huhhuh en olisi kyllä ikinä uskonut että tänne s24-palstalle tulisin joskus kirjoittamaan mutta tää asia on vaivannut mua jo jonkin aikaa niin antaa mennä sitten.
eli olen päälle parikymppinen nainen, jolla on hyvin vähän mieskokemusta. en ole koskaan oikein omannut mieskavereita eikä pienempänä kukaan tainnut olla musta kiinnostunut. koulussa sain kuulla haukkumista niin työiltä kuin pojiltakin, ja niitä muistoja kannan mukanani edelleen vaikka noista ajoista on jo vuosia. tuon kiusaamisen takia itsetuntoni on todella huono, vaikka osaankin peittää sen tarvittaessa melko hyvin.
olen ulkonäöltäni mielestäni aika tavallinen, en todellakaan mikään kaunotar, mutta tykkään näyttää huolitellulta. olen hoikka ja keskimittainen, eli ihan normaalikroppainen siis. olen huomannut viime vuosina, että miehet ovat alkaneet osoittaa kiinnostustaan: pitkiä katseita, hymyjä, viheltelyä seurassani (ei mitään vislausta siis vaan sellaista rentoa hyminää), keskustelun avaamista, läpän heittoa yms. tämä on itselleni kovin hämmentävää, koska en ole tottunut miehiltä saamaani huomioon aikaisemmin.
monesti kun kohtaan jonkun mukavan miehen joka alkaa pian näyttää kiinnostuksen merkkejä niin suoraan sanottuna alkaa ahdistaa. tulen yhtäkkiä jotenkin hyvin tietoiseksi siitä, miltä näytän ("apua mun hiukset on varmaan tosi huonosti", "mitäköhän se näkee mussa?") ja tuntuu siltä etten oikein keksi mitään järkevää sanottavaa. tekee usein mieli lähteä vain pois siitä tilanteesta ja uskon että miehille välittyy helposti sellainen kuva ettei mua kiinnosta kun oon niin viilee vaikka todellisuudessa mua vaan jännittää niin paljon.
toisinaan tuntuu, että tää mun ujous vaan innostaa miehiä enemmän, mutta kun haluaisin oikeasti uskaltaa ihan rennosti jutskata niitä näitä miettimättä että mitähän tuo mies musta ajattelee... mun on kai yhä vaikea käsittää että miehet voisi olla mulle ystävällisiä ja mukavia, kun peruskouluaikoina mua kohtaan oltiin joko välinpitämättömiä tai ivallisia. haluaisin uskaltaa tutustua miehiin ihan vaan kaveripohjaltakin, mutta tämä suojamuuri estää sen kovin tehokkaasti :(
olisin kiitollinen jos saisin jotain vinkkejä tai näkökulmaa tähän tilanteeseen.
eli olen päälle parikymppinen nainen, jolla on hyvin vähän mieskokemusta. en ole koskaan oikein omannut mieskavereita eikä pienempänä kukaan tainnut olla musta kiinnostunut. koulussa sain kuulla haukkumista niin työiltä kuin pojiltakin, ja niitä muistoja kannan mukanani edelleen vaikka noista ajoista on jo vuosia. tuon kiusaamisen takia itsetuntoni on todella huono, vaikka osaankin peittää sen tarvittaessa melko hyvin.
olen ulkonäöltäni mielestäni aika tavallinen, en todellakaan mikään kaunotar, mutta tykkään näyttää huolitellulta. olen hoikka ja keskimittainen, eli ihan normaalikroppainen siis. olen huomannut viime vuosina, että miehet ovat alkaneet osoittaa kiinnostustaan: pitkiä katseita, hymyjä, viheltelyä seurassani (ei mitään vislausta siis vaan sellaista rentoa hyminää), keskustelun avaamista, läpän heittoa yms. tämä on itselleni kovin hämmentävää, koska en ole tottunut miehiltä saamaani huomioon aikaisemmin.
monesti kun kohtaan jonkun mukavan miehen joka alkaa pian näyttää kiinnostuksen merkkejä niin suoraan sanottuna alkaa ahdistaa. tulen yhtäkkiä jotenkin hyvin tietoiseksi siitä, miltä näytän ("apua mun hiukset on varmaan tosi huonosti", "mitäköhän se näkee mussa?") ja tuntuu siltä etten oikein keksi mitään järkevää sanottavaa. tekee usein mieli lähteä vain pois siitä tilanteesta ja uskon että miehille välittyy helposti sellainen kuva ettei mua kiinnosta kun oon niin viilee vaikka todellisuudessa mua vaan jännittää niin paljon.
toisinaan tuntuu, että tää mun ujous vaan innostaa miehiä enemmän, mutta kun haluaisin oikeasti uskaltaa ihan rennosti jutskata niitä näitä miettimättä että mitähän tuo mies musta ajattelee... mun on kai yhä vaikea käsittää että miehet voisi olla mulle ystävällisiä ja mukavia, kun peruskouluaikoina mua kohtaan oltiin joko välinpitämättömiä tai ivallisia. haluaisin uskaltaa tutustua miehiin ihan vaan kaveripohjaltakin, mutta tämä suojamuuri estää sen kovin tehokkaasti :(
olisin kiitollinen jos saisin jotain vinkkejä tai näkökulmaa tähän tilanteeseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei meitä miehiä tarvitse jännittää. Mutta teidän naisten seurassa kyllä meinaa mennä pupu pöksyyn. Itsekin kun olen vähän ujo, haluaisin mielelläni löytää kivan ujon naisen. Harmi että taidan olla liian vanha sulle.
Ohje:
Ajattelet vain, että pieleen se lopulta menee kuitenkin, joten ihan sama ja sitten toteat ettei ko. henkilön takia kannata jännittää.
Ja jos ei sitten lopulta mene pieleen, niin hyvä niin.
sitten kun olet vähän vanhempi tuo luultavasti menee ohi, kun kokemusta enemmän noista tilanteista......
.
"Mutta oletko Hyvä Haltiajatar??????????"
har!11
.
Itsekkin olen kamppaillut vastaavanlaisen pelon kanssa. Luin aiheesta mainion kirjan nimeltä Eroon ujoudesta. Tosi laaja ja hyvä. En muista kirjoittajaa mut googlaamalla löytynee