Vihaan mun työtä

Burnouttituloillaan

Halusin vaan purkaa tän jonnekin, ei ole kenenkään pakko lukea.

Vihaan mun työtä. Vihaan myös mun esimiehiä. Tai ainakin mun entistä, onneksi jäi eläkkeelle, joten uusi saattaa tuoda parempia muutoksia, mutta en tiedä jaksanko sinne asti. Töihin meno ahdistaa ja itkettää ja vatsani menee kipeäksi. Vihaan olla töissäni.

Mun entinen pomo ei huolehtinut tehtävistään enään viime vuosina kunnolla, joten kaikki lomista lähtien on ollut ihan sekaisin. Suoritin tänä keväänä kouluni loppuun töiden ohessa ja tämän jälkeen sain 2.5 viikkoa lomaa. Sen jälkeen olen paahtanut koko ajan ylitöissä ja keväällä en saanut helpotusta työvuoroihin vaikka sitä pyysin. Tein siis keväällä aika hirveästi hommia, kun tein työni (ja silloinkin ylitöitä) lopputyöni ja viimeiset kurssit tutkntoani varten. Olen siis uurastanut koko tämän vuoden ihan liikaa ja tiedän tämän kaiken pahan olon olevan hyvin pitkälti väsymystä.

Mutta en pääse jotenkin ovaran pyörästä irti. Koska tosiaan kaikki lomat on päin peetä, meillä ei ole töissä tällä hetkellä tarpeeksi työntekijöitä. En voi ottaa lomaa ja jos en suostu tekemään ylitöitä, joku joudutaan kutsumaan lomalta töihin. Tähän on kovat sosiaaliset paineet työpaikalla. Huomaan että työkaverinikin ovat ihan uupuneita tästä kesästä. Onneksi ensi kuussa pitäisi alkaa helpottamaan lomasijaisuuksien suhteen.

Mutta tosiaan valmistuin keväällä. Työpaikassani on ollut ennen sellainen kulttuuri että koulut käytyään siirrytään pikkuhiljaa tai suoraan vähän haastavampiin tehtäviin. Minua ei aijota siirtää. Se on ihan hullua koska tiedän että osastollamme on työtehtäviä, joihin olisin tällä hetkellä paras vaihtoehto taitojen ja koulutuksen osalta, mutta en saa tehdä näitä töitä. Minua ei päästetä pois näistä nykyisistä töistäni. Saan kuulemma tehdä näitä toisia töitä välillä extra hommina, mutta päätyö on edelleen sama.

Ja en jaksa. En pidä tästä nykyisestä työtehtävästäni. Se oli ennen ok. Meillä oli tosin silloin erit pomot ja muutenkin vähän erimeininki työpaikalla. Työ ei silloinkaan ollut unelma duunini, mutta ajattelin että se menee opiskeluiden ohella ja pääseehän siitä valmistuttuaan uusiin työtehtäviin.

Pahinta työssäni ovat esimiehet. Koko ryhmääni parjataan ja arvostellaan kahvitunneilla. Meistä puhutaan niinkuin olisimme idiootteja ja sitä ei aina pelätä tulla sanomaan myös päin naamaa. Tämä asenne on levinnyt muihinki ryhmiin. Jos sitten menee kysymään että mitä pitäisi tehdä toisin, niin ei saa vastausta. Luulin tekeväni työni hyvin, mutta nyt minusta tuntuu että sitä ei arvosteta. Ihan kuin pomot eivät itsekkään tietäisi mitä minun ryhmältä odottaisivat, mutta osaavat kyllä sanoa että huonoja, tyhmiä ja laiskoja koko porukka on ja tekevät työnsä huonosti. Paitsi eivät kerro miten se sitten tehtäisiin paremmin.

En myöskään uskalla töissä kertoa miten väsynyt olen. Yksi työkaverini jäi kerran sairaslomalle työuupumuksen vuoksi, ja pomot syrjivät häntä varmaan ikuisesti tämän vuoksi. Työilmapiiri on hyvin ahdistava.

