Olenmasentunut,ahdistunut ja itsetuhoinen. Käyn psykologilla ja olen vielä alle 18. Toisaalta haluaisin elää mutta toisaalta en. Historiani on hyvin kurja ja olen sairastan vakaa sairautta josta en ikinä parannu. Olen käynyt viimeiset 8 viikko kamppailua elämän ilon ja epätoivoisuuden kanssa. En tiedä mitä tehdä. Osaisiko joku auttaa? Jos osaatte kertokaa ihmeessä.
Itsemurha ja elämän epätoivoisuus
itsetuhoisuus
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaisessa tilanteessa ote elämään välillä herpaantuu. Vaikka olisi ihan terve, niin siitäkin huolimatta saattaa joskus elämän halu kadota ja joillakin vaikka on parantumaton sairaus, se ei vie elämän halua.
Kyllä ihmisellä on lupa uskoa ja toivoa jopa ihmettä. Ja koko ajan lääketiede kehittyy ja tulee parempia lääkkeitä ja ratkaisuja vaikeiden sairauksien hoitamiseksi.
Tärkeintä elämänhalussa on asenne. Sinunkin elämällä on oma tarkoitus ja Luojan suunnitelma. Sairaudestakin voi tulla jopa voimavara. Se on sinun ristisi tässä ajassa ja me olemme kaikki erilasia ja jokaisen kokemuksella on arvonsa. Jospa voit antaa ja saada vertaistukea toisten samaa sairautta elävien kanssa.
Hei nimimerkki, itsetuhoisuus.
Tilanteesi on kurja. Toisinaan ihminen joutuu ahtaalle, elämäntilanne tuntuu olevan täysin lukossa ja ympärillä vain harmaata, jopa pimeää, ilottomuutta. Olet nuori. Toivottavasti haet ja löydät itsellesi tukea, vertaistuki esimerkiksi on usein parasta. Tutki netistä esim. Mielenterveysseuran sivuja, siellä voi olla ryhmiä joihin voit mennä mukaan tai omalla lähiseudullasi voi olla mielenterveyskuntoutujille toimintaa, myös oman seurakuntasi papin tai diakonin luokse voit mennä juttelemaan. Huomaat, ettet ole yksin, sinulla on kanssakulkijoita. Ole itsesi puolella. Aina on toivoa paremmasta ja valoisammasta huomisesta.
Jaksamista, lämmöllä,
Pirkko-pappi
Tsemmppiä
Hei Koita kestää pahimpien olotilojen yli. Elin itsekin rankan nuoruuden ja ajattelin miten tämä elämä voikaan olla näin vaikeaa. Siitä on nyt jo 20 vuotta ja usko elämä helpottuu, kun sitä on takana vähän enemmän. Se on rämpimistä alkuun, kun etsit omaa elämääsi kaikkialta. Mutta sinullekin tulee aika, kun huomaat Olen vahva kokemuksineni ja et enää halua kuin vain katsoa mitä eteesi tulee ja mihin pääset, ne on lopulta yllättäviä asioita ja ne tuo suunnatonta iloa ja onnea elämääsi. Pikkusisko päätyi itsemurhaan se on niin tuskallinen ja vaikea pala meille tänne vielä jääneille etten tiedä rankemmasta. Mutta kaiken tuskan jälkeen elämä vie eteenpäin ihmeellisiin paikkoihin ja tapahtumiin. Jaksa Elää olet Arvokas!!!