Laitetaanpa tänne. Toivon saavani neuvoja, en haukkuja. Olen pitkästä aikaa löytänyt miehen ja alkanut parisuhteeseen, pitkä sinkkuilu takana (aiempi suhde 7 v.). Olen vain huomannut itsessäni ikäviä piirteitä. Edellisen suhteen jäljiltä jäi ns. pieni pelko alkoholiin liittyen, mies oli kova ottamaan ja siitä eromme osittain johtuikin. Lisäksi mies oli kiivas luonteinen, joten minun oli vaikea puhua hänelle asioista tai ottaa "ikäviä" asioita puheeksi, koska hän saattoi "räjähtää". Noh, nyt tuo sama ongelma on taas esillä, että jos jokin vaivaa minua (miehen tekemiset) tmv, niin minun on vaikea puhua asiasta vaan olen hiljaa eli mökötän. Ja tiedän, se on todella ärsyttävää. Haluaisin itsekin vaikka ennemmin huutaa, mutta jokin vain estää avaamasta suutani. Olen puhunut nykyiseni kanssa asiasta, hän tietysti pitää sitä ärsyttävänä ja sanoo, että minun on pakko oppia avautumaan asioista. Kuka tuollaista jaksaa, tiedän. Toinen asia on, että suutun pienistä asioista tai huomauttelen asioista hänelle paljon. Mäkätän jostakin, sitten jälkeenpäin itsekin mietin, että miksihän piti tuostakin asiasta valittaa. Minulla on neurologinen sairaus, jonka kanssa on ollut vaikeuksia nyt, olen sen vuoksi väsynyt ja ehkä siksi normaalia kireämpi ja tottakai sairaus vaivaa. Mutta silti, kuinka oppisin puhumaan asioista paremmin? Kyllä minä muuten osaan puhua, mutta jos on jokin asia, joka hänessä vaivaa minua, sitä on niin kovin vaikea kertoa, menen lukkoon. Sitten mökötän, mies hermostuu, no loppupelissä saan sitten suuni puhtaaksi ja itken silmät päästäni (en nyt ihan aina). Tiedän, että olen herkkä, mutta nyt olen kyllä entistä herkempi. Ja tuo nalkutus, nalkutan tupakasta (mies lopetti tupakoinnin, nyt taas vähän polttelee. Hän tykkää ottaa viikonloppuisin ja joskus viikollakin muutamia iltaoluita.) Nuo asiat ärsyttävät minua, mutta en niistä mielestäni pitäisi huomautella koko aikaa tai suuttua. Itse siis en polta ja otan silloin tällöin, kun tapasimme, mies lupasi lopettaa polttamisen, koska en halua tupakoivaa miestä. Enemmänhän sitä pitäisi kannustaa. Mutta niin, kuinka oppia avaamaan suunsa jos jokin *ituttaa ja kuinka oppia, ettei joka asiasta tarvitse naputtaa? Välillä mietin, yritänkö muuttaa miestä? Haluaisin kyllä, että hän eläisi terveellisemmin, koska itsekin elän (ihan jokatapauksessa, mutta myös sairauteni vuoksi. Jotkin asiat tulevat tietysti siitäkin, että kun sitä eli itsekseen vuosia ja nyt on kumppani vierellä. Ja kuten sanoin, sairauteni vaikuttaa tällä hetkellä mielialaani ja mieskin kyllä ymmärtää sen. Mutta kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin. Haluan oppia riitelemään kunnolla eikä mököttämällä?! Ihan selvennyksenä, rakastan tätä miestä paljon enkä halua menettää häntä, siksi näitä neuvoja kyselen :/
Kuinka oppia riitelemään ja lopettaa nalkutus?
nalkutaaan
13166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On ihan oikein että haluat miehen lopettavan tupakoinnin ja pitävän alkoholinkäytön hyvin kohtuullisena. Tilapäisratkaisuna kirjoita hänelle viikkokirje, jossa ensin kerrot, mitä hyvää hänessä näet, mitä rakastat ja lopuksi yksi tai kaksi negatiivista asiaa. Nekin muotoa "minua surettaa ja huolestuttaa kun näen sinun taas tupakoivan".
