosta kuullessaan idean tyhjästä pimeydestä, josta ei pääse milloinkaan pois?

Voin vastata puolestasi: ei varmastikaan ole. Ei itämaalaista innosta tuollainen skenaario (joka on peräisin vain omasta mielestäsi ja sen suomasta käsitteiden ymmärryksestä) yhtään sen enempää kuin länsimaalaistakaan.

Markkinointitutkija kirjoitti:

Voin vastata puolestasi: ei varmastikaan ole. Ei itämaalaista innosta tuollainen skenaario (joka on peräisin vain omasta mielestäsi ja sen suomasta käsitteiden ymmärryksestä) yhtään sen enempää kuin länsimaalaistakaan.

Lue lisää

Eikö sitä markkinointimateriaalia ole juuri esim. buddhalaisten pyhät kirjoitukset, Nibbana Sutta yms. joissa puhutaan nirvanasta. Se on olemassaolon muoto jossa ei ole mitään. Sinne pääsee kun sielu on kaiken ruumiinvaelluksen käynyt läpi eikä enää synny samsaraan. Silti suuresti vaikuttaa aasialaisia ajatus innostavan ja houkuttelevan.

"Ei itämaalaista innosta tuollainen skenaario (joka on peräisin vain omasta mielestäsi ja sen suomasta käsitteiden ymmärryksestä) yhtään sen enempää kuin länsimaalaistakaan."

Länsimaisten on kovin vaikea nähdä miten se nirvana aasialaisia innostaisi, joten länsimaisten pitää kuvitella nirvanaan ilmeisesti jotain kirsikankukkia ym. joita siellä ei ole, kun muuten luulevat ymmärtäneensä väärin mitä nirvanalla tarkoitetaan. Niin iso on se kulttuuriero.

Itämainen ajattelu on itse asiassa varsin kehittynyttä tietoisuuden tutkimuksen osalta.

esim.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yoga_Sutras_of_Patanjali

Nuo nirvanan ja samsaran ideat oikeastaan loksahtaa paikoilleen vasta sitten kun oivaltaa että tietoisuus on perusolemukseltaan non-lokaali eli periaatteessa ihminen pystyy jo intention avulla vapautumaan ajan ja paikan rajoituksista ja se samsara tulee siitä tietoisuuden samaistumisesta kehoon,ajatuksiin, uskomuksiin ja tunteisiin.

Mutta ei nuo vastaavat tietoisuuden tutkimusssuunnat ole ihan vieraita länsimaissakaan.

esim.

https://en.wikipedia.org/wiki/Philokalia

Oikeastaan sekä itämainen että länsimainen jopa tuhansia vuosia vanha (usein virheellisesti pelkästään uskonnolliseksi mielletty) tietoisuudentutkimus on erittäin kokemusperäistä ja siinä mielessä hyvinkin tieteellistä ja kurinalaista eikä siis mitään mystistä haihattelua.

aasialaisille_kelpaa kirjoitti:

Eikö sitä markkinointimateriaalia ole juuri esim. buddhalaisten pyhät kirjoitukset, Nibbana Sutta yms. joissa puhutaan nirvanasta. Se on olemassaolon muoto jossa ei ole mitään. Sinne pääsee kun sielu on kaiken ruumiinvaelluksen käynyt läpi eikä enää synny samsaraan. Silti suuresti vaikuttaa aasialaisia ajatus innostavan ja houkuttelevan.

"Ei itämaalaista innosta tuollainen skenaario (joka on peräisin vain omasta mielestäsi ja sen suomasta käsitteiden ymmärryksestä) yhtään sen enempää kuin länsimaalaistakaan."

Länsimaisten on kovin vaikea nähdä miten se nirvana aasialaisia innostaisi, joten länsimaisten pitää kuvitella nirvanaan ilmeisesti jotain kirsikankukkia ym. joita siellä ei ole, kun muuten luulevat ymmärtäneensä väärin mitä nirvanalla tarkoitetaan. Niin iso on se kulttuuriero.

Lue lisää

Jos buddhismin sunyataa ajatellaan jonakin pimeänä esinevapaana avaruudellisena tilana, edes äärettömänä sellaisena, lienee se vain ymmärryksen rajallisuudesta syntynyt käsitys. Suurin kuviteltavissa oleva onni onkin mielestäsi ilmeisesti enemmänkin "paikka jossa aina paistaa aurinko ja linnut laulavat"?

