Lukaisin muutamaa keskustelua täällä. En voi kuin ihmetellä, onko se elämä kenenkään kohdalla niin ihanaa, että siitä pitää kiinni pitää, jos on pettämistä. Siis, jos on petetty, pettäjä tai kolmas osapuoli. Onko se ihan aikuisten oikeesti muka ihanaa? Sitäkö oot aina halunnu? Sellaista kumppaniako, joka pettää tai jota "joutuu" pettämään? Entäs jos ensin opettelisitte rakastamaan itseänne, niin että, ei joutuisi tyytymään väärään ihmiseen. Haluatko kolmas osapuoli todella kumppanin, jonka tiedät pettävän, haluatko selkärangattoman kumppanin itsellesi, joka ei ensin lähde pahoinvointia aiheuttavasta suhteesta ja tutustu sitten sinuun aitona sinkkuna, sitäkö haluat? Haluatko pettäjä tosiaan roikkua huonossa kumppanissa, joka syystä tai toisesta ei ole sinun arvoisesi niin, että joudut hakemaan arvostusta naapurin peiton alta, ajattelitko, että sitä minä tästä parisuhteesta haluan, kun ensimmäisiä kertoja treffeillä kävitte kumppanisi kanssa? Haluatko petetty tosiaan elää ihmisen kanssa, joka loukkaa sinua kenties kerta toisensa jälkeen, eikö mikään sirinä kuulu sisälläsi, jos tiedät kumppanisi haluavan seksiä tai jotain enemmän kuin sinä, uskotko tosiaan, että kukaan elää onnellisena toisen ihmisen kanssa kauan aikaa niin, että joutuu tyytymään johonkin, mitä ei saa (tarpeeksi)? Ajattelitko kun tutustuitte, että kyllä tuo muuttuu sellaiseksi kuin haluan?
Ei hemmetti ihmiset, opetelkaa rakastamaan itseänne ja etsimään arvoisenne kumppani. Sellainen, jonka kanssa voi olla aina aito ja rehellinen, jolta ei tarvitse salata mitään ja jonka kanssa ei tarvitse tehdä kompromissejä parisuhteen isoista asioista tai edes lukemattomista määristä pieniä asioita kuten hammastahnatuubin käyttöohje tai vessapaperirullan asento telineessä. Sillä kyllä ne pienetkin asiat alkaa syödä suhdetta, jos niihin törmää toistuvasti päivän aikana arjessa. Ihan varmasti jokaiselle löytyy samalla tavalla seksistä ja muista parisuhteen isoista asioista ajatteleva kumppani.
Miksi tyytyä johonkin väärään, en ymmärrä.
Ei hemmetti ihmiset, opetelkaa rakastamaan itseänne ja etsimään arvoisenne kumppani. Sellainen, jonka kanssa voi olla aina aito ja rehellinen, jolta ei tarvitse salata mitään ja jonka kanssa ei tarvitse tehdä kompromissejä parisuhteen isoista asioista tai edes lukemattomista määristä pieniä asioita kuten hammastahnatuubin käyttöohje tai vessapaperirullan asento telineessä. Sillä kyllä ne pienetkin asiat alkaa syödä suhdetta, jos niihin törmää toistuvasti päivän aikana arjessa. Ihan varmasti jokaiselle löytyy samalla tavalla seksistä ja muista parisuhteen isoista asioista ajatteleva kumppani.
Miksi tyytyä johonkin väärään, en ymmärrä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
JA sitä en ymmärrä, että miksi naiset aina syyttää sitä kolmatta osapuolta..?! "Kakkonen sitä ja kakkonen tätä.." Eijumaleissön, herätkää todellisuuteen: SUN OMA MIES PETTÄÄ SUA IHAN TIETOISESTI OMASTA TAHDOSTAAN, ei ne "kakkoset" väkisin ketään pakota pistooli ohimolla itseään panemaan!
