Kelpaako miehille yksinhuoltaja? Vai onko se oikeasti ylivoimaista ryhtyä isäksi lapselle, joka ei ole biologisesti oma? Mulla on pieni lapsi, ja joka kerta on ongelma se, että lapsi on miehelle "vaikea" asia. Jos ei lapsi kelpaa, niin ei mua sit kiinnosta. Oma lapsi on kuitenkin maailman tärkein asia. Vaikka olishan se ihanaa, että vois iltaisin käpertyä oman kullan kainaloon... :)
Kelpaako yh?
Yh26
584675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kyllä mulle yksinhuoltaja kelpaa siinä missä lapsetonki. Se on ihan naisesta kiinni. Toisaalta mulle on kyllä ylivoimasta ryhtyä isäksi toisen lapselle koska sillähän on jo isä ja siihen välii ei oo kellää mitää menemistä
jos lapsen isä ei välitä lapsesta lainkaan? Tai lainkaan on liian jyrkkä ilmaus... Hän välittää lapsesta, koska "se kuuluu asiaan", ei aidosti. Ja koska lapseni on tosiaan pieni, hänellä ei ole muistikuvaa biologisesta isästään "oikeana" isänä, vaan tulee mieltämään äidin uuden miehen (jonka tosiaan toivon saavani ;)) isäkseen siinä tavallisessa mielessä. Varmasti tuleva mieheni olisi läheisempi lapselleni kuin biologinen isä jo ihan senkin takia, että biologista isäänsä lapsi näkee n. 4 päivää kuukaudessa ja äidin uutta miestä (toivottavasti) kaikki muut päivät.
Tajusin toki mitä tarkotit mutta siin on yks mutta. Elikkäs ku haet ittelles miestä ja tapaat mielenkiintosen mukavan ihmisen ni tarkotin sitä et ei varmaa kantsu ruveta puhuu mitää isäks rupeemis hommia koska lapsella on vain yks isä ja kukaan ei oo valmis astumaan oikeen isän varpaille koska sillo tulee "sotatila" mikä ei oo jees. Aluks on pidettävä vähä välimatkaa ja se kiintymys lapseen tulee ajan kanssa pikkuhiljaa. En ite oikeesti tiiä yhtää miestä joka ei haluis suhteeseen kivan naisen kans siks et sil o lapsi. Ainaki ite pidän yhäreitä vähä vastuullisempina ku ne ei tuppaa juoksee joka ilta kylällä ja osaavat sitoutuu suhteesee paremmi ku lapsettomat. Kyl suurin osa miehist tykkää lapsista joten älä siitä murehi
Eli mun täytyy ottaa iisimmin... ;) Ja murehtia lapseni puolesta vähemmän? Jos oikein ymmärsin, niin mies, joka ryhtyy suhteeseen yh:n kanssa, tiedostaa sen, etä joutuu joskus ottamaan lapsestakin vastuuta? Eikä sitä tarvii sen enempää kysellä?
Kyl tajusti oikei.
Pointti on siinä et mies ottaa sitä vastuuta sitämukaa ku tuntuu hyvältä ja nii valitettavaa ku se onki nii sitä lasta ei automaattisesti rakasta omanaan vaa siihen tavallaa kasvaa kiinni. Älä tyrkytä sitä vastuuta, ei miehet mitää idiootteja oo ja tietävät kyllä mihi ovat ryhtymässä
Kyllä kelpais. Varsinkin jos lapsi on pieni (n. alle 6v). Itse kykenisin sekä äitiä ja lasta täysilla rakastamaan vaikka lapsi ei minun olisikaan. Itseasiassa haluaisin paljon mielummin yh:n kuin jonkun elämää kokemattoman.
Ainoan virheen minkä yh:t joskus sanovat niin on että tää on mun ainoa lapsi sitten...ja vaikka se totta olisikin niin ei sitä kannata toisessa lauseessa sanoa...
