No nyt se on sitten (vihdoin ?) ohi. Kaksí vuotta tuli seurusteltua ja minuutissa kaikki oli ohi. Oliko se rakkautta ollenkaan? Mitä olivat ne minä rakastan sinua lauseet? Mitä olivat ne kaikki onnelliset hetket? Mitä olivat ne kaikki rakkaudella ostetut lahjat? Miten mä osaan ees elää tästä eteenpäin? Pitäiskö mun olla nyt onnellinen vai onneton? En mä ees tiedä rakastinko itse tai rakastettiinko mua, vaikka siltä tuntui. Teinkö mä oikein lopettaessani suhteen jossa mä olin henkisesti niin loppu? Teinkö mä väärin kun vaadin saada nähdä edes kerran viikossa? Onko mussa jokin vika? Vai onko se vika siinä toisessa?
Tuossa tuli aika liuta kysymyksiä ja jos joku haluais vaikka alata mailaileen tai jotain tai jos jollain ois vinkkei miten saan elämästä taas kiinni niin laittakaa ihmeessä vastauksia mulle.
Tuossa tuli aika liuta kysymyksiä ja jos joku haluais vaikka alata mailaileen tai jotain tai jos jollain ois vinkkei miten saan elämästä taas kiinni niin laittakaa ihmeessä vastauksia mulle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen olen oppinut että tunteita ei saa näyttää.
Jos kertoo tunteensa niin nainen karkaa. Jos todella toista rakastaa haluaa olla hänen kanssa ja halu saada huomiota. Mailma on kylmä mutta eiköhän se "oikea" löydy joka lämmittää.
Oma kokemukseni on, että mies kääntää selkänsä sillä sekunnilla kun olen paljastanut tunteeni. Niinpä en enää niitä kerrokaan, vain pieniä postiivisia kommentteja sopivissa tilanteissa. Olen päättänyt, etten enää koskaan kerro ekana tunteistani. Ellei mies sitä tee, ei hänkään saa sitä koskaan kuulla.
Onnellinen vai Onneton: jaksamista!!!! Sitä tuossa vaiheessa tarvitaan... On vain pakko jaksaa uskoa, että jossain on joku Oikea, jonka kanssa kaikki menee kohdalleen.
Ehkä se joskus tulee tai ainakin on kiva olla siinä uskossa. Ehkä se johtuu siitä että moneta ajattelevat sitoutuminen on merkki heikkoudesta.
Viestisi pysäytti minut.
Minulla on kaksi vuotta seurustelua takana
ja olen henkisesti aivan loppu.
En vain pysty jättämään miestäni... en tiedä miksi!
Olen onneton.
Hän ei puhu tunteistaan mitään, KOSKAAN!
ja hyvä jos tosiaan kerran viikossa nähdään.
Olen monesti ajatellut sitä, että lähden pois.
Lopetan itseni kiduttamisen, mutta jokin saa minut
aina jatkamaan vaikka minuun sattuu koko ajan.
Olisi kiva jutella kanssasi enemmänkin
Ja jakaa kokemuksia:)
Moi! Muistin vasta nyt et mulla oli täälä tämmönen ja et varmaa näe tätä.. Mutta Jos sä Eerika näät tän nii voin alata vaikka mailaileen sua.. Huomasin että tein aivan oikein kun panin suhteen poikki. Aluksi kirpaisi mutta pitkään aikaan en ole tuntenut olevani näin onnellinen.. Jos vielä luet tätä nii pistäppä vastausta..