Ei se mitään haittaa, ihmettele vaan, kunnes tulee tuo, joka vie pois kahdesta yhden.
Väität siis, että jokaiselle ihmiselle löytyisi varmasti henkilö, joka toimii esim. vessapaperirullan laittamisen, hammastahnatuubin puristamisen, siivouksen ja lukemattomien muiden arjen asioiden kanssa täysin samalla tavalla? Tuota on hyvin vaikea uskoa. Ja kuten sanoit, tuollaiset seikat alkavat ennemmin tai myöhemmin syödä suhdetta ja tunteita, ellei toinen muutu. Ja rakkaudessahan ei pitäisi olla kyse muuttumisesta. Täysin samanlainen kumppani taas voisi olla hyvin ennalta-arvattava... ellei juuri siinä olisi jotakin outoa magiaa nimeltä rakkaus? Ehkä tosirakkaus onkin itsemme mahdollisimman täydellinen peilikuva toisessa ihmisessä?
Osuit asian ytimeen. Rakkaus ei todellakaan vaadi muuttumaan, ei ketään.
Voihan ihminen olla erilainenkin, mutta kyse on siitä, että minä hyväksyn ja minusta on kiva tai ainakin minulle on samantekevää, että kumppanini tekee asiat niin kuin tekee sekä hyväksyn hänen arvot ja ajatukset. Eli minusta on ihan sama tai ehdottomasti haluan laittaa sen vessapaperirullan aina samoin päin tai puristaa tietyllä tavoin hammastahnatuubia ym. Jos nämä ja monet muut siivouspäivät yms miljoonat arjen pikkuasiat ovat aina vastenmielisiä, mutta kun on vaan niin pirun seksikäs ja ihana kumppani, että yritän vaan muuttua ja kestää, niin jossain kohtaa kuppi vaan täyttyy väkisin yrittämisestä ja teeskentelystä. Ei rakkaudessa tarvitse muuttua ja siinä on sellaisenaan hyvä olla.
Ennen kaikkea pitäisi kuunnella jos isojen asioiden kuten seksin suhteen huomaa, että ollaan erilaiset tai muututtu yhteisen matkan varrella. Kuppi tulee kaatumaan ihan varmasti, jos ei ole yhteinen sävel.
Niin onhan se jännä asia tuo seksi, olen tullut pohtineeksi, että onko se juuri se kompastuskivi. Toisaalta tuntuu hassulta, että vain seksi merkitsee, eikä mikään muu. Olisi siis muuten täydellinen parisuhde, molemmilla omat arkireviirit, joista pidetään huolta ja tehdään hommat, mutta sitten tulee se väsy sen seksin suhteen, ehkäpä vielä vuorotellen, niin ainoa oikea ratkaisu olisi siis sopivamman etsiminen. Ymmärrän, että sopivamman etsiminen tarkoittaa juuri seksitarpeisiin sopivamman etsimistä.
Vähän jos osaa parisuhdettaan vaalia, niin se sopiva niihin seksitarpeisiin on ihan lähimaastossa. Sinne se on vain pitkässä suhteessa hukkunut pyykkivuorien, lasten sairastelun, työstressin tai työttömyysstressin alle, se tai oikeammin hän, johon silloin aikoinaan tulisesti rakastui. En oikein usko, että 25 vuotta parisuhteessa olleilla on ollut yhtä kiimaa ja kiihkoa alusta loppuun. Pakostikin siellä on niitä katvekohtia ellei elä prisessan tai prinssin elämää, jossa arjen velvollisuudet on ulkoistettu.