Itse olen miettinyt hiljattain eronneena, löytyykö se "isäpuoli" lapsille? Ensin täytyy jonkun aikaa seurustella ennen kuin voi edes harkita muuttavansa jonkun kanssa yhteen. Kun sitä sitten arki alkaa rullaamaan kun on muutettu yhteen, huomaatkin ettei tämä mies sovi minulle alkuunkaan. Niinpä kärsivät myös lapset lyhyissä suhteissa, mutta pakkohan sitä on yrittää jos ei meinaa olla lopunikäänsä miehetön.
Itselläni on vielä se ongelma, että yh:n on vaikea käydä ulkona kun ei ole lastenvahtia. Jos sitten jossain tapaat mukavan miehen, saattaa lähes ainoa keino tavata mies uudelleen olla kutsua mies kahville. Siinä sitten lapsille että äidin uusi tuttu tuli kylään.
Voin ihan kokemuksesta sanoa, koska me yksinhuoltajat ei taideta olla tarpeeksi "itsenäisiä naisia", koska meillä on lapsia.
Mä oonkin ajatellut, että antaa tuollaisten miesten sitten etsiä vaan rauhassa unelmiensa prinsessaa..kai mä pärjään yksinkin, niinku Irinan "vastaukset" biisissäkin
Niin nuori ja niin nätti ja galleriasivusi linkit olivat vähintäänkin kiinnostavat... kivaa huomata, että sellaiset asiat kiinnostavat jotakuta muutakin
Liian nuori... minulle :( :(
heti aloin hymyillä, kohteliaisuuksien kuulemisesta onkin jo aikaa
Tässä on varmaan monilla eri käsityksiä. Jollekin asia ei varmasti ole ollenkaan tärkeä. Minulle se on.
Yksinhuoltaja kelpaisi minulle pitempiaikaiseksi seuraksi vain silloin, jos kaikki hieman pyöreätkin ja kasvoiltaan keskinkertaiset lapsettomat naiset olisivat jo menneet. Ja koska tämä ei ole todennäköistä, en todennäköisesti koskaan ala seurustella yksinhuoltajan kanssa.
Erityisesti inhottaisi tavata entinen mies. En tykkäisi nähdä häntä edes matkan päästä. Vieraan lapsen kasvatus ei myöskään kiehdo yhtään.
Lyhyen seksiseuran kannalta yksinhuoltaja on samalla viivalla kuin muutkin.
Tai minusta "kelpaa" on vähän väärä sana. Siinä on vähän samaa vikaa kuin sanassa "tyytyy". Kenenkään ei pidä tyytyä vaihtoehtoon B vain sen takia, että sattuu olemaan yksinhuoltaja. Jokainen meistä on huippuhyvä tyyppi eikä kenenkään kannata itseään surkutella, aliarvioida tai myydä itseään halvalla.
Mä olen itse sinkku.. ja isä. Olen toinen yhteishuoltaja ja etävanhempi. (Sivumennen sanoen tämä isyyteni ei ole ihan helppoa niille lapsettomille naisille joita olen sattunut baarissa tapaamaan vaikka olenkin muuten kiinnostava tyyppi. YH:t ovat hivenen osoittaneet kiinnostusta, mutta mikään ei ole johtanut eteenpäin.)
En itse usko, että lapsi olisi mikään kiinnostuksen este mutta se kasvattaa kynnystä. Parisuhteen alkuaikoihin kuuluva satunnainen deittailu ja spontaanit rakastelut ovatkin yllättäen vaikeampia järjestää. Toisinsanoen, YH:lla ei ole samanlaisia resursseja panostaa suhteen alkuaikaan. Jotkut siinä onnistuvat paremmin, jotkut huonommin.
Suurin este lapsettoman kanssa deittailussa lienee kuitenkin siinä, että toinen osapuoli ei ole henkisesti valmis käsittelemään niin isoa juttua. Lapsi on iso juttu. Kukaan ei voi lapselle "ruveta isäksi". Isäksi voi vain kasvaa.