Ja koska olen niin väsynyt niin tajuan että oma arvostelu kykyni saattaa olla vähän heikentynyt. Mulla on ollut jo yksi uupumusjakso elämässä ja pelottaa että tästä on kehittymässä uusi. Silloin sain apua työterveydestä ja en tiedä pitäisikö taas mennä. Pelottaa että mitäs jos tämä kaikki negatiivisuus on omassa päässä ja olen vain vähän hulluksi tullut :( tämä kaikki shaisse myös valuu vapaa-aikaani ja pilaa parisuhteeni ja muun sosiaalisen elämäni. Tekis vaan mieli itkee, en jaksa.

Ja olen kyllä hakenut muita töitä. Toivottavasti jotain muutoksia tapahtuu pian :/ nykyinen tilanne on kyllä tehokkaasti syönyt ammatillisen itsetuntoni, joten uusien töidenkin hakeminen on vähän ahdistavaa tällä hetkellä kun tuntuu että olen niin tyhmä ja laiska ettei minua kannata mihinkään palkata. Järki kyllä sanoo ettei näin ole mutta tunnetasolla olen aika pohjamudissa.

11

1732

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Reippaastitoimeenvaan

      Jatka uuden työn hakemista!
      Sinun on ehdottomasti vaihdettava työtä!
      Käy työnvälitystoimistossa ja kerro, että et jaksa henkisesti enää nykyistä työtäsi.
      Heillä on siellä tiedossa kaikki hommat.
      Kysy olisiko mahdollisuutta opiskella. Sano että voit hankkia lääkärintodistuksen, että olet ruvennut voimaan henkisesti huonosti työpaikkasi takia.

      Ei sinun tarvitse sanoa ensin itseäsi irti, kun haet uutta työtä.
      Kysy myös, että mistä voisit kysellä apua itsellesi.

      Oletko ammattiliitossa?

      Voisit myös mennä lääkärin puheille.
      Kerro kaikki siellä ja sano että voit niin henkisesti pahoin, että et voi olla siellä, ainakin välillä on saatava levätä. Ehkä kirjoittaa sairauslomaa.

      Käy sosiaalitoimistossa ja kysy mitä he siellä tietävät.

    • Eikonevaanihminen

      Sano esimiehelle, että on saatava parempia ja enemmän omaa koulutusalaa vastaavia hommia jostain. Jos ei pomolla ole tarjota niin etsi uutta työpaikkaa; vaikka lyhyellä työsopimuksella kokeilet jotain aivan muuta alaa, kunhan työkokemusta tulee ja elämässä on vaihtelua. Suosittelen lopettamaan tuon "mitähän muut ajattelee?" asenteen ja pelata elämää enemmän ns. omaan pussiin ja olla jopa vähän itsekäs.

    • tuonläpikäynyt

      Sairaslomaa ja ammatillisen kuntoutuksen kautta uusiin töihin. www.ammatillinenkuntoutus.fi

      • sdkösdoudi7

        Ammatillinen kuntoutus on oikeasti hyvä juttu ja liian vähän ihmiset tietää siitä.


      • Kertonen

        Minäkin siitä kuulin täältä. Onneksikuulin!


    • Moikka 'Burnouttituloillaan'.

      Aika rankkaa tekstiä... ei varmastikaan ole helppoa!

      Suosittelen, että harkitset sitä sairasloma vaihtoehtoa; siinä ei ole mitään väärää. Voisit myös jutella esimiehesi kanssa kahden kesken, olemalla ihan avoin ja rohkeasti sanoa mikä nykyisessä työtehtävässäsi sinua häiritsee ja että olisit valmis tekemään vaativampia tehtäviä. Jos hän sanoo, että se ei ole mahdollista, niin kerro hänelle avoimesti, että alat sitten etsiä mielekästä duunia firman ulkopuolelta.

      Työ on kuitenkin 'vain' työtä ja jos se alkaa vaikuttamaan kaikilla elämän osa-alueilla negatiivisesti niin suosittelen ,että alat pikaisesti etsimään vaihto-ehtoja. Terveys ja ihmissuhteet ennen kaikkea!