luulen, että oikeasti mies ei halua kuulla sauhuttelevansa ja kaljoittelevansa, hän kai haluaisi vain kivaa viihdyttävää rupattelua puoleltasi? En usko että nalkutat turhasta, ehkä kaikki huomauttelusi on ihan aiheesta ja olet vain turhan itsekriittinen. Toisaalta jos et uskalla ottaa esille "major problems" kuten liiallista kaljanjuontia ja tupakointia josta hän lupasi luopua, sitten tulee nalkutettua tiskirätin paikasta ja hammastahnaputkilosta. nyt suhteen alussa mieti terveet pelisäännöt ihan itse tai te yhdessä parina, mikä on sallittua ja mitä ei siedetä toisessa. Ja sitten pysyt assertiivisena. Taidat olla tyyppiä joka helposti unohtuu jos ei ihan nyrkin ja hellan väliin, niin ylikävelyn kohteeksi kuitenkin. Jos ei toinen pidä mitään lupauksiaan tai selvästi hänkin alkaa lipsua alkoholismiin päin, muutat suosista erilleen! Voitte toki heilastella hyvinä hetkinä (hän tulee luoksesi raikkaan tupakattomana ja selvänä).
Minusta on hyvä alku, että myönnät ongelman olemassa olon ja haluat tehdä asialle jotain.
Suvaitsen kuitenkin olla eri mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa. Minusta huoli toisen terveydestä ei ole laisinkaan hyvä syy holhota aikuista ihmistä. Harva nainen esimerkiksi hyväksyisi ruokailu- tai liikuntatottumustensa arvostelua ylipainon haitallisuuteen vedoten.
Minusta ratkaisu on erilaisuuden sietämisen opettelu. Olla iloinen siitä, että saa itse tehdä päätöksiä omassa elämässään ja antaa siihen mahdollisuuden muillekin. Vaikka ne toisen tavat ärsyttäisivätkin. Ja jos ne ärsyttävät liikaa, on parempi lähteä eri teille. Aikuinen ihminen on useimmiten sekä haluton, että kyvytön muuttamaan elämäänsä ilman omaa motivaatiota.
Kun ärsyynnyt ja alat nalkuttaa toiselle, niin hengitä hetki pitkään ja syvään. Sulje suusi, siirry pois toiseen huoneeseen tai kauemmas ja mieti oletko itse täydellinen ihminen.
Nalkuttava ei useinkaan näe omia virheitään muuta kuin kaunisteltuina tai selitettyinä.
Tao päähäsi, että jokainen nalkutuskerta vie sinut kauemmas miehestäsi ja loppu huipentumana mies lähtee. Mikään ei ole niin tuhoisaa kuin nalkuttaminen, jankuttaminen ja toisen käytöksen ja tapojen jatkuva oikaisu.
Kehitä henkistä puoltasi. Kypsät ihmiset ovat kärsivällisiä ja hyväksyvät erilaisuuden.
Oma tyhjyys, pinnallisuus, huumorintajuttomuus, ilottomuus, väärä takertuminen toiseen, henkinen laiskuus, ylpeys, ylemmyydentunto, ahdasmielisyys, oman edun tavoittelu, katkeruus, itsepäisyys, toisen halveksunta saavat nalkuttamaan. Mieti, onko sinussa joitain noita piirteitä ja näe, että nalkutus on täysin turhaa ja tuhoisaa.
Älä sano, ettet voi mitään nalkutukselle ja ärsyyntymiselle. Se on vain tekosyy. Voit kyllä, kun uskot voivasi. Usko saa paljon aikaan. Opettele, muutokset eivät synny päivässä. Yrityksen ja erehdyksen kautta pääset eroon huonosta tavastasi, kun olet sitkeä... ja kärsivällinen.