Mä uskon siihen, että parisuhteet on aina yhtä vaikeita. Vaikeus vain jakautuu eri tavalla eri vaiheisiin. Kahden lapsettoman sinkun aloittama parisuhde on helppoa alussa, mutta ehkä vaikeampaa myöhemmin. Ehkä "lapsellisten" aloittama parisuhde on vaikeaa alussa, mutta ehkä helpompaa myöhemmin?
Onnea matkaan! Kyllä se oikea ihminen tulee vielä vastaan! :)
Tässä tuli tosiasiaa. Ja nätisti sanottunakin. :)
Kyse on paljolti juuri uusien ihmisten tapaamisen vaikeudesta kun on yh: koko päivä touhutaan lapsen ja töiden rytmin mukaan, illalla hoidetaan pakolliset pyykkirutiinit sunmuut ja sitten taas rumba pyörimään uudestaan seuraavana päivänä. Omalla kohdallani exäni ottaa lapsen yleensä nin 5 pvää kuukaudesta, ja jos juuri silloin sattuukin jonkun tapaamaan, niin miten sitten jatketaan - en halua tuoda lapsen elämään ketä vain deittikavereita, mutta toisaalta on mahdoton tapailla jotakuta tosimielessä noin kerran kuukaudessa niin että asia "etenisi" johonkin suuntaan. Lohduttava tietää ettei kukaan olla tässä pulmatilanteessa yksin.
Yh kelpaa varmasti niille, jotka ovat ennenkin seurustelleet, mutta mulle joka ei ole vielä seurustellut olisi lapsi kova pala sulattaa. Tietenkin jos oikeesti rakastuu, niin ei se kuitenkaan este olisi.
Ei sillä juuri ole merkitystä minulle. Olen lapsirakasyksilö ja kyllä minä muksujen kanssa toimeen tulen varsin hyvin. Ei siinä sinänsä mitään jos kemiat synkkaa hyvin yhteen ja muutenki elo sujuu äidin kanssa.
Ongelmana on se isäksi "ryhtyminen" ei siihen voida ruveta siihen pitää kasvaa. Toiset ovat valmiiksi isähahmoja, toisille ajatukseen tottuminen on vähän vaikeampaa. Ongelma yleensä on se exä, se kun ei taida suvaita uutta "isää" aivan helpolla. Itse olen kuunnellu tappouhkauksia sun muuta sontaa "isän" taholta. Yleensä tuossa puolineljän jälkeen kuhan baarista on humalapäissään kotiutunu. Aika rankkaa sinänsä.
Ei mua haittaa se lapsi jaloissa pyörimässä jos se hyväksyy mut isähahmokseen ja biologinen isäkin jos sulattaa niin se on jo plussaa. Mut kaikista tärkeintä on että minä se ja äiti tullaan toimeen.
ole "valmiita" kasvattajia ja vanhempia lapsen "ilmaantuessa". Siihen kasvetaan. Monen mutkan kautta.
ihmisestä, jos ei lapsia hyväksy... Kannattaako sellaiseen edes aikaansa tuhlata?
Ainakin itsestäni tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä niin kokeneelle naiselle.
Mutta mitä sitten jos on sekä yh, ihan nätti SEKÄ korkeasti koulutettu...? Kyllähän niitä miehiä tapaa, mutten haluaisi vain satunnaista seksiseuraa. Lapsenvahdinkin saan järjestymään aina kun on tarvis, mutta olenko mä silti "liian hyvä"? ;)
Toi on mahoton yhtälö. Nätti yh kyllä kävis mutta toi korkee koulutus (ilmeisesti akateeminen) ei kelpaa. Sori vaa
M27 toteutti missiotaan ja julkitoi ajatuksensa.
Miksi toi korkeasti koulutettavuus olisi muuta kuin pituus paino leveys ja rinnanympärys? Onko jotenkin pakollista mainita että olen Maija Meikäläinen, korkeasti koulutettu?
