Haluan kokemuksia sellaisilta, jotka ovat ajan oloon leipääntyneet/uupuneet työhönsä, hakeneet muuta työtä, ja kun eivät ole saaneet, ovat uskaltaneet irtisanoutua, kärsiä työkkärin karenssit, ja selvinneet.
Itsellä paska "asiantuntijahomma", vakinainen, vaan inhoan ja syvältä! Joka aamu helvettiä lähteä töihin, kiire ja työn määrä sekä sen yksitoikkoinen sama kaava tappavat pikku hiljaa. Olen vaan ollut arka, enkä ole uskaltanut lähteä.
Kokemuksia siis teiltä arvoisat vastaavat henkilöt! Kannattiko? Kaduttaako? Miten asianne ovat nyt?
Itsellä paska "asiantuntijahomma", vakinainen, vaan inhoan ja syvältä! Joka aamu helvettiä lähteä töihin, kiire ja työn määrä sekä sen yksitoikkoinen sama kaava tappavat pikku hiljaa. Olen vaan ollut arka, enkä ole uskaltanut lähteä.
Kokemuksia siis teiltä arvoisat vastaavat henkilöt! Kannattiko? Kaduttaako? Miten asianne ovat nyt?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meidän työpaikalta lähti aikoinaan 2 työntekijää irtisanoutumalla itse. Työpaikan ilmapiiri on (vieläkin) erittäin raskas ja ahdistava. he hyppäsivät suoraan tyhjän päälle, ei uutta työpaikkaa tiedossa jne. kumpikin on löytänyt paremman paikan nykyisin. Ja ovat sanoneet etteivät ole päivääkään katuneet sitä uhkarohkeaa hyppyä. Heil oli kyl puolisot tukena mm. karenssiajat jne. taloudellisesti.
Kantsis katsella ekaks uusia työpaikkoja ja hakea niihin tai suunnittele vuorotteluvapaata tai ala opiskeleen, nekin ihan hyviä vaihtoehtoja ja voivat avata uusia uria.
Irtisanouduin omasta työstäni n. vuosi sitten, enkä ole katunut. Tein täysin koulutusta vastaamatonta työtä ja oli terveydellisiä ongelmia. Joten lääkärintodistuksen avulla en saanut karenssia. Enpä ole haikaillut vanhaan takaisin. Tämän väliajan olen tehnyt pätkätöitä ja pian aloitan opiskelut.
Sinuna kuitenkin yrittäisin sinnitellä vanhassa, ja etsiä jotain uutta. Tietysti jos selviät taloudellisesti karenssista ja tuntuu, että tulet hulluksi vanhassa niin ehkä irtisanoutuminen on paras vaihtoehto. Toisaalta tulevat työnantajasi voivat ihmetellä miksi läksit tyhjän päälle. Itse olen saanut hieman selitellä irtisanoutumistani, vaikka siihen on hyvät syyt.
Tiedän kyllä tunteen, kun töihin on tympeää mennä. Ei sellaista kauaa jaksa.
Sanoin itseni irti pahimman laman aikaan loppuvuodesta 1991. Homman (työeläkejärjestelmien suunnittelu) alkoi ahdistaa sen verran, että se näkyi fyysisinä oireina (unettomuus, masentunut mieliala, toistuvat flunssat).
Mietin irtisanoutumista monelta kantilta etukäteen. Kun tein lopullisen päätöksen ja todella ilmoitin lähteväni, tuntui kuin painava taakka olisi pudonnut selästä.
Siinä suhdanteesa uutta työtä ei löytynyt heti, mutta päivääkään en ole katunut päätöstäni. Nykyistä uraani aivan toisentyyppisissä hommissa tuo päätös ei myöskään ole haitannut millään tavalla.
Itse ajauduin "vahingossa" 90-luvulla vakuutusfirmaan lakisääteisten työeläkeasioiden pariin asiantuntijatasoisiin tehtäviin. Oli aivan kamala työpaikka: kaameat monimutkaiset opeteltavat asiat (joita ei edes kunnolla perehdytetty eikä kukaan muukaan edes kunnolla osannut)ja jotka muuttuivat vuosittain pikkupykäliltään. Kaamea kiire, tekijöitä aivan liian vähän. Työkaverit nuutuneita, ilottomia, ja osa kahvitunnillakin aivan outoja byrokraattisia pilkunviilaajia joiden kanssa juttu ei synkannut.