Kumpa puolisoonsa kyllästyneet miettisivät, että mihin tuossa toisessa aikoinaan ihastuin ja sitten rakastuin. Alku oli niin ihanaa kuin se voi olla kun kaksi toisilleen vierasta ihmistä löytää yhteiset puheen aiheet ja kemiat, oltiin kuin kanit konsanaan kun tutustuttiin tarkemmin ja oli vaikeaa pitää niitä näppejä erossa toisesta. Joku tyhmyys meihin täytyy siis iskeä, kun ei ymmärretä, että tietenkin tuo sama tapahtuu aina uuden ihmisen kanssa, jos sille antaa luvan. Houkutuksia löytyy, naapurissa kaikki näyttää paremmalta, vaikka siellä todellisuudessa on sen houkutuskerroksen alla samantyyppinen jäkättäjä, nalkuttaja, tyranni, lapatossu, tohveli ja mitä ihmeellisiä otuksia sieltä omasta kotinurkasta nyt löytyykään. Jotenkin täysin sekaisin täytyy ihmisen mennä, kun on valmis hajottamaan perheensä ja aiheuttamaan ongelmia monille henkilöille yhden kiimaisen jakson vuoksi.
Yhteisen matkan varrella voi tulla kaikenlaista koetinkiveä joka voi aiheuttaa ns. kupin kaatoa. Ei silloin umpirakastuneena naimisiin mennessään voinut arvata, että vastaan voi tulla rankkoja asioita, uskottomuutta, vakavaa sairautta tai jopa impotenssia ja aika ihmeellistä on jos eivät nuo muuta ihmistä ja myös sitä kautta parisuhdetta. Oikeastaan pohjimmiltaan kyse on tahdosta rakastaa toista kaikkine epätäydellisyyksineen, se on se yhteinen sävel, kun tuntee toisen niin, että jo silmillä näkemällä ja korvilla kuulemalla voi aistia toisessa epävireen ennenkuin sanaakaan on lausuttu.
Jos jokainen tutustuisi ainakin kaksi mielellään viisi vuotta kumppaniinsa ennen kuin perhettä alkaa pukkaamaan, niin aika moni välttyisi erolta. Eiköhän siinä ajassa jo nurjimmatkin puolet toisesta opi tuntemaan.
Ei huono. Tosin ihmisethän muuttuu, elämän tilanteet muuttuu jne. Ihmiset muuttuvat 10, 20, 30 ja 40 vuodenkin kuluttua, niin ei siihen pitkä seurustelu välttämättä auta. Itseään on syytä kunnoittaa läpi elämän, sillä hän on ainoa ihminen, josta ei pääse millään eroon, ketä ei voi mitenkään pettää.
Varsinainen besserwisser tämä ap... Ärsyttäviä hyvää päivää- yms. loppuunkuluneita sanontoja ja 30 vuotta vanhentunut parisuhdeongelmien klassikkoesimerkki metallinen hammastahnatuubi.
Minua ärsyttää, kun tyypit valittaa, että puoliso petti tai että joku kolmas oli rikkonut niiden parisuhteen tai joku luuseri ei ota eroa entisestä ja ala mun kaa tai toinen ei anna tarpeeks, mun on pakko pettää...onko koko oma elämä toisten syytä ihan kokonaan, eikö sille muka mitään voi itse tehdä tai olisko pitänyt jo tehdä tai mitä vois tehdä, että ei tarvitse enää tulevaisuudessa ihmetellä pettämiskuvioita miltään kantilta. Pitääkö nää tyypit itseään niin arvottomana, että suostuvat elämään elämää, joka ei omasta mielestään ole hyvää? Minulle on sinällään ihan sama, jos joku pettää, tai jotakin petetään tai joku on kolmas pyörä, mutta ei siitä kannata ruikuttaa, jos sellaseen elämään on ajautunut, eikä muka mitään vikaa itsessä ole, kuin vain toisissa. No, mitä v.....tua on semmosen ihmisen kanssa, jonka kanssa sellaiseen elämään on ajautunut, jos sellainen elämä ei ole sitä, mitä itse haluaa. Arvostakaa itseänne ja etsikää ihminen, joka on arvoisenne, joka jakaa kanssanne samanlaiset tärkeät arvot ja ajatukset, halut ja tarpeet.