Kun välittää eron jälkeenkin

Hieman varautunut olen haluaisiko mies avautua sinulle, vaikka olisitte yhä kimpassa. Jotkut kun eivät halua puhua, eivätkä ymmärrä itsekään, miten heitä voisi auttaa. Siksi auttaminen on aika mahdotonta. Ainoa mitä voit tehdä on suositella jotain ulkopuolista apua. Esim. kirkon diakoniatoimintaa, kehottaa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Ellet sitten tiedä miehellä olevan jotain ystävää tai sukulaista, johon on sinulla ja exällä on läheisemmät välit. Voisit pyytää miehen jeesaamista sieltä suunnalta.

En ymmärrä miksi kannat hänestä huolta,jos lähdit hänen luota,outoa. Onko sittenkin niin ,että omat asiasi ei ole kunnossa? Eikö se parempi elämä ole tärkeämpi. Miksi yleenä erosit hänestä, jos kannat huolta sinulle vieraasta ihmisestä.. Etkö pystynyt puhumaan vaikeista asioista ja pystykö nytkään?, Itse olen jätetty ja tiedän elämän julmuuden. Kun hätä on suuri exäkin huudetaan apuun. Minun elämänarvot on kunnossa,vaikkakin läheisiä olekkaan.

Kuulostaa tutulta. Siis olen tuo mies, tosin meillä ei ollut lapsia. Erosta kulunut puoli vuotta. Ongelmani olivat toki olemassa jo ennen eroa (työttömyys, rahahuolet). Puhumattomuus ei minulle sinällään ole ongelma, ei vaan ole ketään kelle puhua. Itse näen tilanteen vaihtelevana, toisinaan tulevaisuuteni on tulevaisuudeton ja toisinaan mietin, että tämä on vain väliaikaista. Itse olisin tyytyväinen edes jonkun yhteydenottoon, olkoon vaikka sitten Exän. Ymmärrän se ettei meillä ole enää tulevaisuutta enkä sitä itsekkään haluisi.

Minun mielestä voit tukea häntä, kunhan teet selväksi ettette ole palaamassa yhteen ja anna toivoa sen suhteen. Erilaisia tunteita ex-miehelläsi kuitenkin on eri asioista ja ne varmasti häntä satuttavat. Ei ole myöskään sinun tehtäväsi nostaa häntä ylös jaloilleen, se on jokaisen itse tehtävä, auttaa toki voit.

Hei Lost_in_Tears!

Kerrot eronneesi pitkän liiton jälkeen. Liiton kestoon verraten erosta on vasta vähän aikaa. Kerrot välittäväsi exästäsi, mikä on mielestäni hyvin luonnollista ja inhimillistä. 14 vuoden aikana olette kiintyneet toisiinne ja liitossanne on varmasti ollut hyvääkin. Vaikka eroamiseen on ollut syynsä, ei se tarkoita, että toinen lakkaa merkitsemästä mitään tai muuttuu yhdentekeväksi.

Toinen kysymys sitten on rajat. Kerrot haluavasi varmistaa, ettet riko mitään rajaa. Et halua kyseenalaistaa eroanne ja antaa toivoa yhteen palaamisesta. Et myöskään haluaisi katsoa miehesi elämänlaadun huononemista.
Et voi olla vastuussa ex-miehesi tai oikeastaan kenenkään elämän laadusta. On hänen tehtävänsä jälleenrakentaa itsensä eronne jälkeen uuteen vaiheeseen. Tietämättä liittonne ongelmista minulle tulee mieleen kysymys, onko yhdessäolon aikakin ollut jotenkin sitä, että sinä olet ottanut vastuuta miehestä tai kannatellut häntä, ollut huolissasi? Tämä rooli jää helposti päälle. Vai onko huoli yms alkanut vasta eron jälkeen? Eron surutyö on kuitenkin miehesi itse tehtävä. Et voi tehdä sitä hänen puolestaan. On hienoa, että haluatte hoitaa asiat niin, että lapsilla on mahdollsimman hyvä olla. Lasten asioista kannattaa tarvittaessa sopia lastenvalvojalla niin, että kaikki tietävät, missä mennään.
Mielestäni voit sanoa miehellesi, että toivot hänelle hyvää ja toivot hänen panostavan omaan hyvinvointiinsa esim. hakeutumalla keskusteluavun pariin. Silloin olet ilmaissut, että et tahdo hänen kärsivän ja ilmaiset sitä kunnioitusta, mikä vielä on jäljellä. Mutta se, miten hän tuohon toiveeseesi vastaa, noudattaako sitä vai ei, on hänen oma valintansa.
Saitko näistä ajatuksenpätkistä mitään uutta?
Toivotan teille hyvää
Merja-diakoni