No ei tästä sen enempää, mutta sunyata ei varmaankaan muistuta sen enempää kirsikan kukkia kuin tavaroista tyhjennettyä pimeää tynnyriä jossa kolisee eniten?

Sunyata on tyhjä avaruus (jossa ei ole edes ilmaa), mutta silti samsaran ominaisuus. Sunyatassa sielu pystyisi ajankulukseen kiihdyttämään, jarruttamaan tai pyörimään. Nirvana on sellainen paikka jossa sunyataa, tai mitään tuontyyppisiä hauskuutuksia ei ole. Sieltä ei myös pysty palaamaan kehoon ja samsaraan, kuten moksha (maanpäällinen nirvana) pystyy.

Kovasti tuo muistuttaa vain länsimaisen klassisen fysiikan maailmankuvan avaruuskäsitettä tuo käsityksesi sunyatasta (”Työntyjän avaruutta”). On ihan kehittävää tutustua intialaisiin käsitteisiin, ja luoda niiden merkityksistä omia mielikuviaan, mutta ei pidä kuvitella niiden mielikuvien jotenkin erityisen hyvin vastaavan niiden alkuperäistä tarkoitettua merkitystä vain siksi, että ne ovat ”aina oikeassa olevassa mielessäni” olevia merkityksiä. Ne käsitteet ovat syntyneet joogien yms kokemuksista, ja voi olla, että omat mielikuvat niistä eivät ole lähelläkään samaa kuin mitä niillä on tarkoitus kuvata. Lisäksi on tietenkin huomattava, että jopa pitkälle kehittyneille joogeillekin ne käsitteet merkitsevät vähän eri asioita, ja niiden yleinen käyttömerkitys saattaa muuttua melko paljonkin aikakaudesta toiseen. Samaa asiaa kuvataan useammalla erinäköisellä sanalla, ja yhdellä samannäköisellä sanalla kuvataan useita eri asioita.

Liität lisäksi mm. parinirvanaan täydellisen tyhjyyden (jollaiseen ei muuten sivumennen sanoen kuulu mikään mustuus ja pimeys, vaikka siihen sellaiseen liititkin ja vaikka länsimaisen fysiikan maailmankuvan mukaan pimeys samaistuukin fotonien puutteeseen... Esimerkiksi syntymäsokeat eivät koe pimeää. Heillä ei ole minkäänlaista visuaalista representaatiota, jollainen pimeän mustan representaatio taas on, ja joka siis on jotakin.) Parinirvanan ”tyhjyys” ja sunyata yleisemminkin tarkoittaa yleensä (koulukunnasta riippuen) vapautta erilaisista mielikuvista, ajatuksista, yksilöllisestä egosta yms aktiivisiin skandhoihin sidoksissa olevista asioista. Nirvanassa ”skandhojen liekki on sammunut”, ja elämänsä aikana nirvanan saavuttaneen ihmisen skandhat lakkaavat kuoleman yhteydessä kokonaan, ja hän saavuttaa parinirvanan (ainakin tämän valaisevan selityksen mukaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Nirvana_(Buddhism)#Nirvana_with_and_without_remainder_of_fuel ). ”Tyhjyys” on skandhojen ilmenemättömyyden vuoksi rauhallista ja autuaallista, ei jotain säkkipimeää, josta ei pääse pois milloinkaan ja josta tekisi mieli pois.

Parinirvana ei tosiaankaan ole jotakin newtonilaisen ”Työntyjän avaruuden” kaltaista, kotiarestia, jossa on tylsää, pimeää ja synkkää ja josta tahdotaan pois telkkareiden ja kavereiden pariin, tai edes auringonpaisteeseen ja linnunlauluun, vaan sitä kuvataan (ainakin joissakin mahayana-teksteissä) ikuisen todellisen itsen ja autuuden ”alueena”: https://en.wikipedia.org/wiki/Parinirvana

No se buddhalaisuudesta, ainakin omalta osaltani. Kun en ole varsinaisesti buddhalainen, niin en ryhdy siitä sen enempää syväluotaavasti yrittämään keskustella, mutta kiinnitti vain huomiota tuo millaisia ilmeisen epäoikeutettuja mielikuvia liitit joihinkin sen keskeisiin käsitteisiin (joihin olen sentään hieman tutustunut).

