Olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa. Omistin velattoman maatilan jo naimisiin mennessä ja lisäksi minulla oli silloin jo muutakin omaisuutta. Vaimollani oli siinä vaiheessa jo avioero takana ja lisäksi hän oli ollut jo pidemmän aikaa työttömänä joten hänellä ei ollut minkäänlaista omaisuutta naimisiin mennessä. Hän on erittäin voimakas luonteinen joidenkin ihmisten mielestä jopa narsistin tuntomerkit täyttyvät. Avioliittomme aikana hänen hakemansa työpaikat ovat yksi toisensa jälkeen joko jäänyt saamatta tai ovat olleet lyhytaikaisia sijaisuuksia joihin hän ei ole päässyt uudestaan johtuen mitä todennäköisemmin hänen monen ihmisen mielestä vaikeasta luonteestaan.
Meillä on avioehto joka käsittää vain tämän omistamani muun omaisuuden. Suostuin lopulta kovan vääntämisen jälkeen tälläiseen ehtoon, koska ajattelin häntä silloin paremmin kiinnostavan yhdessä maatilan toiminnan kehittämisen mutta tämä oli suuri virhe.MInun olisi pitänyt pitää lujasti kiinni alkuperäisestä tarkoituksestani vaatia täydellinen avioehto-koska pian avioliiton solmimisen jälkeen hän vaati minua ostamaan tilalle erittäin kallita erikoiseläimiä joiden jälkeläisiä myymällä tehtäisiin mukamas isot rahat. Minulle hän puhui suut ja silmät täyteen kuinka olisin typerä rahojani vahtiva itsekäs ihminen jos en tähän suostu ja jos en suostu hän lähtisi muka töihin muualle pain maata koska omasta mielestään hän muka saisi helposti töitä muualtapäin, mitä kyllä kovasti epäilin. Minusta ei tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta,että vastavihitty vaimoni kulkisi viikot töissä jossain satojen kilometrien päässä, joten hankin eläimet ja jouduin ottamaan lainaakin niiden hankkimiseen. Vuosien mittaan olen ihan yksin maksanut lainan pois muilla tuloillani. Eläimistä ei ole suuria rahoja näkynyt ihan niinkuin olin arvellut ja vaimolle yrittänyt tolkuttaa ennen niiden hankkimista mutta turhaan. Ei kalliitten eläinten kalliita jälkeläisiä kukaan osta.
Olemme Eläneet avioeron partaalla viimeiset kymmenen vuotta. Elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. En ole vielä hakenut avioeroa lähinnä yhteisen lapsemme vuoksi ja siksi koska haluaisin lapseni perivän koko omaisuuteni minun jälkeeni ja jos hän haluaa, niin voisi jatkaa maatilalla. Avioerossa kaikki pilkkoontuisi eikä maatilalla olisi elämisen mahdollisuutta. Ja kaiken lisäksi minä joutuisin erossa maksajaksi, vaikka olen käytännössä koko avioliton ajan maksanut valtaosin kaiken jokapäiväisen elämän kulut ja vaimoni mielihalut.
Toisaalta joku voisi kyllä sanoa että vaimoni kovasti yrittää koskaa hän jatkuvasti hakee koulutusta koulutuksen päälle mutta minusta tuntuu siltä ettei se koskaan realisoidu työpaikaksi. Vaikka realisoitusikin ja perusluonne on kuitenkin se mikä on, niin ei se työpaikkakaan meidän arkea helpottaisi.
Usein minusta tuntuu siltä, että kohtaloni on riutua tässä epäonistuneessa liitossa hamaan hautaan saakka, koska vaimoni ei tule eroa hakemaan. Ei kultamunia munivaa hanhea kannata tappaa.
Jos joku haluaa ottaa kantaa tilanteeseeni, niin siitä vaan. Olenko jonkun muunkin kuin vaimoni mielestä vain hyväksi käyttäjä ja itsekäs ihminen vailla minkäänlaisia tunteita.
