En ole koskaan hyväksynyt anoppiani, hän ei siis kelpaa minulle alkuunkaan.
Ai miksi? No, aivotoimintaa ei tunnu juurikaan olevan, eikä nuo keittiöhommatkaan tunnu sujuvan. Milloin tyrehtyy keskustelu johonkin anopin älyttömään huomautukseen, milloin taas syödään pullaa, johon ei muistettu laittaa hiivaa. Anna mun kaikki kestää.
Voisihan sitä kiittää hienosti kasvatetusta pojasta, mutta kun olen jo itse kasvattanut tuota poikaa parikymmentä vuotta, niin kenellehän sekin kiitos kuuluu.
Että hyvää joulua anoppi, missä ikinä oletkin.
Ai miksi? No, aivotoimintaa ei tunnu juurikaan olevan, eikä nuo keittiöhommatkaan tunnu sujuvan. Milloin tyrehtyy keskustelu johonkin anopin älyttömään huomautukseen, milloin taas syödään pullaa, johon ei muistettu laittaa hiivaa. Anna mun kaikki kestää.
Voisihan sitä kiittää hienosti kasvatetusta pojasta, mutta kun olen jo itse kasvattanut tuota poikaa parikymmentä vuotta, niin kenellehän sekin kiitos kuuluu.
Että hyvää joulua anoppi, missä ikinä oletkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä tuosta kiukuttelet, kun et edes tiedä missä hän on. Ole tyytyväinen, kun pysyy poissa läheltäsi.
Nyt taisi jäädä pilke silmäkulmasta näkemättä. Enhän minä suinkaan kiukutellut - vaan nauroin.
Tuuletellaan asenteita veliseni, missä ikinä oletkin.
Et siis alun alkaenkaan hyväksynyt. Millainen anoppi läpäisisi noin tarkan seulan, että täytyisi olla mestarikokki, että kelpaa? Kai muitakin kriteereitä voisi olla? Onneksi en ole anoppisi, vaikka hiivan muistan laittaa pullaan, tuppaa suola unohtumaan. Älä vedä kaikkea kunniaa aviomiehesi kasvatuksesta. On kai miehesi jonkin geenin perinyt äidiltään? Inhottavaa vai mitä?
Ainakin epäsiisteyden ja kyvyn sanoa välillä tosi rumasti. Hmm, nyt ei tule ihan muuta mieleen.
Ja niillähän jo pääsee pitkälle.
Että kyllä se on vakava asia jos miestään on opettanut parikymmentä vuotta, nimittäin oppimnen kestää;=) Se poisoppiminen....