Eiköhän sillä tyhjyydellä tarkoiteta tyhjän joukon kaltaista tyhjää. Sen sijaan mikään avaruus ei ole siinä mielessä tyhjä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Topologinen_avaruus

Tyhjän joukon lisäksi nirvanassa on myös sielu, ja tietoisuus joka buddhalaisuuden mukaan ei ikinä sammu tai lakkaa olemasta edes lopullisen kuoleman jälkeen.
Siihen ei tarvitse ottaa kantaa, onko sielulla tyhjyydessä jotenkin autuas olo vai ei, mutta pois sieltä nirvanasta, samsaran pariin ei ikinä pääse.

sielu_tyhjyydessä kirjoitti:

Eiköhän sillä tyhjyydellä tarkoiteta tyhjän joukon kaltaista tyhjää. Sen sijaan mikään avaruus ei ole siinä mielessä tyhjä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Topologinen_avaruus

Tyhjän joukon lisäksi nirvanassa on myös sielu, ja tietoisuus joka buddhalaisuuden mukaan ei ikinä sammu tai lakkaa olemasta edes lopullisen kuoleman jälkeen.
Siihen ei tarvitse ottaa kantaa, onko sielulla tyhjyydessä jotenkin autuas olo vai ei, mutta pois sieltä nirvanasta, samsaran pariin ei ikinä pääse.

Lue lisää

"Eiköhän sillä tyhjyydellä tarkoiteta tyhjän joukon kaltaista tyhjää."


Jaa miksi? Onko sinulla jotain ihan henkilökohtaista kokemusta nirvanasta vai lähdetkö siitä oletuksesta että sen nirvanan pitää olla sellainen kuin sinä sen kuvittelet olevan?

"Tyhjän joukon lisäksi nirvanassa on myös sielu, ja tietoisuus joka buddhalaisuuden mukaan ei ikinä sammu tai lakkaa olemasta edes lopullisen kuoleman jälkeen."

Mikä se "lopullinen" kuolema on? Onko ensin se fyysinen kuolema ja sitten vielä se lopullinen kuolema?

"pois sieltä nirvanasta, samsaran pariin ei ikinä pääse."

Miksi ei?

"Miksi ei?"

Sielu on vielä karman lain alainen ja uudelleensyntymisen kierteessä, jos se joutuu uudelleen samsaraan, eikä ole päässyt nirvanaan.
Sielu voi läpikäydä vaikka miljardi miljardi miljardia elämää eri ötököissä, elukoissa ja ihmisissä ennen kuin pääsee nirvanaan. Samsarassa vietetty aika on kuitenkin pelkkä silmänräpäys verrattuna miten kauan nirvanassa sen jälkeen ollaan.

Länsimaisen mielestä nirvana muistuttaa eristysrangaistusta, ja onkin äärimmäisin kuviteltavissa oleva pakkoeristyksen muoto, verrattuna eristysselliin tai pakkopaitaan.
Toisinajattelevat aasialaiset välttämättä eivät pidä esim. pakkopaitaa ja sitomista rangaistuksena, jos pystyy olemaan sisäisessä autuuden valossa, jolloin siitä pakkopaidasta ei millään tavoin kärsi, ja sitä voi ennemminkin pitää suurena palkintona.

äärimmäinen_eristys kirjoitti:

"Miksi ei?"

Sielu on vielä karman lain alainen ja uudelleensyntymisen kierteessä, jos se joutuu uudelleen samsaraan, eikä ole päässyt nirvanaan.
Sielu voi läpikäydä vaikka miljardi miljardi miljardia elämää eri ötököissä, elukoissa ja ihmisissä ennen kuin pääsee nirvanaan. Samsarassa vietetty aika on kuitenkin pelkkä silmänräpäys verrattuna miten kauan nirvanassa sen jälkeen ollaan.

Länsimaisen mielestä nirvana muistuttaa eristysrangaistusta, ja onkin äärimmäisin kuviteltavissa oleva pakkoeristyksen muoto, verrattuna eristysselliin tai pakkopaitaan.
Toisinajattelevat aasialaiset välttämättä eivät pidä esim. pakkopaitaa ja sitomista rangaistuksena, jos pystyy olemaan sisäisessä autuuden valossa, jolloin siitä pakkopaidasta ei millään tavoin kärsi, ja sitä voi ennemminkin pitää suurena palkintona.

