Mietin pitkää avioliittoani,mies on 8vuotta vanhempi ja lapset on maailmalla.En tiedä miten olen kestänyt ainoan "lapsen" pojan ylimielisyyttä,juopottelua ensimmäiset 20 vuotta.Henkistä uskottomuutta,fyysisestä en ole varma.Olen kestänyt hänen rinnallaan sairaudet,anopin hoitamiset.Ja kaiken päätteeksi hänen hormonihäiriöt,joihin liittyy tietenkin vielä nuorempien naisten katselut,pakkomielteiset suoraan sanottuna.Ja vielä on otsaa olla niinkuin hän ei olisi koskaan tehnyt mitään väärää.Hän on" jumalan lahja naisille".Mies on kohta 70v.
Mitä helvettiä minä tässä vielä olen?Nuorempana,hyvännäköisenäkin vielä.
Mitä helvettiä minä tässä vielä olen?Nuorempana,hyvännäköisenäkin vielä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä vaiheessa sivullisen on helppo sanoa, että olisit viheltänyt pelin poikki jo aikanaan mutta enhän tunne taustoja enkä muutakaan.
Viimeinekin lapsemme lähti omilleen yli 20-vuotta sitten jolloin tarkastelimme elämäämme ja tulevaisuutta. Olin silloin ollut useita vuosia viikonloppuisä ja jatkoin viikonloppupuolisona.
Pyysin vaimoani kertomaan järjestelyn häntä mahdollisesti häiritsevät tekijät ja muutosehdotukset. Elämme vain kerran ja jos tilanne tuntuu riittävän kiusalliselta niin onnen etsiminen yksin on ainakin eräs ratkaisu.
Muutama vuosi tuon vaiheen jälkeen kotiuduin, aloin liukumaan alkon ystäväksi ja kuntoni heikkeni.
7-vuotta tuosta ryhdistäytymiseni jälkeen tuli vastaan suolistosyöpä revohka kaikine oheis- ja jälki-ilmiöineen. Vaimoni hoiti asiat purnaamatta eikä edes ilmeillään osoittanut paheksuntaansa.
3 vatsan repimistä, nilkan murtuma ja muuta pientä on mennyt samaan putkeen.
On asioita joille ei mahda mitään joten niiden kanssa on turha puristella kiveksiään
vaan on keskityttävä oman vaikutuspiirin asioihin.
Yhteinen polkumme yhteisine tavoitteineen jatkuu.
Minulla on taipumus siirtää edessä olevia välttämättömyyksiä tarpeettoman pitkälle. Selvimmin näkyy asunnon remonttien siirtämisinä.
Mielestäni ihmissuhteissa pätee sama periaate. Ratkaisut on tehtävä heti kun niiden välttämättömyys ilmenee.
Kun elämmää on vielä jäljellä niin ota siitä irti kaikki minkä saat! Puhtaalla omallatunnolla!
Kiitos näistä sanoista tälläiselle 45 -vuotiaalle. Mulla nyt melkoinen myllerrys menossa avioliitossa (oltu 20vuotta). Aloittaja on varmasti upea nainen, joka meidän monien naisten tapaan ajattelee itseään vasta viimesenä ja yrittää olla loukkaamatta toisia ihimisiä. Miten satuinkin tämän keskustelun avaamaan juuri nyt :)