Jännä homma tämä pääkoppa joskus. Näin yli puolentoista vuoen sinkkuilun jälkeen sitä kaipais elämään muutaki seuraa, ko seksiseuraa. Eihän toki seksiseurassakaan mitään vikaa ole, silloin ko molemmat haluaa ja sillä linjalla mennään. Mutta se, mikä siitä puuttuu yleensä on se ihan oikea läheisyys ja tunneside, mitä kaipaa joskus niin pirusti.
Eli siis haluaisin ihan oikean suhteen, jossa jakaa arjen jonkun kanssa. Järki haluaa siis sitä, tunteet ei näköjään sitten haluakaan. Treffeillä tuntuu, ettei kenenkään kanssa löydy sellaista kipinää, yhteyttä tai edes seksuaalista vetovoimaa. Joko semmosta tunnetta ei ole olemassakaan näin aikuisiällä tai sitten se oikea ihminen ei ole tullu kohalle? En voi tietää. Tarviiko sellaista edes tullakaan? Tuleeko se kipinä sieltä ajan kanssa? Vaikeita kysymyksiä, joihin mie ainakaan en tiä vastausta.
Nyt sitten jälleen yksien minun puolelta tunteettomien treffien jälkeen, jossa mies osoitti todella kovasti omaa kiinnostusta ja halua tutustua, aloin miettimään että yrittääkö minun pää sanoa mulle, etten ole valmis suhteeseen? Pelkäänkö sitoutua? Yritänkö suojella itteäni pettymyksiltä? Enkö uskalla "hypätä tuntemattomaan"? Haluanko jatkaa kuitenkin pohjimmiltani tätä "villiä" sinkkuelämää?
Ja ehkä tärkein kysymys...Olenko sitoutumiskammoinen?
Eli siis haluaisin ihan oikean suhteen, jossa jakaa arjen jonkun kanssa. Järki haluaa siis sitä, tunteet ei näköjään sitten haluakaan. Treffeillä tuntuu, ettei kenenkään kanssa löydy sellaista kipinää, yhteyttä tai edes seksuaalista vetovoimaa. Joko semmosta tunnetta ei ole olemassakaan näin aikuisiällä tai sitten se oikea ihminen ei ole tullu kohalle? En voi tietää. Tarviiko sellaista edes tullakaan? Tuleeko se kipinä sieltä ajan kanssa? Vaikeita kysymyksiä, joihin mie ainakaan en tiä vastausta.
Nyt sitten jälleen yksien minun puolelta tunteettomien treffien jälkeen, jossa mies osoitti todella kovasti omaa kiinnostusta ja halua tutustua, aloin miettimään että yrittääkö minun pää sanoa mulle, etten ole valmis suhteeseen? Pelkäänkö sitoutua? Yritänkö suojella itteäni pettymyksiltä? Enkö uskalla "hypätä tuntemattomaan"? Haluanko jatkaa kuitenkin pohjimmiltani tätä "villiä" sinkkuelämää?
Ja ehkä tärkein kysymys...Olenko sitoutumiskammoinen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja tuollaisia pähkäillessäsi kymmenet miehet ovat käyneet pumppaamassa spermalastinsa vittuusi.
"Haluanko jatkaa kuitenkin pohjimmiltani tätä "villiä" sinkkuelämää?"
Näköjään haluat. Muista kuitenkin, että mitä kauemmit jatkat villiä ympäriinsä nussimistasi, sitä vähemmän houkuttelevaa vaimoaineista olet
Missä ap. sanoi, että hän "nussii ympäriinsä"?
Huvittavia nämä naisten ongelmat, miehiä riittää yllin kyllin mutta ei vaan tiedä haluaako niitä vai ei..
Samaan aikaan on 30v miehiä joista kukaan nainen ei koskaan ole ollut kiinnostunut.
Mitähän sillä sitoutumiskammolla lopulta tarkoitetaan?
En ole valmis luopumaan juuri mistään etuuksistani, joihin olen sinkkuna oikeutettu. Siispä perinteinen toisen kyljessä nyhväyssuhde ei tule kysymykseenkään. Tarvitsen oman vapauteni ja aikani omiin juttuihini. Luultavasti en tule koskaan asumaan samassa taloudessa kumppanini kanssa, tai mistä sen tietää... Mutta en tule hyppäämään mihinkään uusperhekuvioon kodinkoneeksi tai maksamaan toisten ylimitoitettua elintasoa valmiiseen muottiin. Molemmilla pitää olla omakin elämänsä.
Ymmärsin, että käyt nettitreffeillä. Niistä en itse saanut mitään irti, pinnallisia valehtelijoita jokainen enemmän tai vähemmän. Mielestäni noissa nettitreffeissä lähdetään ihan väärästä suunnasta tutustumaan ihmisiin. Ei siis mikään ihme, jollei kipinää löydy.
Mitä jos unohtaisit sen perinteisen parisuhdemallin ja miettisit mikä sopii juuri sinulle?
Kyllä niitä kipinällisiäkin miehiä on. Harvassa vaan, mutta on kuitenkin :)
Ihan tavalliselta peruslutkalta kuulostat
Äitis oli "peruslutka" kun sua teki
"minun puolelta tunteettomien treffien jälkeen"
Eiköhän tuo jo kerro, että kipinää ei ole, varsinkin jos tunne on sellainen, ettet näe että sitä tulisikaan vaikka tutustuisitte paremmin, eli sinulla ei ole ollenkaan sellainen tunne, että haluaisit tutustua toiseen syvemmin ja toisessa olisi jotain joka kantaa vielä mielenkiintoa häntä kohtaan.
Toki jotkut aloittavat suhteet ja ovat suhteissa muilla perustein, mutta sitten taas joillekin on todella tärkeää molemminpuoliset oikeat tunteet........
"Yritänkö suojella itteäni pettymyksiltä? Enkö uskalla "hypätä tuntemattomaan"?"
Tuota listaa voisi jatkaa pidemmällekin, varsinkin ne kenen siivet ovat käryneet tai palaneet enemmän tai vähemmän.........joillekin jopa vielä niin, että ajattelee vielä ehkä enemmän toista kuin itseään, eli haluaa suojella myös toista.....onko se sitten "yliempaattista" vai mitä, sitä en tiedä, mutta sen tiedän jostain syystä, että näinkin ainakin joillain on..... =)
Pelkokerroin voi nousta aika suureksikin, mutta elämä on..... ;)
Ei ole sitoutumiskammoisia ihmisiä, on vain vääriä kumppaniehdokkaita.
Hyvä ja ytimekäs tiivistys ratikalta, joka koskee tietenkin vain niitä jotka sitoutumaan oikeasti haluavat ja pystyvät, eli ei tietenkään koske "sitoutumattomia", jotka eivät siihen oikeasti pysty, kykene tai edes halua......
Elät yltäkylläisyydessä. Ei kait silloin mikään tavallinen enää maistu, eikä edes vähän herkumpi kun pitää olla ihan superia että kipinöi.
Onhan teitä nähty.
Totuuden siemen tässäkin kommentissa - luultavasti isompi, kuin moni haluaisi edes itselleen myöntää.
Kuinka monen miehen käyttämä olet?
Pitäis olla vaan sellanen kumppani joka herättäis PANOKIPINÄN!!
AAMEN!!
Mutta ongelma on että se ei mene ikinä niin tasan että kumpaakin himottais toinen yhtäpaljon...!! Ja vielä jos haluaa että sellainen tilanne kestäisi loppuelämän niin mahdollisuus siihen on varmaan jotain 0,000002 - 0,000003 luokkaa!!