Kiitos vastauksista. Olen saanut niistä ajateltavaa. Avioliitossani olin vastuussa ja kannattelin perhettä kahden edestä, kun ex:lläni oli vakavia mielenterveysongelmia. Hän oli myös se, joka halusi erota. Huomaan näin jälkeenpäin, että välitin ja rakastin hänestä niin paljon, että unohdin rakastaa itseäni. Se ei ole hyvä tie. Täytyy vain pitää rajoista kiinni ja yrittää ohjata ex avun pariin.

Minusta voisit esim soittaa silloin tällöin ja ilmaista että olet huolissasi hänestä, voit kysyä että miten voit, jaksatko, onko voimia. Jos se oli hän, joka halusi erota, tuskin on pelkoa siitä että hän tulkitsisi huolenpitoasi väärin. Mielenterveysongelmaisilla on tapana vetäytyä yksinäisyyteen ja kärsiä hiljaa. Ehkä hän halusi eronkin osittain sen takia että voisi nuoleskella haavojaan yksin, omissa oloissaan, - hän todennäköisesti halusi myös suojella sinua ja lapsia koska ei halunnut olla taakaksi. Tuskin hän yrittää takertua sinuun, mt-ongelmaisilla on tapana jopa torjua muut ihmiset luotaan. Varmaan huomasitkin tämän piirteen liittonne aikana.
Kun on oikein paha olo ja hukassa, pelkkä puhelinsoitto ja kysymys kuinka voit, miten jaksat, merkitsee hyvin, hyvin paljon. Kun elää täydellisessä pimeydessä ja sairaus on kuin tukahduttava kupla ympärillä; itse et pääse ulos ja kukaan ei pääse luoksesi, niin pienikin välittämisen osoitus on kuin auringonsäde osuisi tuon kuplan läpi.
Kyllähän me ihmiset olemme jossain määrin vastuussa toisistamme; jos joku on pahassa pulassa, kuuluu auttaa. Sinä et voi nostaa häntä tuosta tilanteesta kuiville, eikä kukaan sitä vaadikaan. Mutta jonkinlainen avun tarjoaminen olisi hyvä asia.
Sinun ei tarvitse tehdä sitä vaimon roolissa, vaan pikemminkin lähimmäisenä ja siksi että hän on lapsiesi isä. Velvollisuudentunnosta älä tee mitään!
Muista, että vaikka hän ei reagoisi mitenkään vaan olisi pikemminkin torjuva, välttelevä, niin sanasi ja neuvosi jäävät hänen mieleensä takuulla.

Mikä rajojen rikkomisessa on niin pelottavaa? Niitä no. pitää rikkoa, näyttää muille, miten jutut hoidetaan toisella tavalla; oikein, hienosti ja hyvin. Välittämällä! Miten se voi olla mahdollista, että vuosia / vuosikymmeniä yhdessä olemisen ja vierekkäin kulkemisen jälkeen on vain kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Se että välittää, kertoo suuresta sielusta ja oikeudenmukaisesta mielestä eli hyvästä ja lämpimästä ihmisestä. Joten alahan rikkoa rajoja. sinä jos kuka pystyt siihen. Kenen takia sinun pitäisi niitä ylläpitää?

tässä on nyt lähdettävä siitä mitä raamattu sanoo. solmimanne pyhä avioliitto on koko elämää varten, jonka vain kuolema erottaa. ensimmäinen askeleenne on mennä kirkkoherranvirastoon ripittäytymään, koska olette eronneet. jumala on tarkoittanut teidät yhteen ja avioliitossa on vain kärsittävä toinen toistaan. jos ette näin toimi, niin joudutte helvettiin.