Onhan siinä koulutuksessa kujeensa kuten velat ja masennukset mutta toimivassa parisuhteessa ne on elämää siinä missä muukin. Vai aattelitko että sun rinsessas pitää olla rikas ja velaton?
Sori vaa sullekin.
Jäbä taitaa olla harvinaisen suvaitsevainen ihminen mut kaikki hakee sellasta ku haluu ja jos jollekki korkee koulutus edustaa nokkapystys kulttuuririennois kulkemista ni se on oma asia. Valitettavasti oon törmänny vaa tollasii. Vaik jotkut sanoo et se koulutettu voi olla ihan yhtä kiva ku kauppiksen käyny ni onnee heille mut en oo tollasee viel törmänny. Loppupeleis jokanen hakee sellasta kumppanii ku ittee miellyttää
Korkeasti koulutettuissa on se vika, et ne luulee olevansa parempia ku muut. yh26 luulee olevansa jopa liian hyvä.
Jos et tajunnu, niin se hyvänä pitäminen oli vitsi... Mä en todellakaan pidä itseäni muita parempana siksi, että mulla on akateeminen koulutus. Se on lopunperin pelkkää sattumaa, minkä tien kukin valitsee. Olisin varmaan ihan yhtä onnellinen (tai onnellisempi??) jos olisin kouluttanut itseäni "vähemmän". Tosin täytyy myöntää, että kohtaamani akateemisesti koulutetut miehet on olleet jotenkin ylimielisiä, eikä niille varsinkaan kelpaa yh. Kuitenkin loppupeleissä se on ihmisen luonne joka ratkaisee, ei koulutus!
menen lätkämatsiin kuin kulttuuririentoihin. Enhän mä edes tajua sellaisista mitään, urheilu on paljon lähempänä sydäntäni... ;)
Arvoisa Yh26.
Jos toi äskönen lausees pitää paikkansa ni oot jotain sellasta mihin en oo ikinä törmänny ja pahottelen yleistystäni...
Sulla ei tuu koskaa olee mitää ongelmaa saada kumppania kuha vaa lopetat sen poikien treffaamisen. Oot aika lähelle unelma, tietty siks ehkä vähä vaikee lähestyy. Ethän vaa oo "hyvä jätkä"? Se ei oo eduks. Saat varmasti vielä haluamas eikä ees tartte kelpuuttaa ketä tahansa vaa saat vähä valitakki.
Kiva, että sain sun ennakkoluuloja hiukan karisteltua... ;) Joo, myönnän että olen treffaillut liikaa "poikia", ne on mun heikkous... ;) Täytyy jatkossa keskittyä enemmän miehiin.
Miten sä määrittelet "hyvän jätkän"? Mä kyllä viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa. Toivottavasti en kohtele miehiä liian kaverillisesti...?
Aluks pitäis olla aina vähä "tyttömäinen" ja ujo. Tulee mieleen miestennielijä jos on liian itsevarma. Treffeille ei saa lähtee miehen valtakuntaa, siis esim baarii lyömää bilist vaa treffeillä kantsuu olla mahollisimman naisellinen. Se kaveri on kuitenki hakemas naista eikä mitää frendii. Pieni söpöily on aina plussaa ja tekee ainaki muhun vaikutuksen...
Eli korkkarit jalkaan ja sitä rataa... :) Täytyy testata. Saan kyllä itsestäni tosi naisellisen kun vaan viitsin panostaa! Kannattaako ensin hiukka pantata, ei näyttää heti vaikka olis tosi kiinnostunut? Sellaistakin olen kuullut, pitäis esittää vaikeesti tavoiteltavaa.
mikä siinä akateemisessa koulutuksessakin miehiä kiehtoo, sekö että nää naiset on vaikeita feministejä?
no, mä en ainakaan oo akateeminen eikä kukaan oo kyllä mitään mun ammattii oikeen kysellytkään : )
Noh mikäs se sun ammattis on? Sairaanhoitaja?
muttei kuitenkaan : )
Minulle kelpaa nätti akateeminen yh, mutta kelpaako tavallinen duunari vkl-isä mieheksi?
