Olen aina ollut todella sulkeutunut ja esitän vahvempaa mitä olen. Minua ahdistaa suunnattomasti se että töissä, kaupassa tai missä tahansa paikoissa joissa en tunne oloani tarpeeksi mukavaksi en kykene olemaan omaitseni. Silloin en edes kykene syömään mitään vaikka olisikin kova nälkä. Esim. Töissä olen aina ihan erilainen kuin kotona. Kotona tunnen olevani vapautunut koska ketään ei ole ympärilläni. Viimeaikoina olen melkein päivittäin itkenyt asian takia. Tuntuu että en ikinä pysty olemaan kodin ulkopuolella omaitseni. Mitä minusta töissäkin ajateltaisiin jos yhtäkkiä ujosta, hiljaisesta hiirulaisesta tulisi avoin ja sosiaalisempi.
En ole puhunut kenellekään ongelmastani ja se vain pahentaa tilannetta. Välillä on vain niin paska ja ahdistunut olo että joutais narun jatkoksi. Välillä myös tunnen suurta häpeää itseäni kohtaan vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytäkään. Ja välillä tuntuu myös että kaikki häpeävät ja pitävät minua säälittävänä.
Välillä tuntuu että olisi aivan pakko saada jotain lääkitystä ja hoitoa mutta se menee ohitse viimeistään sitten kun pääsen kotiin rauhoittumaan ja keräämään voimia. En oikein uskalla enkä kehtaa enkä oikeastaan haluakaan hakea ammattilaisen apua. En usko että siitä mitään hyötyä edes olisi. Uskon että se riittäisi kun olisin vain rohkeasti avoimempi ja puhuisin jollekin tästä. :(
En uskalla olla omaitseni
8
70
Vastaukset
- djhdughuh
Aha. Enpä usko.
- monimuukin
Niin moni näyttelee töissä ja työn takia vetää roolia.
Tavallaan se kuuluukin asiaan.
Mutta jos kotonasi voit olla itsesi, niin sehän on pääasia!
Ehkä et vain viihdy työssä, ei se sen kummasempaa ole.
Voithan ajatella, että tätä roolia vedän täällä. Tee muistiinpanoja omasta käytöksestäsi ja yritä itse keksiä ratkaisu niihin.
Auttaisi myös jos kävisit vaikka juttelemassa jonkun kanssa, niin saisit vähän neuvoja ja rohkaisua. Parempi laittaa muutama euro siihen, kuin voida jatkuvasti huonosti.
Ja sehän on hyvä merkki, että uskallat täällä avautua, siitä se lähtee!- skufhrughyuhtyhy
Höpö höpö. Jo pelkkä työelämästä puhuminen tällaisella palstalla on kateuden tai vihan osoitus. Voiks muka aikuiset ihmiset - oletan, että täällä on vain aikuisia ja lapsilta on Suomi24 kielletty tai munista tai hameesta lipputankoon mieluiten sellaiset kasvattajat jotka päästää alaikäisensä Suomi24:n millekään palstalle - olla niin tyhmiä tai naiveja kukaan, että tänä päivänä uskoisivat kenenkään työelämässä olevan tai olleen muka puhuvan Suomi24- palstoilla joistakin työasioista? EN USKO.
Ja sallikaa mun nauraa noin tyhmälle trollaukselle, jonka mielestä KAUPASSA pitäisi pystyä olemaan jotenkin sosiaalinen, tyyliin ruokakauppojako tarkoitetaan?:D Ihan normaalia se on, jos sitä jännittää kaupoissa käymistä, kun ruuhkat on monen mielestä ärsyttäviä. Mä en ainakaan ikinä ole sosiaalinen kaupungilla, jos keskustelen asiakaspalvelijan kanssa haluan että mun asiani hoituu, en ole töykeä mutta en ystävällinenkään, vaan täysin neutraali. Ja muuten on ihan normaalia, että jos ihminen ei ole "oma itsensä" kuin läheisimpien ystäviensä seurassa. Et kai säkään tuntemattomalle kadun talliaiselle ala kertoa huoliasi... Tai jos kerrot, niin small- talk- otteella ja oletuksella, että tyyppi ei suunnittele bestikseksesi alkamista.
