Olen päälle kolmekymppinen mies, joka on aina kärsinyt huonoista sosiaalisista taidoista ja ujoudesta, ja tämä on sitten tietenkin korostunut naisten kohdalla. Ulkonäköä kuitenkin on siinä määrin, että olen saanut naisilta paljon kiinnostusta koko nuoruuteni ajan. Kiinnostusta on tullut myös erittäin kauniilta, jopa mallitason naisilta. Kiitos ujouteni ja sosiaalisen kömpelyyteni sekä heikon itsetuntoni, en ole kuitenkaan onnistunut hyödyntämään naisten kiinnostusta, koska en yksinkertaisesti osaa viedä hommaa eteenpäin niin, että kiinnostuneen naisen ja minun välille kehittyisi mitään.
Nyt kolmenkympin jälkeen sitä ollaan siinä iässä, että "pitäisi" olla jo perhettä sun muuta, ja vaikka minulla ei sellaista olekaan, huomaan kuitenkin rauhoittuneeni niin, että baarit on nähty ja niissä ei jaksa enää käydä kuin todella harvakseltaan. On tavallaan "vakiintunut", vaikkakin ilman sitä naista ja perhettä. Siispä on ollut aikaa pyöritellä mielessä kaikkia niitä menetettyjä tilaisuuksia, joita ei onnistunut hyödyntämään. Ei tullut takoneeksi rautaa silloin kun se hehkui punaisena. Ja se syö miestä aivan helvetisti. Mietin kaikkia niitä naisia, tavallisempia ja todellisia helmiä, joihin oli mahdollisuus, mutta jotka sössin kerta toisensa jälkeen. Mitä yksinäisempi olo, sitä enemmän pyörii menetetty nuoruus ja menetetyt tilaisuudet mielessä. Mitä kaikkea olisin voinut kokea, jos olisin edes muutaman suhteen onnistunut saamaan aikaiseksi?
Niinpä mielessä onkin käynyt sellainen, että jos olisin alusta asti ollut naisille pelkkää ilmaa oleva HC-ATM, niin tilanteeni voisi olla nyt helpompi kuin "tukahdutettuna ja menetettynä YTM:nä". Kun olisi selkäytimeen taottuna se, että ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia naisiin, niin ehkä olisi jo oppinut elämään sen mukaan, ja näkemään maailmassa muita mielekkäitä asioita. Ei edes ajattelisi naisia, koska olisi alusta asti kasvanut siihen, että he elävät eri planeetalla kuin minä, vaikka fyysisesti samalla pallolla tallustellaankin.
Mikään ei ole pahempaa, kuin olla puoleensavetävä naisten silmissä ilman alkeellisintakaan taitoa hyödyntää sitä!
Nyt kolmenkympin jälkeen sitä ollaan siinä iässä, että "pitäisi" olla jo perhettä sun muuta, ja vaikka minulla ei sellaista olekaan, huomaan kuitenkin rauhoittuneeni niin, että baarit on nähty ja niissä ei jaksa enää käydä kuin todella harvakseltaan. On tavallaan "vakiintunut", vaikkakin ilman sitä naista ja perhettä. Siispä on ollut aikaa pyöritellä mielessä kaikkia niitä menetettyjä tilaisuuksia, joita ei onnistunut hyödyntämään. Ei tullut takoneeksi rautaa silloin kun se hehkui punaisena. Ja se syö miestä aivan helvetisti. Mietin kaikkia niitä naisia, tavallisempia ja todellisia helmiä, joihin oli mahdollisuus, mutta jotka sössin kerta toisensa jälkeen. Mitä yksinäisempi olo, sitä enemmän pyörii menetetty nuoruus ja menetetyt tilaisuudet mielessä. Mitä kaikkea olisin voinut kokea, jos olisin edes muutaman suhteen onnistunut saamaan aikaiseksi?