Moni varmasti ihmettelee miksi valitan kohtaloani , sillä valintahan oli aikoinaan minun mennä yhteen tälläisen ihmisen kanssa. Totta sekin mutta elämän tilanteet ovat ihmisillä niin moninaiset ja silloiseen elämän tilanteeseen jotenkin sopi vahvaluonteinen elämänkumppani. Kaikkihan tietää, että narsistisia luonteen piirteitä omaavat ihmiset osaavat erittäin taitavasti ajaa omaa etuaan miellytäkseen "uhrejaan" ja myöskin muita ihmisiä.
Meillä on avioehto joka käsittää vain tämän omistamani muun omaisuuden. Suostuin lopulta kovan vääntämisen jälkeen tälläiseen ehtoon, koska ajattelin häntä silloin paremmin kiinnostavan yhdessä maatilan toiminnan kehittämisen mutta tämä oli suuri virhe.MInun olisi pitänyt pitää lujasti kiinni alkuperäisestä tarkoituksestani vaatia täydellinen avioehto-koska pian avioliiton solmimisen jälkeen hän vaati minua ostamaan tilalle erittäin kallita erikoiseläimiä joiden jälkeläisiä myymällä tehtäisiin mukamas isot rahat. Minulle hän puhui suut ja silmät täyteen kuinka olisin typerä rahojani vahtiva itsekäs ihminen jos en tähän suostu ja jos en suostu hän lähtisi muka töihin muualle pain maata koska omasta mielestään hän muka saisi helposti töitä muualtapäin, mitä kyllä kovasti epäilin. Minusta ei tuntunut yhtään hyvältä ajatukselta,että vastavihitty vaimoni kulkisi viikot töissä jossain satojen kilometrien päässä, joten hankin eläimet ja jouduin ottamaan lainaakin niiden hankkimiseen. Vuosien mittaan olen ihan yksin maksanut lainan pois muilla tuloillani. Eläimistä ei ole suuria rahoja näkynyt ihan niinkuin olin arvellut ja vaimolle yrittänyt tolkuttaa ennen niiden hankkimista mutta turhaan. Ei kalliitten eläinten kalliita jälkeläisiä kukaan osta.
Olemme Eläneet avioeron partaalla viimeiset kymmenen vuotta. Elämä on melkein jatkuvaa riitelyä. En ole vielä hakenut avioeroa lähinnä yhteisen lapsemme vuoksi ja siksi koska haluaisin lapseni perivän koko omaisuuteni minun jälkeeni ja jos hän haluaa, niin voisi jatkaa maatilalla. Avioerossa kaikki pilkkoontuisi eikä maatilalla olisi elämisen mahdollisuutta. Ja kaiken lisäksi minä joutuisin erossa maksajaksi, vaikka olen käytännössä koko avioliton ajan maksanut valtaosin kaiken jokapäiväisen elämän kulut ja vaimoni mielihalut.
Toisaalta joku voisi kyllä sanoa että vaimoni kovasti yrittää koskaa hän jatkuvasti hakee koulutusta koulutuksen päälle mutta minusta tuntuu siltä ettei se koskaan realisoidu työpaikaksi. Vaikka realisoitusikin ja perusluonne on kuitenkin se mikä on, niin ei se työpaikkakaan meidän arkea helpottaisi.
Usein minusta tuntuu siltä, että kohtaloni on riutua tässä epäonistuneessa liitossa hamaan hautaan saakka, koska vaimoni ei tule eroa hakemaan. Ei kultamunia munivaa hanhea kannata tappaa.
Jos joku haluaa ottaa kantaa tilanteeseeni, niin siitä vaan. Olenko jonkun muunkin kuin vaimoni mielestä vain hyväksi käyttäjä ja itsekäs ihminen vailla minkäänlaisia tunteita.