Tosin voi kai se joskus olla niinkin, että on paljon työtehtäviä, jotka on niin epäeettisiä ja vittumaisia, että jos niitä joutuu tekemään, tulee tunne kuin pitäisi teeskennellä: mä itse olen esimerkiksi aina ihmetellyt, että miten ne tyypit joissakin kauppakeskuksissa jaksaa yrittää houkutella tekohymy naamalla ihmisiä vaikka hankkimaan uutta puhelinliittymää tai muuta mitä milloinkin lie, kun siis kaikkihan väistää niitä perskärpäsiä ja sellaisen työn täytyy olla todella epäkiitollista, etenkin jos hymyilevät vielä provikkapalkalla.
Varmaan työn osalta pätee se, että jos kokee tekevänsä eettistä työtä, mitään ongelmia ei ole. Eikä täällä ole työelämästä valittavia, älkää pissikö mua linssiin...
- monimuukin
Naureskeleppa ihan rauhassa. Näitä tyhjännaurajiahan riittää.
Näillä palstoilla puhutaan työelämästä, koska se kuuluu elämään ja ihminen on suurimman osan päivästään työssä. Sinun usko kun kato ei oo tiedon väärti.
Eikä se nauraminen auta yhtään aloittajaa.
Anna paremminkin konkreettinen neuvo!
Jos osaat...- ksdhfufgtughgfhjhyuh
No kirjoittelepa sitten ihan asiallisesti siihen viestiin, jota kommentoit, vaiko etkö uskalla? Millaisia "ohjeita" minun sivullisen nettipalstaa kommentoivan ja lukevan pitäisi mielestäsi antaa tuntemattomille ihmisille, jotka kirjoittelee nettipalstojen aloituksiin "narun jatkoksi - menemisjuttuja"? Olisiko herjausta, jos sanoisi että sellaisia kirjoitteleva on sairas ja tarvitsee psyykkistä apua?
Minulle tulee vaan niin outo tunne, kun luen näitä palstoja. En yksinkertaisesti vain usko juttuja mitä täällä luen. En usko, että kukaan rehellisesti omia mielipiteitä palstalle kirjoitteleva avautuisi työelämästään tällaisilla palstoilla. Voi tietysti olla ujojakin ihmisiä, mutta yleensä aikuiset ihmiset eivät enää pohdi netin palstoilla, että miten "eivät uskalla olla oma itsensä". Kuulunee lähinnä johonkin puberteettiin ja teini-ikään sellaiset pohdinnat ja jos nyt oikein olen ymmärtänyt, nämä palstat eivät ole ainakaan alaikäisiä varten nämä Suomi24- palstat.
Kysymys kuuluu, että ivaako aloituksen laatinut aloituksellaan ujoja ihmisiä ja haluaako pilkata jotakin, vaiko ei? Minä en ole tässä naureskellut yhtään millekään, sanoin vain että yleensä ainakaan ruokakaupassa käymisen sosiaalisuudesta ei kande ottaa stressiä. Jos osaatte lukea rivien välistä tuntemattoman kirjoittajan tekstiä yhtään.
Joskus itsetuntoa voi parantaa esimerkiksi kauniisiin vaatteisiin pukeutuminen, jos on niin ujo että töissä käyminenkin muka jotakin jännittää. Kun on ulkoisesti siisti, tulee itsellekin itsevarmempi olo. Tosin, sisältä se kaikki lähtee. Jos on kovin huono itsetunto, itsetuntemustaan voi parantaa hakeutumalla esimerkiksi ystävällisten ihmisten seuraan, joilla ei ole tarvetta naljailla tai naureskella. En usko, että kenenkään ujous häiritsee ketään, jos ihmisellä kuitenkin on normaalit käytöstavat, eli osaa sanoa kiitos tai anteeksi ja joskus vaikka hymyilläkin ystävällisesti ja sanoa jotakin kannustavaa tai lohduttavaa.
