Ongelmana on se, että aviomieheni pinna on välillä tosi lyhyt. Esimerkiksi eilen hän oli menossa toiseen huoneeseen paketoimaan lahjaa, johon sanoin että jos lahja ei ole minulle, niin saanko tulla katsomaan, mitä olet ostanut? Johon mieheni alkaa huutaa että vittu haluatko vielä käärepaperisi lahjaasi valita, ja huuto ja sättiminen jatkui! Olen herkkä ihminen, ja aloin itkemään tuosta. Mieli on tosi paha vieläkin, vaikka ukko aina heti katuu jälkeenpäin, ja pyytelee anteeksi. Mitään väkivaltaa ei todellakaan ole mukana, mutta mielestäni ei vaan ole normaalia että puolisolle aletaan heti huutaa ja vittuilemaan, jos sanoo jotakin tollaista. Vai olenko vaan todellakin yliherkkä?? Muuten suhde on kunnossa ja menee hyvin, mutta mieheni raivonpurkaukset kasvattavat kohta jonkun otsaani!
Miehen lyhyt pinna
Silver
74140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun mies on just samanlainen. Ikinä ei teidä mistä aivan viattomasta pikku-jutusta nousee kauhea meteli. Ja kun se huuto ei koske sitä asiaa josta se emteli syntyi vann se on pelkkää minun haukkumistani idiottikis, lapselliseksi yms. Ja aut armias jos menetän hermoni ja sätin takasin niin se tappelu ei lopu koskaan. Itkuhan siinä tulee minullekin mutta saan itkeä ainakin tunnin ennekuin ukko tajuaa että toisella on paha olla. Itse on siten vaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan...ei tuyo nyt mnitään ollu, ainahan parit vähä tappelee. EI ole kyllä normaalia minusta hänen tappelunaiheensa. Samoten suutuu siskollensa jos sjostakin asiasta ja väittää että sisko vittuilee hänelle kokoajan vaikka olen itse vieressä ja en kyllä huomaa siskon puheissa mitän suuttumisen arvoista. Olen yrittänyt ehdottaa että jollekin vihan-hallinta kurssille tai jotain pitäs mennä. Itsekin tietää että jotain pitäs tehdä mutta eipä näytä tekevän mitään.
En moista käytöstä miehillä ymmärrä, mutta eihän minun tarvitsekkaan, kun kerran en joudu elämään kyseisien eläimien kanssa. Ei voi muuta sanoa, että itse olette miehenne elämäänne vallineet, joten eläkää heidän kanssa.
Ei muuta kuin onnea ja pitkää ikää.
antaisit miehellesi vähän tilaa taidat olla oikein matriarkka!
itsekin alkaisin itkemään moisesta! minusta kukaan nainen ei ansaitse tuollaista kielenkäyttöä mieheltä. itsekin loukkaantuisin todella paljon, jos miesystäväni huutaisi minulle tuolla tavalla.
kun on rauhallinen hetki, niin ota miehesi kanssa asia puheeksi. kerrot suoraan ja rehellisesti miltä sinusta tuntuu.
tunnistan itseni naisena samantyylisiä piirteitä, ehkä kuitenkin vähän lievemmässä muodossa.
Miestäsi voi ahdistaa tai jopa masentaa joku asia, joka ei välttämättä edes liity koko joululahja-juttuun.
Itse päästelen sammakoita suustani ja ilkeilyni saattaa mennä joskus liiankin pitkälle. Juuri koskaan en ole tarkoittanut, mitä olen sanonut. Syynä on lähinnä ollut, etten ole saanut aikoinani puhuttua jostain itseä koskevasta tärkeästä asiasta, taikka jokin muu asia todella rassaa ja pahaolo pitää saada kanavoitua jotenkin muuten ulos.
En tiedä, päteekö sama juttu tähän mieheesi, mutta tarjoappa hänelle pari lasia viiniä ja puhukaa asianne selviksi....Eihän sitä tiedä, mitä tuon vittumaisen käytöksen takaa selviääkään....
tunnistan itsessäni myös tollaista suuttumusta ja vittuilua. Ainakin minulla se kuuluu luonteeseeni, enkä todellakaan tiedä miten pääsisin siitä eroon. Vittuilen ja kylvän sarkasmia kavereille, vanhemmille ja yleensä kaikille ketkä mut paremmin tuntee. En enää seurustele, sillä oon huomannu et en osaa pitää toista tyytyväisenä vaan haastan aina riitaa ja ajan kumppanini hulluks... parempi kuolla yksin ;)
Kun kerran asian itsessäsi olet tunnistanut niin oletko koskaan yrittänyt hillitä/muuttaa itseäsi sen suhteen? Mitä teit, miten onnistui?