Moni varmasti ihmettelee miksi valitan kohtaloani , sillä valintahan oli aikoinaan minun mennä yhteen tälläisen ihmisen kanssa. Totta sekin mutta elämän tilanteet ovat ihmisillä niin moninaiset ja silloiseen elämän tilanteeseen jotenkin sopi vahvaluonteinen elämänkumppani. Kaikkihan tietää, että narsistisia luonteen piirteitä omaavat ihmiset osaavat erittäin taitavasti ajaa omaa etuaan miellytäkseen "uhrejaan" ja myöskin muita ihmisiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuskin vaimosi on narsisti, mutta kipakka akka hän kyllä saattaa olla. Kuinka suuri on se muu omaisuus? Pelto kyllä maksaa, mutta muuten yleensä tilan rakennukset eivät ole paljonkaan arvoiset, eivätkä vanhat koneet. Entä onko metsää, jonka voi lohkoa vaimolle erossa?
No kyllä toi narsistilta,tai vastaavalta luonnevammaiselta vaikuttaa. Minun sisko on tasan samanlainen.
Et ole tainnut lukea lakikirjaa lainkaan. Avaappa se nyt ensimmäiseksi ja lue mitä sielä sanotaan.
Jos pystyt osoittamaan että sinulla oli velaton tila sekä avioehdossa mainittu omaisuus ennen naimisiin menoa, eikä vaimosi tuonut liittoon mitään, niin silloin sinä saat pitää omaisuutesi. Vaimosi pitkät työttömyysjaksot sekä lyhyet sijaisuudet osoittavat ettei hänen taloudellisella panoksellaan ole ollut mitään merkitystä taloutenne kannalta. Pyydät kopiot veropäätöksistä verottajalta tai otat ne suoraan kotona olevista papereista.
Samalla kun osoitat että vaimosi ei ole tuonut talouteenne mitään, kaivat omaa kuoppaasi. Vaimosi voi osoittaa että hänen elämänsä on sinusta riippuvainen, jolloin joudut maksamaan hänellekkin elatusmaksua. Eli antamaan pienen siivun maata tai rahaa. Mutta se on pienempi paha kuin huono loppuelämä.
Mitä tulee tilaan ja sen elinkelpoisuuteen ja sen siirtämisestä seuraavalle sukupolvelle niin unohda se. On nimittäin niin että jos nyt lapsesi on 9-10v niin kymmenen vuoden päästä kunnallisveroprosenttikin on 40-45%. Se tarkoittaa että tilasi perinnöstä menee ~70% erilaisiin varainsiirtoveroihin. Lapsesi joutuu siis myymään suuren palan tilastasi pystyäkseen maksamaan veronsa ja velvoitteensa. Lainaa ei voi tulevaisuudessa ottaa sillä se orjuuttaa pahemmin kuin nyt. Tulevaisuus pitää pystyä elämää velattomana.
Jos siis haluat parasta lapsellesi niin potkaise vaimo pois, ota toinen vaimo ja tee kaksi-kolme lasta hänen kanssaan. Voi nimittäin olla niin että nykyinen perillinen ei halua nähdä silmissään koko tilaa ja hän pistää sen sellaisenaan myyntiin kun saa avaimet käteen. Usemmasta lapsesta sentään joku aina jatkaa tilanpitoa. Ja sitäpaitsi, veroprosentti kasvaa koska lapsia on vähemmän. Joten, pienentääksesi omaasi- ja lastesi veroprsenttia tulevaisuudessa, kannattaa tehdä lisää lapsia. Aikakin kuluu kuin siivillä.
Jos teillä on yhteinen lapsi, ja liitto on jo noin pitkä, eikä avioehdolla ole vaimolta suljettu oikeutta tilaan, kyllä sen arvo huomioidaan osituksessa, vaikka melko varmasti saat sen pitää, jos on muuta omaisuutta annettavissa vaimolle. Eli edellinen kirjoittaa puuta heinää. Käväisisin sinuna lakimiehen juttusilla, ennen kuin tekisin mitään, ettisin paperit valmiiksi ja katsoisin, miltä näyttää, ennenkuin alan toteuttamaan eroa. Vai oletko edelleen niin heikko, että tarvitsen uuden jääräpään rinnallesi sanelemaan, kuinka ero tehdään?