Marga-Reetan ja Ratikkakuskin kommentit ovat todella hyviä, mutta ensimmäinen vastaus kannustaa valtataisteluun suhteessa. Syy sille miksi et voinut puhua edellisessä suhteessasi oli se, että teillä oli siinä valtataistelu. "Räjähtämällä" edellinen miehesi kielsi sinua olemasta sinä, koska hän pelkäsi sinun pyrkivän rajoittamaan itseäsi. Joten tuskin haluat valtataistelua nykyiseen suhteeseesi ja sen vuoksi pohdit näitä asioita.
Käytetään esimerkkinä hyvästä ja huonosta vaikka miehesi tupakanpolttoa. Sen lopettaminen ei aina ole helppoa ja suju tuosta noin vaan, melkeinpä kaikki tupakoineet tietävät tämän. Jotkut harvat onnistuvat vähällä vaivalla, mutta joillakin tupakka kummittelee mielessä pitkään. Aivan ensimmäinen perussääntö tupakoinnin lopettamiseen on seuraava:
Ihmisen täytyy haluta itse lopettaa tupakointi, jos hän aikoo onnistua siinä.
Ja aivan hyvin miehesi saattaa halutakin lopettaa. Mutta koska se on kuitenkin viime kädessä hänen oma päätöksensä, hän tarvitsee tilaa tehdä se päätös. Jos kiellät häneltä polttamisen, niin silloinhan se ei ole hänen päätöksensä, koska sinä olet jo tehnyt sen hänen puolestaan. Olet ottanut vastuun häneltä ja siirtänyt sen itsellesi, vaikka kyseessä on asia mitä hän tekee.
Lisäksi, nalkuttaminen kasvattaa stressiä. Kun entinen tai nykyinen tupakoitsija kokee stressiä, niin minkähän stressinlievityskeinon kuvittelet hänellä olevan ihan ensimmäisenä mielessään? Tupakoinnista tuleekin keino, jolla hän kapinoi määräysvaltaasi vastaan ja pyrkii säilyttämään vapautensa, itsenäisyytensa ja oman paikkansa suhteessanne.
Ja kun tähän tilanteeseen pääsee niin onneksi olkoon, ette elä ainakaan tasapuolisessa rakkaussuhteessa, vaan tosiasiassa elätte valtataistelusuhteessa, jossa sinä pyrit ottamaan hänen äitinsä roolin. Tällöin hänelle jää kapinoivan pojan rooli. Valtataistelu on luonteeltaan sairas suhde - siinä toinen joutuu alistumaan tai sitten se kasvaa sodaksi. Valtataistelusta ei yleensä kasva tervettä ja hyvää suhdetta. Sinullahan on jo kokemus alistumisesta edellisessä suhteessa. Tuskin todellisuudessa haluat yrittää alistaa nykyistä kumppaniasi nyt kun sinulla on enemmän tilaa osoittaa tunteitasi ja ajatuksiasi?
Nykyinen miehesi ei millään tavalla ole vastuussa siitä, että et voinut keskustella tai riidellä edellisessä suhteessasi. Joten ei varsinaisesti ole hänen paikkansa ottaa vastaan sitä tyytymättömyyttä, minkä siinä koit. Jos epäilet nalkuttavasi sen vuoksi, että koet saavasi liian vähän huomiota nyt tai koet, ettei mies tue sinua riittävästi sairautesi kanssa - nämä asiat koskevat nykyistä miestäsi, ja sinun tulisi puhua suoraan näistä tarpeistasi miehelle ja esittää toivomuksia. Toiselle pitää voida kertoa siitä mitä tarvii - jos ei kerro, niin tällöin vain itse on vastuussa kokemastaan pettymyksestä. Kukaan ei lue kenenkään ajatuksia.
Tästä tuli jo pitkä teksti, joten lopuksi: sinun käytännössä tulisi kertoa miehellesi, että vaikka toivot hänen lopettavan hyväksyt hänet tupakoivanakin. Ja jos hän yrittää lopettaa sinä yrität puolestasi olla hänen tukenaan. Tämä olisi se rakastavin keino, sillä hyväksyisit hänet, välittäisit hänelle toiveesi, jättäisit lopettamisen hänen päätöksekseen ja olisit hänen tukenaan. Jos et halua tai voi tehdä tätä, kannattaa harkita eroa tai sitten tyydyt siihen valtataisteluun.
