Ystävätön elämä

Ei ne ystävät ole koko elämä.

Jos panee kaiken toivonsa ystäviin, voi käydä että saa pettyä niihin ystäviin. Se on hyvin todennäköistä kun kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Harrastatko jotain? Laita itse jonnekin ilmoitus millaista kaveria etsit. Tuskin ne kaverit osaavat tulla kotoa hakemaan.

http://www.harrastuskaveri.com/advertisements/find_advertisement/query?advertisement[category]=Kuntoilu

Hei Ystävätön elämä.

Kirjoitat lyhyesti, vain pari lausetta, mutta niistä tihkuu pettymys ja suru.
En tunne siis elämääsi tarkemmin, mutta haluan silti vastata jotain.

Ilmeisesti elämässäsi on tapahtunut erinäisiä asioita, joiden takia et ole joko löytänyt ystäviä tai olet ne menettänyt. Minulle tulee mieleen, millainen on suhde omaan itseesi? Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että ihminen kykenee solmimaan vuorovaikutteisia ihmissuhteita vasta kun on hyväksynyt itsensä. Kirjoituksestasi välittyy, että koet elämäsi turhaksi ja ajattelet, ettei siinä ole mitään elämisen arvoista. Millä lailla voisit hoitaa suhdettasi omaan itseesi niin, ettei elämäsi olisi vain ajankulun odottamista vaan voisit kokea elämän mielekkäänä ja merkityksellisenä? Onko sinulla keskusteluapua? Jos ei ole, voisit ottaa vaikkapa terveyskeskuslääkäriin yhteyttä ja kertoa, että mielialasi on siinä pisteessä, että ajattelet kuoleman ratkaisevan elämäsi surun. Myös diakoniatyöntekijän kanssa voit jutella ja kartoittaa, olisiko sinulla omantuntuinen paikka seurakunnan toiminassa. Kun olet paremmissa voimissa, jaksat satsata myös ystävyyssuhteiden löytymiseen.

Merja, diakoni

Jeesus kortti vedetty esiin. Jeesus ei auta

Jos haluaa tappaa itsensä niin antaa mennä. Jos on niin heikko ihminen ettei yksin pärjää niin ketään ei kiinnosta.

Eksyin tänne osioon ehkä puoli vahingossa tai osittain etsien myöskin vastausta siihen miksi olo on niin yksinäinen. En tiedä mitä aloittaja ajattelee tai miksi on yksinäinen, mutta itsestäni osaan sanoa sen ainakin osittain miksi olen jäänyt ilman kaveria. En yksinkertaisesti jaksa pitää mitään yhteyttä kehenkään ja kun aikaa kuluu ei kukaan enää viitti minuunkaan olla yhteydessä. Nyt en enää edes tiedä kenellekkä voisin soittaa tai kuka yleensä edes vastaisi puheluuni? Osittain olen myöskin nk. vaikea ihminen joka herkästi sanoo vahingossa jotain loukkaavaa ja näin karkottaa herkemmät kaverit pois. Jos taas yritän olla oikein taidollinen puheineni niin se jää niin teeskennellyksi, ettei sellaista ystävyyttä kukaan kestä.

Etsi ystäviä vaikka tätä kautta: www.kirjeenvaihtokaverit.fi

Ei voi tietää kenelle kukin on tärkeä, vaikkei siltä vaikuttaisikaan, samat kasvot pyörii kaupan kassoilla, kirjaston lukusalissa, tulee vastaan kadulla tai lenkkipolulla ja sitten jos sattuu kuulemaan jonkun poistuneen tästä maailmasta, sairauteen tai onnettomuuden uhrina, joka ei tule vastaan enää tutuissa paikoissa, vaikka ei olisi tuntenut koko ihmistä, jotenkin sen ihmisen kokoinen paikka huutaa tyhjyyttään. Ollaan me kai jotenkin linkittyneinä toistemme ohi risteävillä poluilla...