0503
Eikös ap juuri kirjoittanut, että suostui suppeampaan avioehtoon, jotta vaimonsa innostuisi kehittämään maanviljelyä? Avioehto koskee vain "muuta" omaisuutta.
"Jos pystyt osoittamaan että sinulla oli velaton tila sekä avioehdossa mainittu omaisuus ennen naimisiin menoa, eikä vaimosi tuonut liittoon mitään, niin silloin sinä saat pitää omaisuutesi. "
"AP "Meillä on avioehto joka käsittää vain tämän omistamani muun omaisuuden."
Siis ei tilaa. Merkityksetöntä on, onko vaimo tuonut liittoon mitään omaisuutta.
Mistä te riitelette? Tekstisi käsittelee vain omaisuutta, sen suhteen asiat ovat selviä itsellesikin, joten en tiedä mitä haluaisit meidän lukijoiden kommentoivan?
Omistat onnekkaasti muutakin kuin tilan, joten voit pelastaa tilasi myymällä tai asettamalla velan vakuudeksi muuta omaisuuttasi, jos haluat ulos liitosta. Sitten myöhemmin lapsesi voi päättää haluaako hän jatkaa tilaa, mutta siihen on vielä pitkä aika. Siihen asti hänen äitinsäkin kanssa tulisi jotenkin pystyä toimimaan, ettei lapsen kehitys vaarantuisi. Näet vaimossasi rahanahneen ja narsistisia piirteitä omaavan naisen, joten katkeran eron ennusmerkit ovat ilmassa.
Oletteko hakeneet ulkopuolista apua? Terapiassa voit käydä yksinkin. Varsinkin erotessa ammattiapu on tarpeellista, ettei tulisi huoltajuusriitoja.
Olen viljelijänainen ja ihmettelen ajatustasi siitä, että olet nimenomaan aviomiehenä kultamunia muniva hanhi vaimollesi? Tilojen kannattavuus on aika heikko, joten jos tila on iso, niin vaimosi kannalta ero olisi erittäin hyvä asia taloudellisesti. Täytyy siis olla muita kuin taloudellisia syitä, joiden takia hän ei ole ole eroa ottanut riitaisasta liitosta.
On hyvin yleistä syyttää puolisoa narsistiksi erossa, mutta et kerro mitään sellaista, josta voisi päätellä vaimollasi olevan tuollainen aika vakava diagnoosi. Syytät häntä siitä, että hän on opiskellut ja painostanut sinua toteuttamaan huonoksi osoittautuneen liikeidean. Yhtä hyvin opiskelun ja liikeidean voi nähdä olleen hänen yrityksensä kehittää itseään ja toimeentuloanne, vaikka se ei tuottanutkaan tulosta. Itsekin työtä etsineenä ja koulutettuna naisena, joka on hoitanut lapsia tilalla vuosia tiedän, ettei työtä saa helposti, jos välivuosia on monta ja matka työpaikalle saattaa syödä ison osan ansioista. Lapsen ollessa pieni ehkä halusitkin hänen hoitavan lasta kotona, mutta nyt tuosta on tullut taakka paitsi hänelle myös sinulle, kun käytät hänen työttämyyttään häntä vastaan? Olet varmasti lukenut, ettei työpaikkoja ole noin vain saatavilla varsinkaan maaseudulla.
