Koulu on loppu taas ja pitäisi kai olla iloinen siitä, että on kuukauden loma, mutta ei. Mitään tekemistä ei ole, kun ei ole omaa tyttöäkään, jolle voisi jutella. Tässä olen koko ensimmäisen viikon puuhastellut koneen kimpussa ja tehnyt kaikenlaista kouluun liittyvää.
Toiseksi olen seilannut näitä sivuja ristiin rastiin ja miettinyt mitä tekisi. Kaikki deittipalstat on selattu monta kertaa ja muutenkin alkaa tekeminen loppua. No keksin sitten alkaa suunnitella ensi lukukautta, mutta sekin on kohta tehty ja loma ei käytännössä ole edes alkanut. Pitää vissiin alkaa lukea jotain kurssia ja tenttiä sitten joulun jälkeen.
Kaikki juhlapyhät ja lomat ovat tällaisen yksinäisen ihmisen vihollisia, kun alkaa tulla pahamieli ja ahdistus valtaa huomatessaan kävelevänsä yksin pimeässä ulkona. Olisipa koulua 365 päivää vuodessa niin ei tulisi tällaista tarpeetonta ahdistusta ja pahanolontuntoa.
Mistähän tässä löytäisi tyttöystävän itselleen? Ei varmaan mistään, kun tytöt huomaavat, miten epätoivoinen ja masentunut yksinäinen mies alkaa olla pitkälti yli parikymppisenä, kun on siihen asti yksinäisyydessä elänyt. Alkaa usko loppua ja tämäkin joulu pahentaa asiaa.
Ei ole mieltä ylentävää joka ilta itkeä hiljakseen itseään uneen, kun ajattelee, ettei ole ketään, joka rakastaa. Joka ilta halaa omaa tyynyään ja toivoo, että se olisi oikea tyttö, että olisi oma kulta vieressä joka rakastaa, mutta sitten huomaa taas sen olevan vain tyyny ja itkee.
Helpotti oloa hieman. Pitäisiköhän avata telkkari ja alkaa tuhlata tätä lomaa pois.
Toiseksi olen seilannut näitä sivuja ristiin rastiin ja miettinyt mitä tekisi. Kaikki deittipalstat on selattu monta kertaa ja muutenkin alkaa tekeminen loppua. No keksin sitten alkaa suunnitella ensi lukukautta, mutta sekin on kohta tehty ja loma ei käytännössä ole edes alkanut. Pitää vissiin alkaa lukea jotain kurssia ja tenttiä sitten joulun jälkeen.
Kaikki juhlapyhät ja lomat ovat tällaisen yksinäisen ihmisen vihollisia, kun alkaa tulla pahamieli ja ahdistus valtaa huomatessaan kävelevänsä yksin pimeässä ulkona. Olisipa koulua 365 päivää vuodessa niin ei tulisi tällaista tarpeetonta ahdistusta ja pahanolontuntoa.
Mistähän tässä löytäisi tyttöystävän itselleen? Ei varmaan mistään, kun tytöt huomaavat, miten epätoivoinen ja masentunut yksinäinen mies alkaa olla pitkälti yli parikymppisenä, kun on siihen asti yksinäisyydessä elänyt. Alkaa usko loppua ja tämäkin joulu pahentaa asiaa.
Ei ole mieltä ylentävää joka ilta itkeä hiljakseen itseään uneen, kun ajattelee, ettei ole ketään, joka rakastaa. Joka ilta halaa omaa tyynyään ja toivoo, että se olisi oikea tyttö, että olisi oma kulta vieressä joka rakastaa, mutta sitten huomaa taas sen olevan vain tyyny ja itkee.
Helpotti oloa hieman. Pitäisiköhän avata telkkari ja alkaa tuhlata tätä lomaa pois.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihana huomata, että tässä maailmassa on vielä nuoria miehiä, jotka haluavat seurustella eikä ainoastaan seikkailla. Itse olen myös opiskelija ja surullisen yksinäinen. Seksiseuraa saisin vaikka joka päivä, mutta kun mieluummin olen yksin ja haaveilen omasta kullasta kuin harrastan irtosuhteita, joista jää vain paha mieli...Minulla on koko ajan haku päällä: baarissa, kaupassa, töissä, chatissa, kaikkialla...Missä te seurustelusta haaveilevat miehet luuraatte? Emme me tule kotiovelle koputtelemaan!