Toistaiseksi ei ole kelvannut... siis kenellekään nätille akateemiselle yh:lle.
Toi on tosi hankala kysymys... Riippuu ilmeisesti tosi paljo miehestä. Jotkut haluu "saalistaa" ja piirittää naista. Niihin vetoo seki et baaris menee toiselle miehelle juttelee ja nää saa siit lisäpotkuu ku o kilpailutilanne. Tosiaa riippuu miehest. Ite kyllä tollases tilantees jatkan matkaa. Kuulun niihi jotka on sitä mieltä et mun kans ei ruveta leikkimää. Siis joko ollaa tai ei. Toi "iskemine" on kyl vähä vaikee laji enkä tod osaa neuvoo sua siinä
toistan itseäni... :) Jos ihmisillä synkkaa keskenään, niin ei se koulutus lopulta merkkaa mitään. Myönnän, että jossain vaiheessa olin sitä mieltä että miehenkin tulisi olla korkeasti koulutettu, mutten enää. Olen nimittäin huomannut, että vähemmän koulutetut miehet on jotenkin aidompia ja elää enemmän maanpinnalla.
Ja että on vkl-isä, on mulle vaan positiivinen asia. Siis jos aidosti välittää lapsistaan ja haluaa näitä nähdä.
Ja taas yleistys... ;) Mä en ole vaikea feministi. Opiskelukavereissa feministejä löytyy, mutta niillä on miehet! Eli PITÄISKÖ mun olla sitten feministi koska olen akateemikko, jotta saisin miehen??? ;)
No tuota vähän minäkin. Kun en oikeasti ole mikään vaikea ihminen, niin miksi sellaiseksi pitäis tekeytyä.
Pynttäytymisessä ei ole mitään vikaa. Sillä saa sekä jätkät että akat paljon hyvää aikaiseksi. Muunlaiset kommentit johtuu lähinnä toisten kateudesta. Vain oma rohkeus on rajana.
Toi iskujuttuhan menee silleen että ensin otetaan vähän selvää vastapelurista ja sitten pelataan niin että molemmat tietää samat säännöt! Varsinkin vaikeestitavoteltavuusklisee toimii useasti päinvastoin kuin mitä halutaan. Mietippä, eikö vituttas jos toinen vaan mulkoilis takas kun sä panet parastas sille.
Itse olen aina pitänyt kun eukko on katsellut tarpeettoman kauan mua vähän sinnetänne, sitten hymyillyt ja todennut jotain mukavaa. Tämä toimii vielä parisuhteen auvoisina aikoinakin ja vieläpä molempiin suuntiin.
Täytyy myöntää, että toi kuulostaa aika fiksulta! ;) Jos ajattelee itseään, niin kyllä se tosissaan tuntuu kivalta jos toinen vaikuttaa aidosti kiinnostuneelta. Mutta missä kulkee se raja, ettei kehu toista liikaa ja vaikuta tällä tavoin epätoivoiselta? Kohdalleni on sattunut useampia miehiä, joilla on huono itsetunto ja heitä on pitänyt "pönkittää" kehuilla. Tää vähän kammoksuttaa!
Jos ei myötäkarvaan silittäminen tunnu hyvältä niin asiat on jotenkin persiillään ja vikaa etittävä muualta. Kehuminen on vain yksi instrumentti jokapäiväisessä ihmissuhdeoopperassa.
Miesten ja naisten huonoja itsetuntojahan saa pönkittää maailman tappiin asti. Mutta oisko kyse ollut pienestä kommunikaatiokatkoksesta? Juttujahan voi aina ohjailla.