Kirjoituksestasi näkyy, että koet olevasi umpikujassa, kun näet vain muutaman ratkaisun ja nekin enemmän itsesi kannalta eli omasta näkökulmastasi. Kannattaisi mennä tosiaan terapiaan vaikka kirkon perheneuvontaan keskustelemaan asioista ennen kaikkea lapsen takia, ettei hänen tarvitsisi elää riitojen keskellä. Kenenkään etu ei ole elää riitaisassa parisuhteessa, vähiten lapsen. Vaikka ero on rankka lapselle, niin terapiassa voi saada ohjeita siihenkin, miten lasta voi erossa tukea. Loppujen lopuksi omaisuusasiat ovat pieniä eroamisen henkisten vaikutusten rinnalla. Ymmärrän kyllä täysin viljelijänä huolesi kotitilasta ja jatkajan tärkeyden. Niihin kuitenkin löytyy ratkaisu, kannattaa käydä lakimiehellä terapian lisäksi, jos tuntuu, ettei enää voida yhdessä jatkaa.
Hieman ihmettelen, kun 10 vuotta ootte olleet naimisissa ja saman ajan eroa tehneet.
Lakimiehen puheille, hyvän sellaisen.
Velkaa kannattaa varmaan myös ottaa ja laittaa rahaa tai muuta arvokasta jonnekin jemmaan. Ennakkoperintö voisi olla myös fiksua,
Kommentoin aloittajalle: voi olla narsisti, ja sinuna hakisin lapsen lähihuoltajuutta kivenkovasti. Vaimo uhkaa tuhota sinut ja repiä silmät päästäsi tms kivaa erosta kertoessasi, joten etsi hyvä lakimies tai -nainen joka ymmärtää maataloutta ja perheoikeutta ja järjestä/suunnittele kaikki jo etukäteen ennen uutistasi vaimolle.
Minä neuvoisin kaiken uhallakin ottamaan eron ja osituksessa todistamaan tilan olevan sinun omasi suurten taloudellisten panostusten ja 100 % työpanoksen ansiosta, plus vaimo lähes koko ajan opiskellut tai ollut muualla pätkätöissä äitiyttä lukuunottamatta. Toki voi olla että hän pystyy todistamaan työskennelleensä tilalla paljonkin, jolloin ositusosuus kasvaa.
Jos on koko ajan paha olla ja ahdistavaa tuon naisen rinnalla, ryhdy toimeen niin kauan kuin oma terveytesi säilyy. Vaikka tila pirstoutuisi, so what, ei tulevaisuudessa lapsesi kuitenkaan olisi maanviljelijänä halunnut tai kyennyt elantoa tienaamaan. Kouluttautukoon mieluummin vaikka lääkäriksi, ja tilanpito menee siinä sivussa harrastuksena.
NUT auttaa puhelimitse ja muutenkin sinua kriisien keskellä, moni on joutunut ennen sinua samantapaisiin tilanteisiin. Myös maanviljelijöillä ja yrittäjillä on omia auttavia puhelimia, samoin kirkon perhetyössä voit käydä juttelemassa?
Omaa jämäkkyyttäsi olisi syytä kehittää, nöyristely lopettaa.
Ennakkoperintöhän on ennen eroa juuri äärettömän tyhmä.
"Meillä on avioehto joka käsittää vain tämän omistamani muun omaisuuden."
Siis minkä muun omaisuuden? Mitä muu omaisuus pitää sisällään? Ymmärsin, että tila kuuluu avio-oikeuden piiriin? Jos näin on, niin tila otetaan ositukseen mukaan. Se on selkeä peli. Ellet sitten ole saanut tilaa perintönä, ja perinnön jättäjä ollut tehnyt testamenttia, ettei aviopuolisollasi ole avio-oikeutta tilaan.
Vaimollasi saattaa olla narsistisia piirteitä, mutta oli tai ei, sillä ei ole mitään vaikutusta eroon ositukseen. Hyvin usein tilan emännät ovat hieman hurjemman sorttisia, tomeria (jästipäisiä) naisia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Parasta on, että otat yhteyttä lakimieheen. Ilman hänen apuaan ei erosta ainakaan tule mitään.