Moi. Elikkäs olen 22vee mies ja olen eronnut 4,5vuoden suhteesta jossa kaksi vuotta olin naimisissa ja josta jäi kaksi yhteistä lasta.. Erosta aikaa noin 3viikkoa ja vaimo otti eron vaikka en olisi itse halunnut erota koska rakastin ja välitin vaimostani paljon ja rakastan ja välitän edelleen.. Vaimo sanoi että ei rakasta ja tunne enään muutakuin kaveruutta minua kohtaan jota en voinut käsittää ja en käsitä vieläkään että miksi häen tunteesa katosi noin vain savuna ilmaan kun kuitenkin niin kauan yhessä oltiin.. Syitä kysyin että miksi mutta hän ei vastannut selvästi ja käski vain lopettaa puhumisen siitä asiasta ja jne.. Mie ajattelen joka päivä exsääni ja rakastan ihan älyttömästi häntä edelleen, en pysty unohtamaab häntä vaikka kuinka yritän joka välissä päässä pyörii ajatukset hänestä ja kuinka haluisin hänet takaisin ja jne.. Näen hänestä uniakin joka päivä ja en saa nukuttua sen takia kunnolla.. Ajattelen häntä myös seksuaalisesti joka välissä ja olen mustasukkainen siitä jos hänellä olis uusi mies vaikka viikonpäästä.. Tämä on ihan kauheaa tunne myllerystä pääni sisällä että ei tosikaan.. En pysty kunnolla elämään elämääni koska haluisin vaan olla hänen kanssaa ja herätä hänen viereltään.. Olen itkeny monta viikkoo joka ilta kun nukkumaab käyn.. En osaa vaan olla yksin.. ku tottunut että joku on koko ajan siinä vieressä.. Haluisin halata ja pussata häntä aina kun näen hänet.. Auttakaa.. Olen ihan avuton.. oon pöpilässä kohta tän takia.. Ja voiko olla mahdollista että hän ottaisi minut vielä takaisin ? Kokemusta kellään tälläsestä.. Kiitoa vastauksista..
En pääse yli ja ajattelen ex vaimoa kokoajan
Yksin_93
12104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rakkaus on suuri tunne. Ajan kanssa kaikki paranee :) kyllä se siitä, voimia toivoo anonyymi <3
Niinhän se on.. Ja varsinkin kun tämä oli elämäni ensimäinen rakkaus johon 17vuotiaana rakastuin.. Rakastan häntä edelleen niin paljon ja haluisin hänet takaisin mutta hän ei halua enään yrittää.. Luulin osaavani käsitellä tämän asian, mutta en osannut ja tunteet painaa päälle.. Hän haluisi olla kaveri, mutta minä haluan enemmän.. Tää on ihan kauheeta kun ei tiedä mitä tekis missä olis ja kelle puhuis.. On niin paha olla kun tietää että ei ole enään vaimoa jonka viereen töitten jälkeen menis ja puhuis surut ja murheet ja jakais kaiken taakan ja paskan.. Haluisin päästä yli ja unohtaa hänet,mutta ei onnistu..
Uutta putkeen vaan. Sillä välin lue ilmaista Aku Ankkaa http://tinyurl.com/4akuankkaa
No kuulleppas ei se ihan käy ku elokuvissa!! Taidat olla vähän urpo tai pelimies.. !
Aku Ankka setä trollaa...
Olet nuori vielä ja aika parantaa. Elämä on oikeasti edessä. Itse olen 40 ja tuntuu, että tämä on nähty kun taas 50 - 60 vuotiaat sanovat, että 'sähän olet vielä nuori'.
Sulla on tosi tuore erotilanne, joten nyt myräkkä on pahimmillaan. Pikku hiljaa asiat alkavat selkeytä ja alat oikeasti suremaan eroa. On kiukkua ja itkua. On myös paljon epäselviä asioita... mikä kaveruus ja miksi. Miksi erosin? Miksi minä? Onko minussa joku vikana? Mitän tein väärin? Kysymyksiä riittää.
Itse olin 15 vuottan naimisissa ja kaksi lasta. Ymmärrän tuskasi. Juttele kavereitten kanssa, työkavereitten kanssa, tuttujen kanssa, puhu ja pälpätä. Ihmiset kyllä kuuntelevat.
Vaikka nyt on synkkää ja tulevaisuus näyttää toivottomalta, niin sitä se ei hassua kyllä loppujen lopuksi ole. Ja mitä seksiin tulee, mustasukkaisuus on luonnollinen tunne. Teillä on 2 lasta, joten asiat tärkeysjärjestykseen. Ole lasten elämässä. Aseta itsellesi pieniä tavoitteita (hommaa asunto, huolehti itsestäsi, huolehdi lapsista...).
Ja jos ei jaksa, niin... saikkua ja lepäät.
Aloittaja on siinä psykofyysisessä kypsyystilassa että suosittelen tänään ajanvarausta terveyskeskuslääkärille. Myös Erosta elossa-ryhmä, Miessakit ry ja muitakin auttavia tahoja on.
Nyt heti tänään haet ulkopuolista apua, tilanteesi on jo itsellesikin vaarallinen.
Taidat itte kuule olla psykofyysisessä tilassa.. Muista ottaa lääket aamusin:D hahahahahaha..
Ehdottomasti yhteyttä esim. Yllä mainittuihin tahoihin ja oman kunnan terveyspalveluihin. Sieltä saa ensiapua kriisiin, kunnes omat jalat taas alkaa kantaa.
No otappa ihmeessä yhteyttä!!
Kyllä se menee ohi parissa kuukaudessa muutenkin. Mutta jos ei ole ystävää, kenen kanssa puhua, voihan sitä sosiaalitanttojenkin mieliksi olla.
Suosittelen kriisiapua vaikkapa terveyskeskuksesta ja sen jälkeen osallistumista eroseminaariin. Saat sieltä työkalut tunteiden ja asioiden käsittelyyn ja voit riittävän perusteellisesti käydä asiaa läpi turvallisessa vertaisryhmässä. Pystyt näiden avulla luomaan paremman suhteen itseesi ja toimivamman parisuhteen tulevaisuudessa. Suosittelen omasta kokemuksesta.
Hmm vaimosi halusi takaisin kullikaruselliin, jota tuossa iässä usein eletään.