Niinpä mielessä onkin käynyt sellainen, että jos olisin alusta asti ollut naisille pelkkää ilmaa oleva HC-ATM, niin tilanteeni voisi olla nyt helpompi kuin "tukahdutettuna ja menetettynä YTM:nä". Kun olisi selkäytimeen taottuna se, että ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia naisiin, niin ehkä olisi jo oppinut elämään sen mukaan, ja näkemään maailmassa muita mielekkäitä asioita. Ei edes ajattelisi naisia, koska olisi alusta asti kasvanut siihen, että he elävät eri planeetalla kuin minä, vaikka fyysisesti samalla pallolla tallustellaankin.
Mikään ei ole pahempaa, kuin olla puoleensavetävä naisten silmissä ilman alkeellisintakaan taitoa hyödyntää sitä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni oli vähän sama tilanne nuorempana, mutta pystyin pääsemään eroon pahimmasta ujoudesta ja sosiaalisista kömpelyyksistä. Olen kyllä nuorempana onnistunut saamaan naisia ja ollut pitkissä suhteissa, mutta vasta nyt 30-vuotiaana minulla on enemmän pelisilmää.
No joo, uskoisin itsellänikin olevan nykyään parempi pelisilmä kuin nuorempana, koska aikuistuminen ja elämänkokemus, mutta nyt vastaavasti vapaiden naisten määrä omanikäisissä on murto-osa siitä mitä se olisi ollut nuorempana. Eli haasteen luonne on muuttunut. Sitä enemmän harmittaa, ettei sitä pelisilmää ollut silloin, kun siitä olisi ollut eniten hyötyä.
Tee kuten minä eli liity Tinderiin. Jos sinulla on ulkonäköä niin saat kyllä mätsejä ja pelisilmä kun on kehittynyt niin pääset myös treffeille. Olen tavannut itse ikähaitarissa 22-30 ikäisiä naisia ja kaikki ovat olleet mukavia. Yhden kanssa olin vähän aikaa suhteessa joka loppui lopulta meidän erilaisiin arvoihin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Tinderillä on turhaan huono maine pinnallisena sovelluksena ja että porukka etsii vain yhden illan panoja.
Sitä minäkin suosittelisin.
Paljon helpompi paikka harjoitellakin, kun ei tarvitse olla hälyisessä baarissa.
Ulkonäköähän se vaatii, mutta jos sitä kerran on, ei siinä voi kuin voittaa.
Eräs mikä on todella ihmeellistä, on se, että sieltä voi tulla kausittain naisia.
Välillä ei ketään, välillä kymmenkunta putkeen.
Joten tahtoo sanoa, ettei heti kannata luovuttaa.
Itse olen sinkku koska naiset pettää eikä niihin voi luottaa. Ilman naistakin pärjää elämässä.
Kuulostaa klassiselta siirtymävaiheelta #elämänkulkuteoriat
Tosin ätmilandiassa tuota kutsutaan nimellä "juoksu on juostu" ;)
Olet kyllä yksinkertainen nainen. Aloittaja kertoi ettei ujona miehenä paljon naisia ole saanut ja sinusta se on sama kuin on "juoksut juostu". Jokainen nuori nainen jakaa pilluaan jännämiehille vaikka olisi kuinka ujo. Tässä tasa-arvon maassa kun aloitteiden tekeminen on reilun pelin sääntöjen mukaisesti jätetty enimmäkseen miesten tehtäväksi.
Sinä määrittelet miten "normaalin" ihmisen tulisi käyttäytyä ja toimia minkäkin ikäisenä. Itse olet kuitenkin juttujesi perusteella epäonnistunut täysin älyllisessä kehityksessä.
Ehkä oletkin homosekxuaali? Ei tietenkään välttis ooo silleeen...
Mutta hyvinhän kolmikymppsellä on mahkuja teineihin ja parikymppisiin... mutta jos naiset ei kiinnosta niin voihan se olla hommouski syy?? Mutta jos tykkäät naisist nii sit et oo homo.