Olipa hyvä ja perusteellinen teksti "ongelmanavaltataistelu"! Toivottavasti aloittaja lukee kirjoituksen huolellisesti ja laittaa ajatusmyllynsä pyörimään vastaisuuden varalle.
Miten olisi, jos vaikka hyväksyisit miehesi juuri sellaisena kuin hän on? Arvostaa häntä vikoineen ja puutteineen? Se auttaisi jo paljon.
Sinun olisi opeteltava tiedostamaan, ettet voi vaikuttaa miehen tupakointiin, et myöskään hänen alkoholin käyttöönsä. Ainoa mitä voit tehdä - ehkä se on tullut jo miehelle selväksikin? - on kertoa, että sinusta olisi oikein ihana jymyjuttu, jos mies lopettaisi tupakanpolton. Mutta ei jankuttaa siitä sen enempää. Miehellä täytyy olla itsellään halu lopettaa tupakanpoltto. Mitä useammin toiveestasi huomauttelet, sitä vähemmän mies oikeasti edes harkitsee tupakanpolton lopettamista.
Sitten tuo alkoholi. "Ottaa muutaman oluen" on sangen venyvä käsite. Sillä voidaan tarkoittaa viikon aikana lähes mitä vain. Kuitenkin enemmän kuin 1-5 alkoholiannosta. Kohtuukäytön raja on miehelle enintään kaksi ravintola-annosta päivässä (= esim. 0.33l olut), mutta ei joka päivä. Mies, joka nauttii kerralla 7 alkoholiannosta tai enemmän tai joka nauttii yli 24 alkoholiannosta viikossa, on suurkuluttaja. Jos miehen alkoholinkäyttö on runsasta ja häiritsee sinua, niin voit kertoa miehelle rajasi. Esim. ellei alkoholinkäyttö vähene, et jatka suhdetta.
Ongelma on ennemminkin siinä, että sinä olet negatiivinen, sinua ärsyttää turhat asiat. Keskity siihen, että et ärsyynny, älä siihen miten voisit jakaa tuskaa toisellekin. MIETI nyt kuinka vittumaista on saada jatkuvasti negatiivista palautetta kumppanilta, se syö kaiken suhteesta. Sanoisin, että on oikeastaan parempi jos pidät pikku ärsytykset omana tietonasi. Siis ne jotka on turhasta. Koska loppujen lopuksi antamasi viesti on se, että toinen ei kelpaa omana itsenään ja et pidä hänestä. Niin kuin se asia taitaa ollakin, et pidä kenestäkään, tuskin itsestäsikään. Opettele pitämään itsestäsi. Semmoinen se on ihmissuhteiden stratekia.
Oletteko tosiaan sitä mieltä, että on OK ja pitää hyväksyä nurisematta toisen päivittäinen tupakointi ja varsinkin kaljoittelu 3-4 päivänä viikossa? Olisivat mulle sellaisia turnoffeja että joko mies parantaa elintapansa "normaaleiksi" tai haluan eroon. Keski-ikäiset miehet sairastuvat mm. sydän- ja verisuonitauteihin, impotenssiin ja syöpään helposti ilman huonoja tottumuksiakin. Kyllähän tuollainen kalsarikaljoittelu on aina muusta pois, esim. kuntoilusta tai naisen "rakastamisesta".
Olen itse niin eri piireissä elänyt että en hetikään keksi yhtään itselleni läheistä henkilöä, joka tupakoi ja juo kaljaa suunnilleen päivittäin.
Nyt oli hyvä "tasokysymys" kyse nalkutuksesta. Ei hyväksymisestä. Kukaan normi-ihminen ei hyväksy epäterveellisiä elämäntapoja. En tiedä ketään, joka olisi nalkuttamisen seurauksena parantunut esim. päihdeongelmasta. Suomessa ei olisi tasan yhtään juoppoa eikä tupakoitsijaa, jos kaikki olisi kiinni jäkätyksestä.