Monet meistä luuraa kuntosaleilla, juoksuradoilla tai kaukalon laidalla. Ja kesällä jalis, koris, tai sählykentillä. Ja itse alan viettämään aikaani baareissakin heti intin jälkeen, kun täytän 20 ja pääsen niihin kunnon paikkoihin. (teknoklubit ja pintaliitobaarit kun ei kiinnosta yhtään) Eli omasta puolestani voisin sanoo, et meitä "kunnon" miehiä saattaa löytää urheilun parista tai rokkibaareista.
Niin sen kuin tietäisi, että missä pitäisi luurata. Seksiseuraakaan, kun ei ole tarjolla niin vielä huonommin menee kuin sinulla, vaikka en minä kyllä sitä varmaan haluaisikaan niin tyhjän oloista luultavasti ilman tunteita.
Missä me sitten luurataan? No minä luuraan ainakin luennoilla, laskareissa, siinä bussissa, joka menee keskustaan tai tulee sieltä, joskus baarissa (huono paikka etsiä mitään), kävelemässä yksin, kaupassa ostoksilla ja tietty kämpälläni, sieltäkin saa tulla etsimään, jos haluaa ja nyt tällä hetkellä jossain keskellä maaseutua.
Aloita joku naisvaltainen harrastus tai mene mukaan jonkin järjestön toimintaan...Eikä ne opiskelijabiletkään mikään huono vaihtoehto oo.
Mulla on aika lailla samanlaiset kuviot.En tosin ihmettele, että en ole löytänyt miestä, kun opiskelen todella naisvaltaisella alalla eikä normaaleissa arkipäivän kuvioissa tule hirveästi "uusiin miehiin" tutustuttua.
Tosin mulla on niin äärettömän paljon tekemistä että en edes kaikkea ehdi tehdäkkään. Näitä maalla asumisen riemuja katsos.
Tosin se ahdistus ei ei kyllä katoa kuin hetkellisesti kun tekee jotain niin sydämellä että siinä huolet unohtuu.
Mulla on pitäis asiat olla aika hyvin. Mulla on opiskelupaikka, mulla on duuni siinä ohella, rahaa ei tuu mielettömästi mut enempi kun saan elämällä tuhlattua. Mulla on hyvät vanhemmat, ja yliveto mummo, sekä velipoikaki on ihan jees. Harrastuksia löytyy joka lähtöön, ja kavereitaki on ihan riittämiin. Ylimääräistä aikaa ei juuri jää surra... paitti yöllä
Mut silti mä oon ahdistunu, yksinäinen, revitty kappaleiksi, 01.48 ei telkkaristakaan tuu mitään mut uni ei tuu. Mä mietin vanhoja suhteitani ja ihmettelen kovasti, et miks hitossa ne toivottaa jotain jouluiloa ja onnea. Ikään kuin iskisivät puukkoa syvemmälle haavoihin, voisivat vähän ees miettiä, mitä yksinäiselle laittaa... Taitavat tehdä tahallaan.
Sitten ihmettelee mihin se kaikki oikeen katosi. On sanottu että mä oisin hyvä rakas ja miesystävä, mut vielä parempi isä. Mua on pidetty turvallisena ja yllätyksellisenä, hierojana terapeuttina ja psykologina kaikki yhdellä kertaa. Silti kaikki jutut päättyy samaan sontakasaan. Kaikki tahtoo kyllä olla kavereita mut ei sen enempää... sitä pitäis ehkä miettiä vähän etukäteen.
Tää ois tainnu kuulua tonne särkyneiden sydäntetn osastolle mut mun sydän on kyllä ehjä... Siinä vaan on metritolkulla teippiä, korjattuja osia ja kuhmuja sekä muutama puukon mentävä reikä mut neki oli jo ommeltu kiinni. Ennen ku joku taas hurautti veiten siitä läpi.
-Eihän se auta kuin alkaa ompelemaan. Kuinkahan monta kertaa tää kestää ennen ku se tuhoutuu?
-kunpa joulu ois jo ohi.
Tosin miulta juuri vähän aikaa sitten päättyi jo täysin kuollu suhde, mutta nyt entisenä himojoulu-ihmisenä ootan vaan et se menis ohi, ja alkas taas työt ja sais sisältöä elämään...kaikki ystävät seurustelee onnellisesti.
eihän se kivaa oo olla yksin, mutta kyllä siihenkin tottuu ja onhan siinä hyviäkin puolia.
Tietysti pitää keksiä jotain tekemistä, muuten ei kyllä ole kivaa.
Pitää yrittää olla positiivisella mielellä ja uskoa että kyllä se sieltä jostain vielä löytyy tai eteen ilmestyy.