      Tsemppiä, ymmärrän, että ei varmastikaan ole helppoa, mutta muista, että ne asiat mistä stressaat tänään, olet varmastikin unohtanut vuoden päästä!

      P.S älä anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa sinuun liikaa ja ole myös tietoinen siitä, että vain SINÄ voit muuttaa elämäsi suunnan.

      Orsoni

    • samankokenut78

      Sairaslomalle ja uutta työtä!

    • Pois-ikeen-alta

      Hei,
      Opettele itsekkääksi. Kertomasi perusteella sinua ei arvosteta lainkaan työpaikallasi, joten miksi sinun pitäisi arvostaa työpaikkaasi? Hae koko ajan aktiivisesti uutta työtä.
      Kun tuntuu, että nyt on kamelin selkä katkeamassa, mene työterveyteen ja hae sairaslomaa. Jos tilanne pääsee todella pahaksi, sinä olet se, joka häviää eniten. Pidä huolta itsestäsi, työpaikkasi pärjää kyllä. Jos et ole esimiesasemassa, ei ole sinun tehtäväsi huolehtia siitä kuka työt tekee vuosi- ja sairaslomien aikana. Siitä vastaavat ne, joiden palkassakin tuo vastuu näkyy.

    • ossinousu
    • Aktiivinentyönhakija

      Huh. Aivan kuin olisin lukenut itse kirjoittamaani tekstiä. Ymmärrän todella, että sairasloman hakeminen ei tunnu hyvätä ajatukselta. :( meillä samanlainen tilanne, mutta sillä erotuksella, että eläkkeelle jäänyt esimieheni oli itseasiassa aika hyvä viime vuosinaan. Sen jälkeen asiat ovat menneet vain pahemmiksi.

      En jaksa kirjoittaa sen enempää omista kokemuksistani, (ne ovat pääosin samanlaisia kuin aloittajallakin). Olen asiantuntijatehtävissä ja vakituisessa työsuhteessa, joten olohan pitäisi olla kuin lottovoittajalla? Surullisinta kaikessa on se, että vaikka koulutusta ja ihan oikeaa osaamistakin on, niin silti olo on jokaisena sunnuntaina itkuinen, kun pitää aamulla mennä töihin. ; (

    • Anonyymi

      Silloin kun vielä olen käynyt töissä ulkomailla call center tyyppisissä työpaikoissa vihasin myös töitä. Ei minua suomessa tulla koskaan palkkaamaan samanlaisiin tehtäviin kun sellaisiin hakee varmaan noin 50 - 100 ja sen paikan saa varmaan joku joka on aloittanut työelämänsä 16-vuotiaaana kaupan kassalla. Kilpailu on kova.

      Ulkomailla kun vielä tein töitä saatoin joskus lähteä itkien kotiin ja kotona ajattelin itsemurhaa. Oliko tuo kaikki nyt sen arvoista, pilata terveys työn vuoksi. Mieluummin työttömänä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anteeksi mies

      En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin
      Ikävä
      26
      2316
    2. Ripeyttä asiointiin

      Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee
      Hyrynsalmi
      23
      2006
    3. Palstan henkisesti sairaat ja lihavat

      Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals
      Ikävä
      105
      1414
    4. Koska me nähdään

      Seuraavan kerran ja odotanko sitä?
      Ikävä
      76
      1259
    5. Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!

      Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi
      Tunteet
      135
      1126
    6. Mietin aina vain

      Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh
      Tunteet
      7
      1038
    7. En tunne muita

      Kohtaan tätä samaa polttavaa halua vain sinua kohtaan. Ei vaan muut sytytä
      Ikävä
      64
      1006
    8. Olen vähän

      Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I
      Ikävä
      10
      914
    9. Oletko joskus lähestynyt jotakin

      väärällä identiteetillä? Miksi?
      Ikävä
      102
      857
    10. Ollaan kuin yö ja päivä

      Monessa asiassa… molemmat ollaan kuitenkin älykkäitä ja tiedämme, ettei kannata edetä tämän pidemmälle.
      Ikävä
      69
      850
    Aihe