Jos toista ei aina sillointällöin muista kehua niin suhde joutuu väistämättä katkolle. Näin se vaan on. Mitä varmemmalla pohjalla suhde on sitä vapaammin voi valita kehumisen aiheen.
Älä turhaan kammoile. Kimppuun vaan!
Tottakai kelpaa.Varmaan kuitenkin helpompi lähestyä miestä,kellä on jo lapsi.???Tai mist mie sen tietäsin....Onnea jahtiin.
Ei ainakaan tässä elämänvaiheessa yh:t kiinnosta.
Jullikka näemmä aukasi turpansa.
Ajattelitko valaista meitä vaiheestas vai arvataanko?
Oisko rinssi sitämieltä että kaikkihan sen tietää että -77 syntyneet on vielä korvantaustat märkinä ja ootellaan sitä rinsessaa?
Käytä runsaasti rasvaa.
Kyllä miehille lapsi kelpaa, ainakin minulle! Ihmettelen miehiä jotka eivät voi hyväksyä lapsia!! Mulla on itsellä yksi lapsi ja olen eronnut. Mulla on tullut eron jälkeen pari kertaa vastaan tilanne, että seurusteluystävän lapsi ei ole hyväksynyt äidilleen uutta miestä, ja se on kyllä aika rassaavaa myöskin miehelle, ja suhde voi kaatua siihen. Onko sinulla tällaisesta kokemusta?
Olen itse lapsi rakas ja tykkään lapsista, ihmettelen miehiä jotka eivät lapsista tykkää tai jotka kkokevat että lapsi on este seurustelulle.
siitä etteikö lapseni hyväksyisi minulle kumppania. Ensinnäkin lapsi on vielä niin pieni ettei varsinaisesti ymmärrä koko asiaa ja toiseksi lapsi on niin sosiaalinen että nauttii siitä, ettei tarvii olla äidin kanssa kaksistaan! Sitäpaitsi aina kun mulla on ollut miesvieras, lapsikin on ollut iloisempi ja "helpompi". Eikä kysymys ole mistään vierastamisesta.
nuorempana miehenä noin.20 ajattelin etten ikinä rakastu naiseen jolla lapsi.Mutta nyt 33 vuotiaana tuntuu etten kelpuuta muita kuin naisia joilla on lapsia .Lapset on elämän rikkaus.Nyt olen ihastunut yh-naiseen jolla tosi suloinen lapsi, mutta en saa tai uskalla kertoa tunteistani hänelle,pelkään hänen loukkaantuvan siitä.
Miks naista loukkais se, että kertoisit tunteistas? Omasta puolestani voin vain sanoa, että kyllä se imartelisi jos joku kertoisi olevansa musta kiinnostunut. Vaikken itse olisikaan miehestä kiinnostunut, niin silti! :) Eli rohkeutta, pistä kaikki likoon! :)
Olen kysynyt seurusteeleeko hän ja hän vastasi ettei seurustele mutta hänellä on useita mies ystäviä.Joten otapa siitä selvää.Eikö olisi helpompaa kertoa jos myötäsi olevansa varattu!!!
Onko ne miehet sitten vaan ystäviä? Vai onko tämä nainen niin hukassa että pitää useita miehiä samaan aikaan? Ei koe seurustelevansa, mutta silti tapailee useita miehiä...? Ehkä hän vaan tarvitsee aikaa löytääkseen itsensä?
Asioissa on tullut uusi käänne hänellä oli viimeyönä miesystävä yötä.Eli meillä ei ole mitään keskusteltavaa ikinä ,miksi hän valehteli minulle sanomalla ettei seurustele.Minulla meni luottamus naisiin täydellisesti,minun sydän on rikki,palasina,pirstaleena,joulu meni pilalle.Minä rakastin häntä todella paljon ja ehkä hän aavisti sen!!!