Lue lisää

"Sielu on vielä karman lain alainen ja uudelleensyntymisen kierteessä, jos se joutuu uudelleen samsaraan, eikä ole päässyt nirvanaan."

Se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö sielu voisi palata takaisin samsaraan vapaaehtoisesti esim. jotain tehtävää suorittamaan.

"Samsarassa vietetty aika on kuitenkin pelkkä silmänräpäys verrattuna miten kauan nirvanassa sen jälkeen ollaan."

Mielestäni nirvanaa ei pidä käsittää jotain äärettömän pitkänä aikana vaan nimenomaan ajattomuutena ja paikattomuutena ilman samsaran ajallis-paikallisia rajoituksia. Nirvana on nimenomaan tietoisuuden laadullinen tila samoin kuin samsarakin - samsarassa ollaan monin tavoin uskomuksin ehdollistettuja mutta nirvanassa ei ole enää ehdollistumista eikä siis uskomuksia vaan vapaus olla tai olla olematta samaistumatta mihinkään.

"Länsimaisen mielestä nirvana muistuttaa eristysrangaistusta, ja onkin äärimmäisin kuviteltavissa oleva pakkoeristyksen muoto, verrattuna eristysselliin tai pakkopaitaan."

Näin varmaan onkin. Länsimaisella on aina kiire johonkin...

"Toisinajattelevat aasialaiset välttämättä eivät pidä esim. pakkopaitaa ja sitomista rangaistuksena, jos pystyy olemaan sisäisessä autuuden valossa, jolloin siitä pakkopaidasta ei millään tavoin kärsi, ja sitä voi ennemminkin pitää suurena palkintona."

Tuskin nyt minään palkintona mutta meditaatioon perehtyneelle tietoisuus ei ole millään tavalla rajoitettu vaikka keho olisikin. Kehittynyt joogi kestää kipua ja fyysistä kärsimystä paremmin kuin ns. tavallinen ihminen koska hän ei ole samaistunut kehoonsa ja pystyy siirtämään tietoisuutensa intention minne haluaa pois siitä kehon kärsimyksestä. Tähän pystyy tavallinen länsimainenkin ihminen esim. hypnoosin tai itse-hypnoosin avulla ainakin jossain määrin varsinkin jos harjoittelee.

En ole mikään buddhalaisuuden enkä meditaation asiantuntija mutta tiedän aiheesta jonkun verran.

äärimmäinen_eristys kirjoitti:

"Miksi ei?"

Sielu on vielä karman lain alainen ja uudelleensyntymisen kierteessä, jos se joutuu uudelleen samsaraan, eikä ole päässyt nirvanaan.
Sielu voi läpikäydä vaikka miljardi miljardi miljardia elämää eri ötököissä, elukoissa ja ihmisissä ennen kuin pääsee nirvanaan. Samsarassa vietetty aika on kuitenkin pelkkä silmänräpäys verrattuna miten kauan nirvanassa sen jälkeen ollaan.

Länsimaisen mielestä nirvana muistuttaa eristysrangaistusta, ja onkin äärimmäisin kuviteltavissa oleva pakkoeristyksen muoto, verrattuna eristysselliin tai pakkopaitaan.
Toisinajattelevat aasialaiset välttämättä eivät pidä esim. pakkopaitaa ja sitomista rangaistuksena, jos pystyy olemaan sisäisessä autuuden valossa, jolloin siitä pakkopaidasta ei millään tavoin kärsi, ja sitä voi ennemminkin pitää suurena palkintona.

Lue lisää

"Länsimaisen mielestä nirvana muistuttaa eristysrangaistusta, ja onkin äärimmäisin kuviteltavissa oleva pakkoeristyksen muoto, verrattuna eristysselliin tai pakkopaitaan."

Olet kyllä länsimaalainen ja sinun mielestäsi asia on noin, mutta älä suinkaan luule, että kovinkaan moni muu länsimaalainen jakaisi hurinasi.

Ihmisillä on luultavasti sellainen ymmärrys henkisistä käsitteistä ja päämääristä kuin nämä itse ansaitsevat.

