Eli siis olen tapaillut yhtä ihan täydellistä miestä muutamisen viikon. Juttu alkaa tuntumaan vähän laastarisuhteelta, sillä erosin pari kuukautta sitten puolivuotta kestäneestä suhteesta. Ero ei tosin ottanut edes kovin koville minun osaltani. Lopetin suhteen osaksi siitä syystä että en saanut enää mitään irti koko jutusta ja kaikki ärsytti hänessä.
Tämä uusi mieskään ei ole saanut sellaisia ihania perhosia lentelemään vatsassa, mitä suhteen alussa yleensä on. Pidän hänestä kuitenkin kovasti ja olen muutenkin vähän turhan hellyydenkipeä.
Tuntuu, ettei mikään enää tunnu miltään. 17 kesäisenä, kun koin ensimmäisen suudelmani ja oikeasti vahvan ihastuksen sekä yhteyden toiseen ihmiseen, oli parasta aikaa mitä tiesin. Olimme ihan kammottava pari todellisuudessa, mutta kaipaan häntä yhä ehkä vain niiden tunteiden ja hyvänolon takia.
Inhoan tätä yksinäisyyttä, mutta sitten kun joku ihana ihminen haluaisi olla kanssani, niin vetäydynkin omiin oloihini ja haluasin pysyä sinkkuna. Ristiriidoiksikin näitä kutsuvat.
Tämä uusi mieskään ei ole saanut sellaisia ihania perhosia lentelemään vatsassa, mitä suhteen alussa yleensä on. Pidän hänestä kuitenkin kovasti ja olen muutenkin vähän turhan hellyydenkipeä.
Tuntuu, ettei mikään enää tunnu miltään. 17 kesäisenä, kun koin ensimmäisen suudelmani ja oikeasti vahvan ihastuksen sekä yhteyden toiseen ihmiseen, oli parasta aikaa mitä tiesin. Olimme ihan kammottava pari todellisuudessa, mutta kaipaan häntä yhä ehkä vain niiden tunteiden ja hyvänolon takia.
Inhoan tätä yksinäisyyttä, mutta sitten kun joku ihana ihminen haluaisi olla kanssani, niin vetäydynkin omiin oloihini ja haluasin pysyä sinkkuna. Ristiriidoiksikin näitä kutsuvat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olette tapailleet muutaman viikon ja nyt tiedät, ettei hän ole se ihminen, jota etsit. Eikö juuri nyt olisi parasta hyväksyä se ja puhaltaa peli poikki sen sijaan, että tuhlaat vielä enemmän hänen aikaansa ja omaasi?
Hellyydenkipeys ei saa olla peruste ajautua suhteisiin, joissa loukkaa toista ihmistä sillä, että jatkaa vaikka sisimmässään tietää, ettei tästä tule mitään. Platonista hellyyttä voi saada myös perheenjäseniltä ja ystäviltä. Seksintarpeen voi tyydyttää itsetyydytyksellä tai etsimällä vakihoidon.
Ala seuraavan kerran tapailla jotain ihmistä vasta, kun kohdalle osuu se joka saa perhoset leijailemaan vatsassa.
Tuo voimakkaan ihastumisen tunteen hakeminen on aina vähän ristiriitainen juttu. Joillain ihmisillä, kuten ehkä aloittajallakin, on taipumus hullaantua myös täysin epäsopiviin ihmisiin jolloin tuo tunne ei kerro kauhean hyvin siitä onko toinen oikeasti sopiva. Enemmänkin kyse on omiin tunteisiin rakastumisesta.
Toisaalta mikään hyvä suhde ei synny ilman tunteita ja rakastumista eli väkisin ei pidä yrittää olla "ihan mukavan" kanssa.
Onneksi usein käy niin että ihmiset vähitellen aikuistuvat ja tajuavat eron maailmaa syleilevän teinirakastumisen ja aikuisen rakastumisen välillä. Sen ei tarvitse olla pelkkää ilotulitusta koska jo elämänkokemukset voivat laittaa vähän muureja tunteiden eteen eikä teinin kaltainen kokemus enää edes ole mahdollinen.
Ehkäpä aloittajan kannattaa nyt ottaa hetki ihan rauhallisesti ja tutkiskella vähän omaa itseään ja tuota turetta suhdetta uusin silmin. Onko kyse vain siitä että et yleensäkään tunne enää kuten teininä vai että tuo mies ei vain yksinkertaisesti herätä tarpeeksi tunteita. Kukaan muu ei sitä pysty puolestasi päättämään.
Naiset aina odottaa liikaa että mies olisi joku suber hurmuri vaikka suurin osa miehistä on taviksia. Tuon ikäisen ei kannata vielä edes seurustella koska suhde voi loppua johonkin pieneen juttuun. Et osaa sitoutua etkä osaa tutustua ihmisiin, olet liian pinnallinen ja odotat muilta liikaa vaikka itse et ole täydellinen.
Mistä sinä tiedät, minkä ikäinen aloittaja on?