Voisitko seurustella anoreksiaa sairastavan kanssa

Jos kyseinen henkilö olisi vielä vakavasti alipainoinen, mutta pyrkisi aktiivisesti nostamaan painoaan normaaliin?
7<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

En lähtisi, jos ei olisi virallisessa ammattilaisten hoidossaollut riittävän pitkään, josta olisi jo positiiviseen suuntaan tuloksia ja parantuminen pitkällä.

Äänestä

Komppaan. Lihavuuden marisemiseen ja ulkonäöstä narisemiseen palaisi käämi.

Äänestä

En varmasti voisi.

Äänestä

Kyse on siitä että kyseisellä henkilöllä on vakavia henkisiä ongelmia. Vaikka ne korjattaisiinkin niin ne eivät koskaan poistu. Näinollen, kyseisen henkilön kanssa ei voine esim. jatkaa sukua. Tämä rajoittaa seurustelun ystävyydeksi.

On varmasti totta että osa parantuu. Tällä hetkellä tiedossani ei ole yhtään henkilöä joka olisi "normalisoitunut" pitkänkään hoidon jälkeen. Se näkyy siinäkin että raskauden jälkeen aletaan jälleen se ruualla pelaaminen, oman painon pudottaminen ja kolme kuukautta synnytyksen jälkeen pitäisi olla ennallaan. Vaikka luonto on tarkoittanut painon olevan entiselään silloin kun imetys loppuu.

Tällä äkkinäisellä painonpudotuksella aiheutetaan vauvalle vakavia puutostauteja hyvin nuorella iällä. Äidinmaito on kuitenkin se joka on lapselle parasta ravintoa. Ja sen vuoksi elimistö kerää sitä rasvaa.

Elikä, vastaus uudelleen: En voisi. Enkä myöskään henkilöiden jotka syövät mieliala lääkkeitä tai e-pillereitä. Mutta se on sitten toinen juttu...

Äänestä

Kyllä niin haastavaa on että enpä alkaisi!
Olen itse pitkän vaikean anoreksian sairastanut - enkä täysin terve vieläkään. Avun sain vuosien psykiatrisella sekä lääkärin ym muun hoitotiimin avulla.Ulkomailta sain kunnollisen asiantuntevan hoidon. Kolmessa vuodessa nostin painoni 33kg:sta 48kg. Olen 167 cm pitkä, siis selvästi alipainoinen edelleen.
Anoreksia ja syömishäiriöt yleensäkin, ovat erittaïn pitkäaikaisia hankalia ja vaikeita hoitaa. Ei riitä että saadaan paino normaalin rajoihin, myös psyyke on hoidettava ja seonkin sitten paljon haastavampi tehtävä!
Kyllä vaaditaan paljon siltä joka meikälaïsten kanssa parisuhteeseen alkaa!

Äänestä

Olen itse parantunut teini-iän sekoilusta:anoreksia. Olen nyt päälle parikymppinen ja normalisoitunut täysin. Alimmillaan paino käväisi 39 kilossa, oireilin silloin vanhempieni rajua avioeroa ja erittäin psykkisesti kuormittavaa lapsuuttani (vanhempani eivät osanneet luoda minulle perusturvallisuuden tunnetta, tästä iski postraumaattinen stressioireyhtymä ja en tuntenut enää nälkää kahteen vuoteen). Nykyisin olen 164cm ja 51kg. Eli hoikka edelleen, pituusennusteesta jäin 6cm alle kun en syönyt.Vaikka nälän tunne ei olekaan täysin palautunut, niin pakotan itseni syömään kuin normi ihmiset. En ole koskaan ollut hyvä syömään, en edes lapsena. Leikkiminen oli kiinnostavampaa kuin ruuan väkisinnieleminen.Olen aina ollut todella laiha luonnostaan eli anorektinen elämäntyyli teki minusta aivan luurangon.
Asiaa ei auttanut se, että äitini sätti itseään aina lihavaksi. Minun siis piti olla todella laiha.Että kelpasin hänelle... oireilin siis vanhempieni sairasta ja väkivaltaista avioliittoa ja äitini sairaita kauneusihanteita. Nykyisin en ota hänen haukkujaan tosissaan.

Olen perfektionisti, eli jo tuo piirre tekee minusta vaikean seurustelukumppanin- näin uskoisin. Vanhempani ovat aina vaatineet minulta liikoja ja olen joutunut ottamaan liikaa vastuuta itsestäni jo lapsena. Joutunut näkemään liikaa sairaita asioita. Vanhemmat eivät kantaneet vastuutaan. Siitä tämä johtuu pitkälti.Äitini myös huoritteli minua, kun tulin murrosikään-->> BIG mistake. Niin ei vaan tehdä. Olen muutenkin kokenut aina kasvattaneeni äitiäni eikä toisinpäin. Lapsuuteni oli sairas ja kamala- tiedostan tämän nyt ja annan itselleni anteeksi.

Uskon että entiselle anorektikolle sopisi elämänkumppaniksi joku välittävä, herkkä mutta kuitenkin vahva henkilö. Sellainen, joka osaa vähän ottaa ohjat käsiinsä eikä välitä siitä, että toinen on joskus liian nipo.

Äänestä

Vastaan tähän kuten muihinkin vastaaviin kysymyksiin, joissa kysytään "Olen xxxxxxxxxx, voisitko silti seurustella kanssani?".
Kaikki riippuu siitä millainen olet. Jos olet mukava ja suunnilleen samanikänen, et asu liian kaukana, on jotain yhteistä ja kemiat pelaa niin miksei. :) Ehkä johtuu siitä, kun olen edellisen vastaajan mainitseman kaltainen välittävä herkkä tyyppi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Gothika886 kirjoitti:

Jos kyseinen henkilö olisi vielä vakavasti alipainoinen, mutta pyrkisi aktiivisesti nostamaan painoaan normaaliin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu