Hei,
Jos en olisi tässä- olisin eronnut yksinhuoltajaäiti. Nyt sensijaan, parisuhde voi hyvin ja siinä saa olla muita osapuolia. Ero olisikin ollut helppo ratkaisu...
Huomaan eläväni polyamorisessa suhteessa. Avoin suhde meillä on ollut muutaman vuoden ja nyt olen jollakin tavalla löytänyt miehen josta pidän enemmän. En ole eroamassa- eihän siinä olisi järkeä. Lapsillekin huono ratkaisu ja ratkaisu jota katuisin myöhemmin. Rakastan myös miestäni- tosin eri tavalla kuin suhteen ensivuosina. Olemme kasvaneet, muuttuneet. Mutta silti rakastamme toisiamme.
Kerron siis- rakastaa voi useampaa kuin yhtä. Se vaatii paljon puhumista, luottamista ja erilaisten tunteiden käsittelyä. Jos niitä ei olisi harjoitellut, olisi vaikeaa.
Olen onnellinen. Olen oppinut että rakkaus ei rajaudu yhteen vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Rakkautta on ja pitää olla tässä maailmassa enemmän. Onneksi löysin sen ja se minut.
Avioerolle on vaihtoehto. Se ei löydy helpolla eikä ilman kyyneleitä. Mutta se on siellä jos on halua etsiä muita vaihtoehtoja elää liitossa. Yli kymmenen vuoden suhdetta ei kannata "hävittää" koska ihmiset muuttuvat ja tekevät virheitä. Niistä pitää oppia ja jatkaa elämää yhdessä. Pitää hyväksyä mustasukkaisuuden tunteet ja ahdistus. Niitäkin tunteita tulee ja ne kuuluvat elämään. Elämä on elämistä varten. Miksen eläisi elämääni täysillä ja rakastaisi juuri heitä joita haluan?
Onneksi olen rohkea ja uskallan.
Rohkeutta teille kaikille muillekin. Rakkaus odottaa kun sille antaa mahdollisuuden. Naapurin onni ei ole sinun onneasi- etsi omasi ja elä elämääsi!
Jos en olisi tässä- olisin eronnut yksinhuoltajaäiti. Nyt sensijaan, parisuhde voi hyvin ja siinä saa olla muita osapuolia. Ero olisikin ollut helppo ratkaisu...
Huomaan eläväni polyamorisessa suhteessa. Avoin suhde meillä on ollut muutaman vuoden ja nyt olen jollakin tavalla löytänyt miehen josta pidän enemmän. En ole eroamassa- eihän siinä olisi järkeä. Lapsillekin huono ratkaisu ja ratkaisu jota katuisin myöhemmin. Rakastan myös miestäni- tosin eri tavalla kuin suhteen ensivuosina. Olemme kasvaneet, muuttuneet. Mutta silti rakastamme toisiamme.
Kerron siis- rakastaa voi useampaa kuin yhtä. Se vaatii paljon puhumista, luottamista ja erilaisten tunteiden käsittelyä. Jos niitä ei olisi harjoitellut, olisi vaikeaa.
Olen onnellinen. Olen oppinut että rakkaus ei rajaudu yhteen vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Rakkautta on ja pitää olla tässä maailmassa enemmän. Onneksi löysin sen ja se minut.
Avioerolle on vaihtoehto. Se ei löydy helpolla eikä ilman kyyneleitä. Mutta se on siellä jos on halua etsiä muita vaihtoehtoja elää liitossa. Yli kymmenen vuoden suhdetta ei kannata "hävittää" koska ihmiset muuttuvat ja tekevät virheitä. Niistä pitää oppia ja jatkaa elämää yhdessä. Pitää hyväksyä mustasukkaisuuden tunteet ja ahdistus. Niitäkin tunteita tulee ja ne kuuluvat elämään. Elämä on elämistä varten. Miksen eläisi elämääni täysillä ja rakastaisi juuri heitä joita haluan?
Onneksi olen rohkea ja uskallan.
Rohkeutta teille kaikille muillekin. Rakkaus odottaa kun sille antaa mahdollisuuden. Naapurin onni ei ole sinun onneasi- etsi omasi ja elä elämääsi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on oikeesti nykyaikaa! Hehkutan sille puhtaissa lakanoissa!
Kuulostaa ihan toimivalta systeemiltä, jos kaikki ovat samaa mieltä. Valitettavasti noissa polyamorisissakin suhteissa toisella osapuolella on enemmän oikeuksia kun toisella. Jos teillä on oikeasti tasapainoinen suhde, niin silloin sallit myös miehille rakkaussuhteet toisiin naisiin.
Meillä suhteessa kaikilla on yhtä paljon oikeuksia. Tosin se ei tarkoita että minulla pitäisi olla suhteita yhtä paljon kuin vaimollani. Hän on tämän polyamorisen liitoutuman keskipiste. Meillä huomioidaan jokaisen yksilöllisyys niin halujen kuin harrastusten muodossa.
Siis vaimosi on aktiivisempi osapuoli. Mutta pitää myös sinun seksihalusi tyydytettynä?
Kokeko hän olevansa pakotettuna siihen? Haluaa pitää sinut tyytyväisenä?
Olet pelkuri, kun et osaa luovuttaa kun olet löytänyt uuden etkä voi luovuttaa vanhasta äijästä.