Enkä tykkää yhtään, että täällä nimitellään ujoja ja jännityksestä kärsiviä ihmisiä "hiirulaisiksi". On porukalla Suomikakkosnelosessa kova ja kylmä maailmankuva.
En ole mikään terapeutti, joten näiden vatun palstojen ylläpitäjät voisivat pitää huolen siitä, että palstoilla ei ole epäeettistä sisältöä.
- kjnfgfd
Joskus kuitenkin tälläisellä palstalle avautuminen myös aikuisena auttaa jos ei yksinkertaisesti ketään, kelle kertoa - täällä yleensä joku ehkä lukee ja kommentoi sitä tekstiä. Asioiden myöntäminen on yleensä se ensimmäinen askel kohti parempaa. Helppo aloittaa kuitenkin näin anonyymina asioista puhuminen, kun ei voi leimautua.
Miksei aikuinen muka voisi pohtia tai tuntea ettei voi olla oma itsensä? Katoaako ne nuoruuden ongelmat automaattisesti tietyn rajapyykin jälkeen kun sinusta tulee "aikuinen"? Kylläpähän ne ongelmat siellä on vaikka hautaan asti jos niitä ei mitenkään käsitellä.
Ja ymmärtääkseni aloittaja sanoi ettei voi olla oma itsensä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, kuten kaupassa, koska ei tunne omaa oloaan mukavaksi. Jos on ujo, jännittäjä tai kärsii esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta niin tuntuu monesti siltä, että joutuu ikäänkuin vetämään jonkun toisen rooliin tai maskin päälle käydäkseen vaikka vain siellä kaupassa - ei sillä että se sen kummempaa sosiaalisuutta siellä vaatisi, ainakaan niiden mielestä joille se ei ole ongelma. Toisilla kaupan kassan tervehtiminen ja jo yleensä väkijoukossa toiminen ja oleminen on iso, vaativakin asia. Kyllähän jokainen aina vähän esittää vieraiden tai ei niin tuttujen seurassa, joku enemmän kuin toinen. Yleensä se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisit täysin eri luontoinen.
On totta, että itsetuntoa voi yrittää parantaa muuttamalla ulkonäköään. Mutta jos itsetunto on oikeasti maassa, on vaikea uskoa niitäkään kehuja, mitä kuulee toisilta ihmisiltä. Ei vain ota tosissaan ja usko, koska syyt siellä huonon itsetunnon taustalla menevät niin syvälle. On helppo sanoa, että hankkiuduppas nyt vain jonnekin ystävällisten ihmisten seuraan ja eihän ujous ketään haittaa, jos ei ole siitä itsellä kokemusta. Ja ihmiset ovat kuitenkin aina erilaisia, toisen kokemus on erilainen kuin toisen. Ei ihmissuhteet ole mikään helpoin maailma asia, saatika sen oman paikan löytäminen.
Ja yhäkin, miksei täällä voisi työasiositakin puhua. Kuitenkin niin kuin tässäkin keskustussa asioista puhutaan niin yleisellä tasolla, ettei sitä voisi yhdistää kehenkään. Jos tosiaan ihmisillä ei ole ketään, kelle näistä asioista puhua niin miksei hän voisi purkaa tänne tuntojaan?
Olkoon aloittaja trollaaja tai ei, en ymmärrä mitä joku hyötyy siitä, että tulee tänne lyttäämään toisia. Ajattele, että jos siellä toisessa päässä on kuitenkin ihminen, joka on varmasti saanut jo oman osansa siitä jo tosielämässäkin. (Ja jos joku tuntuu minusta trollaajalta täällä se ei aloittaja...)