Ei oikein, koska lapsi-ajatukseen sopeutuminen veisi 80 % energiasta. Tilanne lienee ihan eri nillä miehillä, joilla on jo lapsia. Eri maailmat. Hehän ovat jo sopeutuneet ja kokeneet asiaan. Lisäksi he ovat jo saaneet omat geeninsä liikkeelle (vaikka liitto olisikin sitten jostakin syystä rikkoutunut) eikä kynnys lähteä hyväksymään tai tukemaan "käenpoikaa" ole niin valtava kuin lapsettomalla.
Ei kysymys välttämättä ole siitä, että sinä tai lapsesi ette ihmisinä kelpaisi miehelle - voitte olla aivan ihastuttavia! Asetelma vaan on aika haastava.
Älä kanna huolta biologisuudesta. Ihmisten rakkaus ei ole kiinni biologisuudesta (karkeita esimerkkejä: useat ihmiset vihaavat veri-sukulaisiaan aivan tosissaan ja toisaalta ihmiset rakastavan lemmikeitään vaikka ovat jopa eri rotuisia --> SIIS PAHOITTELEN TODELLA ESIMERKKIEN LAATUA =)).
Jos lapsesi on jo yli 2-vuotias, niin tärkeä seikka on antaa lapselle aikaa. Älä anna miehen tuoda heti autoaan pihalle asti, äläkä tapaa häntä avoimesti lapsen nähden. Anna lapsen "kasvaa" tilanteeseen ja sopikaa vaikka lavastettuja tapaamisia joissa lapsesi on mukana, esimerkiksi törmäätte uuteen mieheesi kauppareissulla ja vaihdatte muutamia sanoja, jolloin lapsikin saa tutustua henkilöön pikkuhiljaa - toimii myös toisin päin.
Miehen asennoitumisesta lapseen en kantaisi huolta. Mies joka ei hyväksy toisen lasta on joko liian pieni egoinen tai vaihtoehtoisesti hän on sinusta sairaaloisen mustasukkainen ja vihaa lasta jota luonnollisesti rakastat enemmän. Tällaiset miehet päätyisivät muutenkin hakkaamaan sinua (ja lastasi!!!) jonain kauniina päivänä.
tätä pajonkin. En voisi kuvitella elämää yh-äidin kanssa, koska en kuitenkaan pystyisi suhtautumaan luontevasti jonkun toisen miehen siitoksiin. Uskoakseni suhtautumiseni voisi olla eri ainoastaan siinä tapauksessa, että olisin itsekin yh-isä.
Piti vaa tälle yh:lle tulla kertoo sellane juttu mitä ainaki meilläpäi pidetää sellasena totuutena jotta Lapsi on sen joka sen kasvattaa
KYLLÄ KELPAAN!!
Kelpaan erittäin hyvin. Ainoa miinus, etten kelpuuta kuin miehen, jossa on sitä särmää, miehekästä, ihanaa, elämänkokemusta. Kemiaahan se... Paras on mies, jolla on lapsia!!! Mieluummin "välttelen" tutustumasta lapsettomaan mieheen. Ennakkoluuloisuuttako? Mahdollisesti.
Tiedetäänhän se, miten itsekäs ja kouliintumaton saattaa lapseton ihminen olla...
Siksi lapselliset miehet ja naiset ovat IN!!
Oikein lumista ja ihanaa joulua kaikille lapsellisille!!
Pystyykö kukaan, nainen tai mies, olemaan puolueeton ja tasapuolinen jos perheeseen kuuluu lapsi puolison entisestä suhteesta ja sitten heidän oma yhteinen lapsensa?
En usko, että näin pyyteettömiä ihmisiä on olemassa. Tästä syystä pyrin tietoisesti välttämään yksinhuoltajia.
Minulle kyllä kelpaa kun olen itsekkin yh ja tiedän mitä asia on... Minulla on itselläni 2 lasta... En ymmärrä niitä ihmisiä ketkä ei voi hyväksyy muitten lapsia. Itse tykkään lapsistä ihan älyttömästi...
aikonut hankkia vielä lapsia?