"Se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö sielu voisi palata takaisin samsaraan vapaaehtoisesti esim. jotain tehtävää suorittamaan. "

Mikään buddhalaisista koulukunnista ei opeta tuollaista, että lopullisen kuoleman ja nirvanan jälkeen voisikin livahtaa takaisin samsaraan.

Sinun pitää perustaa oma uskonto, jos ei perinteinen buddhalaisuus miellytä. Uudessa uskonnossa nirvana onkin mukava paikka, jonne lopullisen kuoleman jälkeen mennään lataamaan akkuja ja rauhoittumaan, mutta sitten kun pitkästyy nirvanassa oloon ja se käy liian tylsäksi, niin voikin taas lähteä kohti uusia seikkailuja. Useimmille länsimaisille pari tuntia nirvanaa onkin yleensä jo enemmän kuin tarpeeksi.

perusta_oma_uskonto kirjoitti:

"Se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö sielu voisi palata takaisin samsaraan vapaaehtoisesti esim. jotain tehtävää suorittamaan. "

Mikään buddhalaisista koulukunnista ei opeta tuollaista, että lopullisen kuoleman ja nirvanan jälkeen voisikin livahtaa takaisin samsaraan.

Sinun pitää perustaa oma uskonto, jos ei perinteinen buddhalaisuus miellytä. Uudessa uskonnossa nirvana onkin mukava paikka, jonne lopullisen kuoleman jälkeen mennään lataamaan akkuja ja rauhoittumaan, mutta sitten kun pitkästyy nirvanassa oloon ja se käy liian tylsäksi, niin voikin taas lähteä kohti uusia seikkailuja. Useimmille länsimaisille pari tuntia nirvanaa onkin yleensä jo enemmän kuin tarpeeksi.

Lue lisää

Ei nirvana oo hyvä juju. Meitei oo missään, sillä meiolla olemassakaan, mollaan vaan kansanperinnettä. Eioo myöskään mitään kysymystä pitkästyykö, ku eioo kuka pitkästyis.

Materialistisissa piireissä turvaudutaan mielellään aina "ei-mihinkään", siis siihen, että takana ei ole mitään, ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Varsinkaan ei mitään tietoisuuteen viittaavaakaan, jota ilman materialismi voisikin paljon paremmin. (Tosin ilman tietoisuutta ei materialismin totuutta olisi silloin kukaan tajuamassa).

Mutta jos emme tahdo turvautua siihen, että minkään takana ei loppujen lopuksi ole yhtään mitään, niin voimme sen sijaan pitää jonkinlaisesti uskottavana hypoteesinä sitä, että kaiken takana onkin tietoisuus. Olemme tämän maailmankaikkeuden näennäisesti erillisinä olentoina olemassa kaiken takana olevan ykseydellisen tietoisuuden (unen tms) takia, ja myös kvanttien käytöksen vapauden (matemaattisella kaavalla kuvaamattomuuden) takana on näihin sisältyvä tietoisuus, joka erottamattomana ominaisuutenaan sisältää toiminnan vapauden. Itse asiassa vapaan tahdon teoreeman mukaisesti kvanttiobjekteilla on oltava sama ominaisuus, joka on kokeentekijänkin toiminnan takana.

Kaikki eivät hiukkasten vapauteen usko edes non-materialisteista. Silti se on mielestäni parempi selitys kuin ainainen ja jatkuvasti jatkuva tyhjästä nyhjäseminen, varsinkin kun asiasta on sentään teoreema olemassa: "jos kokeentekijä on toiminnassaan vapaa, niin niin ovat myös 'partikkelit'."

https://plus.maths.org/content/john-conway-discovering-free-will-part-iii

Kun lakkaatte ihmettelemästä elämän tarkoitusta, osaatte toivottavasti ottaa enemmän irti tästä pienestä matkasta.

tractor kirjoitti:

Kun lakkaatte ihmettelemästä elämän tarkoitusta, osaatte toivottavasti ottaa enemmän irti tästä pienestä matkasta.

Ei kyse ole elämän tarkoituksesta. Olipa siitä mitä mieltä tahansa, ajattelevalle ihmiselle nousee mieleen vaihtoehto, ettei olisi mitään. Ei tieteeseen tukeutuva kuvittele, että olemassaololle olisi jokin tarkoitus, mutta on ihmiselle luontevampaa ajatella, ettei olisi mitään.