Satuin kovan hakemisen jälkeen tuurilla pääsemään takaisin valtiohallinnon asiantuntijatehtäviin liikkuvampaan hommaan, tosin aluksi määräaikaiseen. Tämä pelasti minut tyhjän päälle irtisanoutumiselta, muuten olisin niin oman hyvinvointini takia joutunut lähimmän vuoden sisällä tekemään, oli se sen verran henkisesti tappava työ että!
Ikinä en sormella koskekaan eläkealan tehtäviin, ovat sieltä kamalimmasta päästä!
Pitäisi palata töihin - hoitovapaakin jo käytetty.
Tilanne on se, että kun oli työssä niin työni takia menetin yöunet ja sairastuin masennukseen. Nyt pitäisi taas palata samaan rumpaan. Haluan irtisanoutua. Mikähän mahdollisuus minulla on olla saamatta karenssia. Eli täytyykö toimittaa lääkärintodistus vai miten tässä etenen ? Tiedän, että sekään ei auta et nyt olisin sairaslomalla ja palaan sitten takaisin - oireilu alkaa taas välittömästi.
Karenssin voi estää lääkärintodistuksella. Ainakin itselläni se onnistui todella näppärästi, ei tullut mitään lisäkyselyjä. Ota yhteys lääkäriisi ja selvitä asiaa. Toivottavasti ei tarvitse palata vanhaan työhön!
Tulin työpaikassani raskaasti työpaikkakiusatuksi, jonka takia lähdin. Henkinen väkivalta ja työn teon häirintä oli jotain aivan hirveää.
Jotkut eivät minua pitäneet edes ihmisenä.
Sitä edellisessä työpaikassa silloinen esimieheni haukkui minut viisikymppisen liian vanhaksi työelämään vaikka työni tein kuin toisetkin.
Miten olen jaksanut? Huonosti ja vaihtelevasti. Painajaiset tulevat uniinkin ja jos yöllä herään, niin silloin valvon monet tunnit. En tiedä miten tästä selviän vai kannanko työtovereiden halpamaisia nimittelyjä hautaan saakka. Jos ilmapiiri olisi ollut edes siedettävä olisin jatkanut mielelläni.
Itseä pitää rakastaa ettei anna tuollaista tapahtua itselle. Hakeutukaa ajoissa sairaslomalle sillä toipuminen kestää todella pitkään. Itse luulin selviäväni ensin muutamalla viikolla mutta nyt on mennyt jo vuosi ja vieläkin iskee paniikki kun näen työkavereitani,kiusaajiani.. itkukohtaus tulee herkästi kun ajattenkin työtä.
Nyt ymmärrän että olisi pitänyt hakeutua hoitoon ajoissa. Jos tilannetta ei paranneta työnjohdon puolesta niin kiusaaminen jatkuu ja päättyy siihen että palat loppuun. Siinä vaiheessa kiusaajilla reilu yliote, etkä enää jaksa huolehia itsestäsi ja asioiden käsittely esim. oikeudessa raskasta .
Kiusaajat yleensä turvaa vielä taustansa, ettet saa apua työtervyshuollosta etkä työsuojelupiiriltä.Liitonkin ihmiset voidaan valistetaan tilanteesta .Joten tarvitset todella voimia pärjätäksesi ja selvitäksesi käytännön asioista ja masennuksesta jota kiusaaminen aiheutaa.
Irti ei kannatte missään nimessä sanoutua ellei ole jo uusi työpaikka tiedossa. Pienellä paikkakunnalla sinut on ehkäpä jo leimattu laajastikin kiusaajaksi joten uuden paikan saaminen varmaan hankalaa.
Työnantajankin on pakko huomata että jotain vialla jos tulee pitkiä sairas poissaoloja. Ehkäpä näin saadaan vastuuseen ne kiusaajatkin tekosistaan ..(ei mitään halpaa työnantajalle)
Työterveyshuolto puutuu asiaan (jos puuttuu) voit patistaa puuttumaan.
