Sinkkuus on häpeä

jotkut ei oikee ymmärrä sinkkuja.. jos joutuu olee olosuhteiden pakosta yksin tai esim jos on HOMO..

Sukua ei kannata tavata.

Se on miinus myös työnhaussa. ATM kaverilleni työnantaja sanoi haastattelussa, että poikamieshän sinä ilmeisesti olet, hänen teki mieli kysyä, että näkyykö se päälle päin

Jo on tyhmä ja utelias suku!
Ensikerralla, älä antaudu tentattavaksi! Ala tekemään yhtä henkilökohtaisia vastakysymyksiä kuten, mites teillä menee, otteeks te vielä onnellisia jne. Ei sun tarvi selitellä sinkkuuttasi kenellekään. Sano ettet ole vielä tavannut mieleistä. On kait rima niin korkealla.

Ei sinkkuus ole hävettävää. Se oikea tulee vastaan aikanaan.

Sano että olet homo, niin utelut loppuu kerralla ja pysyvästi.

Jouluna ei tee mieli mennä sukulaisiin vaikka kutsuja satelee. Pitääkin keksiä jotain tekosyitä taas.

Minua ei edes kutsuta sukujuhliin koska olen niin ruma.

Kun on kymmenen vuotta kulkenut aina yksinään, niin kyllä ne tottuu ja lopettaa kyselyn. Ainiin tää oli se ikisinkku tyyliin. Osa luultavasti epäilee kaappihomoksi mutta samapa se. Eipä niissä juhlissa viitsi muutenkaan käydä, osittain juuri sen takia, että ei KOSKAAN ole avecia.

Tee kuten minä, lakkaa yksinkertaisesti pitämästä yhteyttä sukulaisiin. Miksi pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa vain siksi, että sattuu olemaan biologisesti sukua? Minä olen tekemisissä ihmisten kanssa sen mukaan, miten heidän kanssaan viihdyn, en sen mukaan, kenen kanssa minulla on samoja kantavanhempia.

Sinkkuus ei pitäisi olla häpeä, mutta valitettavasti useista eri syistä johtuen se toisinaan tai jopa usein koetaan häpeälliseksi. Olen jo niin monta vuotta putkeen ollut sinkku, että ihmeemmin eivät sukulaiset nykyään kysele.

Hyvin harvoin sukulaiset ilkeyttään kyselevät. Mutta ajattelemattomuuttaan he voivat kyselyillään loukata. Kyseessä on small talk ja parisuhdeasiat ovat niin yleinen asia ihmisten elämässä, että se luonnollisesti kiinnostaa. He myös ihan vilpittömästi voivat toivoa että se sukulaispoika tai -tyttö saisi seurustelun myötä kokea onnea elämässään. Kaverini huomattavan ylipainoinen työtön isoveli löysi 43-v ikäisenä lopultakin naisen rinnalleen. Miehellä oli toki avuna n. 180 cm pituus ja hyväpalkkaisissa töissä aikaisemmin hankittu varallisuus. Kaverini äiti puhui minulle viime vuonna nähdessämme, että kuinka iloinen hän onkaan siitä että poikaa onnisti!

Siitä että ihminen on sinkku voi suoranaisesti päätellä vain sen, että hän on tällä hetkellä sinkku eikä muuta.

Minulta joskus kyselty miksi en seurustele. Olenkin sanonut suoraan että olen ruma eikä naiset halua tutustua minuun rumuuteni takia.

"Vastasin että minulla ei ole sellaista koska naiset haluaa renttu miehiä enkä ole koskaan päässyt treffeille."

Ihan varmasti tuli hiljaista. Ne purskahtivat nauruun vasta, kun et enää ollut kuulolla.

No ei minun sinkkuutta ainakaan kukaan ole päin naamaa ihmetellyt. Päinvastoin on joskus tullut ihmettelyä, että kun noin kiva ihminen on vuodesta toiseen sinkkuna. Sukulaiset on kivoja ja niiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia silloin harvoin kun nähdään. Sosiaalisista suhteista kannattaa pitää kiinni, niin ei mökkiydy ja ala ajatukset kiertää kehää, mikä on riskinä, jos on liikaa yksin. Muutkin ihmissuhteet on tärkeitä kuin pano- tai seurustelusuhteet.

Sano seuraavalla kerralla: En tiennyt kenet heistä ottaisin mukaani.

Ei kannata hävetä mitään sellaista, mitä ei ole syytä hävetä.

Onneksi ei ole sukulaisia näkynyt. Joku serkku kerran moikkasi facebookissa ja lupasikin tulla kylään mutta ei ole näkynyt 15 vuoteen. Mun vanhemmat joskus jotain riiteli sukulaisten kanssa ja sitten sukulaiset hylkäsi minutkin.

Mielenkiintoista kun tästä tulikin mieleeni että minua ei ole koskaan kutsuttu mihinkään juhliin. Ilmeisesti nuo kutsujuhlat ovat taviksilla ihan yleistä hommaa?
Toisaalta en edes tunne ketään. Sukulaistenkaan kanssa en ole missään tekemisissä.