Kopio aloittajan tekstistä: "...suutun pienistä asioista tai huomauttelen asioista hänelle paljon. Mäkätän jostakin, sitten jälkeenpäin itsekin mietin, että miksihän piti tuostakin asiasta valittaa."
-joten oma vastaukseni perustui aloittajan kirjoitukseen kokonaisuudessaan enkä kirjoittanut, että olisi pakko hyväksyä tupakanpoltto tai juoppous.
Tupakasta eroon pääsemiseksi tarvitaan rohkaisevia ja kannustavia sanoja plus tekoja, sama juopottelun suhteen.
Enemmän tekoja, vähemmän nalkutusta.
Toinen pitää hyväksyä tai jättää. Nalkuttaa, syyllistää ja manipuloida ei saa; se on psyykkistä kotiväkivaltaa.
tasokysymys
" Kyllähän tuollainen kalsarikaljoittelu on aina muusta pois, esim. kuntoilusta tai naisen "rakastamisesta"."
Ihanko tosissasi meinaat, että kaljoittelu on "naisen rakastamisesta" pois? Jotenkin tuntuu, että haluat enemminkin kontrolloida ja olla "oikeassa" kuin tosissasi olet huolissasi alkoholin miehelle aiheuttamista terveyshaitoista.
Mies kyllä tietää itse, että tupakointi ja alkoholin liikakäyttö ovat hänelle haitaksi. Molemmat ovat päihteitä, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Hän ei pääse niistä eroon, vaikka nalkuttaisit kuinka. Päätös paheista irtipääsemikseksi on synnyttävä hänen omassa päässään.
Marga-Reeta
"Tupakasta eroon pääsemiseksi tarvitaan rohkaisevia ja kannustavia sanoja plus tekoja, sama juopottelun suhteen."
Rohkaisevia ja kannustavia sanoja ja tekoja? No huhhuh. Et taida olla kohdannut riippuvaisia ihmisiä kovinkaan paljon? Tupakoinnin vielä joku saattaakin lopettaa, kun pitää asiaa esillä tarpeeksi kauan. Tai etenkin siksi, että kumppani on allerginen/astmaattinen. Mutta tuon alkoholin kanssa. Jos kumppani juo aivan liikaa, päivittäin, niin on vain kaksi vaihtoehtoa: sanoa, että erotaan heti, ellei kulutus laske. Tai sitten katsotaan vähän aikaa - ja ellei muutosta tule, se on sitten goodbye.
Monet naiset kuvittelevat parantavansa kumppanin alkoholismin omalla rakkaudellaan, sitkeydellä, kannustamisella jne. Se on turha kuvitelma. Itse olen huomannut, että korkki pysyy parhaiten kiinni selkeällä valinnalla: joko minä tai alkoholi. Oma sietokykyni juopon miehen suhteen on 0%. En halua vaarantaa omaa terveyttäni toisen juomisen mukana tulevilla haittatekijöillä.
Katsoin kirjoituksesi harppomalla. Sen perusteella sanoisin, että älä riitele äläkä nalkuta!
Mennessämme naimisiin minulla oli paljon harrastukseen liittyviä menoja sekä poikien iltoja.
Tupakoin kuin korsteeni.
Olin etukäteen ajatellut, että jos nuorikkoni alkaa pahemmin huomauttelemaan niin reagoin täysin päinvastaisesti. Menot ja juopottelu lisääntyvät.
Yhtään ainoaa kertaa vaimoni ei sanonut kännäämisestäni eikä menoistani.
Päin vastoin. Pahoina krapula-aamuina vaimo kysyi huolestuneena mitä hän voisi tehdä oloni helpottamiseksi. Seurauksena oli minulle huono omatunto.
Muutaman kuukauden kuluttua totesin tapojeni muuttuneen. "Kokoukset" loppuivat ja alkon käyttö rajoittui lauantaisiin, työkavereiden kanssa pidettyihin, kiertäviin kortti-iltoihin.
Naisellista oveluutta?