Hyvät lukijat!
Ennen kuin lähdette uskottomuuden polulle, niin miettikää tarkkaan, mitä se tarkoittaa. Päätös on kauaskantava.
Todennäköisesti se tulee julki ennemmin tai myöhemmin ja mahdollisesti tuhoaa liittosi. Vähintään muuttaa kaiken sen sisällä.
Itse en soisi sen repivää tuskaa kenellekään. Kummallakaan puolella ei ole silloin hyvä olla.
Ennen kuin lähdette uskottomuuden polulle, niin miettikää tarkkaan, mitä se tarkoittaa. Päätös on kauaskantava.
Todennäköisesti se tulee julki ennemmin tai myöhemmin ja mahdollisesti tuhoaa liittosi. Vähintään muuttaa kaiken sen sisällä.
Itse en soisi sen repivää tuskaa kenellekään. Kummallakaan puolella ei ole silloin hyvä olla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puoliso penkille ja kaks viisasta päätä yhteen, miksi sellainen tulee toiselle mieleen ja mitä pitäisi parisuhteessa tehdä, että olisi yhdessä molempien hyvä....
Tämä on niin totta kun olla voi,mutta mietn niitä tyhmiä riittää jotka hakevat ongelmia itse eläämäänsä jos niitä ei muuten ole.
Vaimoni syytti mua kaikesta, kiukutteli,, 2v,,pihtasi,,
päädyin vieraisiin petiin ja kärysin. vaimoni riehui ja ,,, vuosi tämän jälkeen paljastui, että hänellä itsellään oli koko ajan ollut suhde joka oli myrkyttänyt suhteemme jo ennnen... et
petollista liukas jää..
Kutakuinkin samaa mieltä. Suunnitelmallista pettämistä en hyväksy. Minä olen niin avaramielinen, että olen anteeksiantanut aikaisemmat miehen pettämiset, jotka eivät ole johtaneet pitempiaikaisiin juttuihin. Miesystäväni suhdetta työkaveriin en enää kyennyt hyväksymään ja ajoin miehen kartanolle. Työkaveri halusi miehestäni vakipanon, yksinhuoltaja-akka, joka halusi nuoren miehen tyydyttämään tarpeitaan. Mies kerjää takaisin, "olet elämäni". Haistakoon paskansa ja miettiköön mitä tuli tehtyä.
Mehän ollaan sitten samassa veneessä.
Itse pidin avioliittoamme pyhänä ja vieraissa en käynyt. Ex-vaimoni kärysi ja annoin anteeksi. Ainoa mitä en voinut antaa anteeksi, oli pitkäaikainen suhde hänen alaiseensa ja ex-työkaverin.
Enään ei ollut mitään, mihin pystyin luottamaan.
Harmi vain näin jälkikäteen, mutta olen sitä mieltä, että tämä (olemme eronneet) oli ainoa oikea ratkaisu.
Itse lähdin uskottomuuden polulle - mietin kyllä asiaa ja paljon tuolloinkin. Ajattelin, että aina pitää kokeilla jos kerran tuntuu siltä että muualta voisi saada parempaa. Kun ratkaisun hetket oli käsillä (avokkinikin sai tietää), en pystynytkään lähtemään toisen matkaan. Nyt aikaa on kulunut jo monta kuukautta ja avokki tekee parhaansa että saisi minut "takaisin" sellaisena kuin ennen olin. Ei ole onnistunut...itse ainakin muutuin niin totaalisesti ja vieläkin tuntuu, voiko paluuta olla. Kaipaan toista edelleenkin ihan sairaalloisesti ja silti haluaisin omanikin pitää. Paha olo siis jatkuu itse kullakin, silti tuntuu, että mitään en olisi tehnyt toisin. Ystävät hyvät, pettureilla ei todellakaan ole helppoa, ei sitä tilannetta kukaan itselleen halua. Ja mikä pahinta, kukaan ei voi sanoa suoraan, mitä pitäisi tehdä.
Suunnitelmallinen pettäminen on asia erikseen, mutta entä jos kaikista päätöksistään ja lupauksistaan huolimatta, niin puolisolle kuin itsellekin, kuitenkin päätyy sänkyyn jonkun satunnaisen hairahduksen kanssa? Kaikki kun ei tässä maailmassa aina mene niin kuin on suunnitellut, ihminenkin on vain luontokappale ja toimii joskus suunnittelemattomasti....