Jokatapauksessa kaikkea tsemppiä aloittajalle ja muille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. - monimuukinon
Voihan olla että olet erityisherkkä ihminen, sellaisia on paljon.
15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Heillä on herkempi hermosto kuin enemmistöllä.
Suomessakin on yhdistys josta saa lisätietoa ja sivuilla on kaksi testiä joihin vastaamalla voi testata onko erityisherkkä.
http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat
Voi löytyä apu täältä. - gfhdgfhjgfjdhjdy
Miten sinun pitäisi sitten olla, että olisit oma itsesi? Mikä on se oma itse? Eli oletko esim. oikealla alalla, jos sinun pitää tukahduttaa itsesi koko ajan? Itselläni on eläkeprosessi meneillään, mutta työstä muistan sen, että olin jännittynyt ja ahdistunut koko ajan, ja se alensi suoritustani. En siltikään kokenut, etten olisi oma itseni. Työ- ja siviiliminä on joka tapauksessa eri asia.
Oletko erityisen masentunut, ahdistunut tai jännittynyt työn vuoksi? Jos saat työsi tehtyä ilman ongelmia, niin eikö jo se ole arvo itsessään? Vai toimitko alalla, jossa ihmisillä odotetaan olevan stand up -koomikon taidot? Samaa työtäkin voidaan tehdä monella erilaisella tavalla ja persoonallisuudella. Esim. opettajissa on hyvin monenlaisia tyyppejä. Joku on huumorimies, joku tosikko, mutta useimmat puhuvat asiaa silti.
Älä tee ongelmaa sellaistasta, joka ei ole ongelma. Jos siis suoriudut työstäsi ja haluat päteä, niin voisitko päteä jossain muussa ympäristössä, vaikka jossain sopivassa harrasteryhmässä? Suosittelen joka tapauksessa käymään keskustelemassa asiasta vaikkapa työterveyshuollossa. On varmaan hyvin rasittavaa koko ajan ajatella, että pitäisi olla jotain täysin muuta, kuin on.
Eikö voisi olla mahdollista, että työroolissasi vain olet vähän hiljaisempi, jos sellainen työsi kuvaan sopii? Itseäni ainakin ärsyttää, että joka paikassa on kovaan ääneen oman asian huutajia. Monessa tehtävässä hiljaiset hissukat ovat taatusti työn sujuvuuden kannalta oleellinen yhteisön rakenne. Työssä ollaan useinmiten ansaitsemassa ja suorittamassa tiettyä tehtävää pikemminkin kuin viihtymässä ja viihdyttämässä toisia. Tietenkin alasta riippuen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 172393
- 441261
Piilorikollisuutta Puolangan päätöksentekoelimissä? Kyllä! Julkisesti todistettu!
Kyösti (kesk) rehenteli julkisissa tiedotusvälineissä tehneen jo ennen vaaleja sopimuksen kokoomuksen ehdokkaiden kanssa70907Miten suomalaiset miehet
On usein niin aikaansaamattomia? Odottavat prinsessapalvelua. Odottavat, että nainen tekee aloitteen, että nainen pyytää135848- 45841
- 59807
- 42776
Eräs läheinen sanoi
Että mies kyllä ottaa aina itse yhteyttä, jos on kiinnostunut. Oli tilanne mikä hyvänsä. Kuulemma kuvittelin koko jutun.44745Eduskunnassa valmistaudutaan jo persujen täydelliseen romahdukseen - Koko paska kaatuu hetkessä
– On mahdollista, että käy kuin Assadin Syyrialle tai Ceaușescun Romanialle: koko paska kaatuu aivan hetkessä, kun tarpe164732Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikki palstan kivat sinkut :)
Täällä on näköjään vähän huono meininki tarttunut kuin tuolta muualta mutta pidetään edelleen tämä puoli suht positiivis130684