MUTTA KAIKISTA TÄRKEIN OLET SINÄ.. mikään työ ei ole sen arvoinen että kannattaa uhrata terveyttään siihen. Mitä hyötyä isostakaan palkasta jos istua nyherrät kotona .. itkeskelet ja syöt pillereitä Yöt on yhtä valvomista tai painajaisia etkä jaksa pitää Yllä sosialisia suhteitasi. Perhekin kärsii ja voi jättää jälkeenä pahojakin tunnevammoja.
Sama juttu, mutta itsellä tilanne on heikompi eli olen töissä pienessä firmassa, jossa tj kiusaa, joten kiusaaminen ei lopu johdon toimesta. Töymotivaatio on ihan nollassa ja myös masennus vaivaa. Lisäksi johtaja osaa taitavasti leimata minut kaikkien ongelmien aiheutajaksi. Ei auta muu kuin hakeutua muualle töihin (ei vielä tärpännyt) tai sairaslomalle.
Kannattaa lähteä huonosta paikasta pois. Itseään ei kannata pilata jollain toisarvoisella työllä. Ala opiskella vaikka jotain muuta alaa tai ala yrittäjäksi, perusta vaikka toiminimi, vaikket mitään tekisikään. Se menee hyvästä alibista oma-aloitteisuudesta ja yrittäjyydestä uudelle työnantajalle. (Yrittäjyyden "Ploy"-teoria). Joka-tapauksessa, kusipäisille kiusaajille pitää laittaa luu kurkkuun, sanoa niille kuin se asia on. Eihän kukaan lapsienkaan kiusaajissa typeryyttä kauan katsele. Sama pätee omiin kiusaajiin.
Niin, piti vielä sanoa, että pikkufirmassa jossa pomo on 100% omistaja ja hallituksen pikku lemmikki, tilanne on melkein toivoton. Itse kokeilin työsuojelupiiriä ja työterveyslääkäriä, ja olin sentään ite johtoryhmässä....
Muutama vuosi sitten olin julkisella sektorilla töissä, pätkäsopimusta toisen perään, ja monesti jatkosta ilmoitettiin jopa pari päivää ennen kuin työt olisivat loppuneet. Kypsyin aivan totaalisesti, etenkin kun palkka oli ihan p*stä, ja jätin työsopimukseni uusimatta. Työkkärin kanssa asioiminen oli aivan hirveätä. Jouduin työmarkkinatuelle ja karenssille, sitten piti ruveta todistelemaan että olen ollut tarpeeksi valmistumisen jälkeen töissä jotta pääsen työttömyyspäivärahalle. Heti ruvettiin juoksuttamaan ja ehdoteltiin koulutuksia ja muita. Olin virallisesti työtön kaksi päivää, kyllästyin koko hommaan ja vedin työttömyysilmoitukseni pois. Karenssia olisi ollut jotain kolme kuukautta, ja ehdin jo viikon sisään hommaamaan ensin freelance-keikan entisestä työpaikasta ja sitten myöhemmin sainkin jo kesätöitä. Ja niin edelleen, lähdin opiskelemaan ja... pitkä juttu mutta täytyy sanoa etten ollut päivääkään työttömänä, mitä nyt ne kaksi päivää silloin.
Kannattaa olla sen verran laskelmoiva että punnitsee kaikki vaihtoehdot läpi, miettii kuinka pitkään jaksaisi (pakosta) olla nykyisessä hommassa, voisiko saada töissä siirron johonkin "välihommaan" joka ei rasittaisi niin paljon...ja ennen kaikkea mitä tekee sitten kun lähtee. Onko työnhakusuunnitelmat kunnossa? CV.t tehty, ammattirooli mietitty? Työnhakija joka on jo jossain töissä on aina paljon arvokkaampi työnantajan silmissä kuin työtön hakija, raaka totuus. Älä lähde tyhjän päälle! Elikkä jos irtisanoudut, varmista että suunnitelma "B" on mietitty. Ja ota kaikki hyöty (uraohjaus jne) irti firmastasi ennen kuin lähdet.