En uskalla olla omaitseni

Aha. Enpä usko.

Niin moni näyttelee töissä ja työn takia vetää roolia.
Tavallaan se kuuluukin asiaan.
Mutta jos kotonasi voit olla itsesi, niin sehän on pääasia!

Ehkä et vain viihdy työssä, ei se sen kummasempaa ole.
Voithan ajatella, että tätä roolia vedän täällä. Tee muistiinpanoja omasta käytöksestäsi ja yritä itse keksiä ratkaisu niihin.

Auttaisi myös jos kävisit vaikka juttelemassa jonkun kanssa, niin saisit vähän neuvoja ja rohkaisua. Parempi laittaa muutama euro siihen, kuin voida jatkuvasti huonosti.

Ja sehän on hyvä merkki, että uskallat täällä avautua, siitä se lähtee!

Naureskeleppa ihan rauhassa. Näitä tyhjännaurajiahan riittää.

Näillä palstoilla puhutaan työelämästä, koska se kuuluu elämään ja ihminen on suurimman osan päivästään työssä. Sinun usko kun kato ei oo tiedon väärti.

Eikä se nauraminen auta yhtään aloittajaa.
Anna paremminkin konkreettinen neuvo!
Jos osaat...

Joskus kuitenkin tälläisellä palstalle avautuminen myös aikuisena auttaa jos ei yksinkertaisesti ketään, kelle kertoa - täällä yleensä joku ehkä lukee ja kommentoi sitä tekstiä. Asioiden myöntäminen on yleensä se ensimmäinen askel kohti parempaa. Helppo aloittaa kuitenkin näin anonyymina asioista puhuminen, kun ei voi leimautua.

Miksei aikuinen muka voisi pohtia tai tuntea ettei voi olla oma itsensä? Katoaako ne nuoruuden ongelmat automaattisesti tietyn rajapyykin jälkeen kun sinusta tulee "aikuinen"? Kylläpähän ne ongelmat siellä on vaikka hautaan asti jos niitä ei mitenkään käsitellä.

Ja ymmärtääkseni aloittaja sanoi ettei voi olla oma itsensä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, kuten kaupassa, koska ei tunne omaa oloaan mukavaksi. Jos on ujo, jännittäjä tai kärsii esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta niin tuntuu monesti siltä, että joutuu ikäänkuin vetämään jonkun toisen rooliin tai maskin päälle käydäkseen vaikka vain siellä kaupassa - ei sillä että se sen kummempaa sosiaalisuutta siellä vaatisi, ainakaan niiden mielestä joille se ei ole ongelma. Toisilla kaupan kassan tervehtiminen ja jo yleensä väkijoukossa toiminen ja oleminen on iso, vaativakin asia. Kyllähän jokainen aina vähän esittää vieraiden tai ei niin tuttujen seurassa, joku enemmän kuin toinen. Yleensä se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisit täysin eri luontoinen.

On totta, että itsetuntoa voi yrittää parantaa muuttamalla ulkonäköään. Mutta jos itsetunto on oikeasti maassa, on vaikea uskoa niitäkään kehuja, mitä kuulee toisilta ihmisiltä. Ei vain ota tosissaan ja usko, koska syyt siellä huonon itsetunnon taustalla menevät niin syvälle. On helppo sanoa, että hankkiuduppas nyt vain jonnekin ystävällisten ihmisten seuraan ja eihän ujous ketään haittaa, jos ei ole siitä itsellä kokemusta. Ja ihmiset ovat kuitenkin aina erilaisia, toisen kokemus on erilainen kuin toisen. Ei ihmissuhteet ole mikään helpoin maailma asia, saatika sen oman paikan löytäminen.

Ja yhäkin, miksei täällä voisi työasiositakin puhua. Kuitenkin niin kuin tässäkin keskustussa asioista puhutaan niin yleisellä tasolla, ettei sitä voisi yhdistää kehenkään. Jos tosiaan ihmisillä ei ole ketään, kelle näistä asioista puhua niin miksei hän voisi purkaa tänne tuntojaan?

Olkoon aloittaja trollaaja tai ei, en ymmärrä mitä joku hyötyy siitä, että tulee tänne lyttäämään toisia. Ajattele, että jos siellä toisessa päässä on kuitenkin ihminen, joka on varmasti saanut jo oman osansa siitä jo tosielämässäkin. (Ja jos joku tuntuu minusta trollaajalta täällä se ei aloittaja...)

Jokatapauksessa kaikkea tsemppiä aloittajalle ja muille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa.

Voihan olla että olet erityisherkkä ihminen, sellaisia on paljon.
15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Heillä on herkempi hermosto kuin enemmistöllä.
Suomessakin on yhdistys josta saa lisätietoa ja sivuilla on kaksi testiä joihin vastaamalla voi testata onko erityisherkkä.

http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat

Voi löytyä apu täältä.

Miten sinun pitäisi sitten olla, että olisit oma itsesi? Mikä on se oma itse? Eli oletko esim. oikealla alalla, jos sinun pitää tukahduttaa itsesi koko ajan? Itselläni on eläkeprosessi meneillään, mutta työstä muistan sen, että olin jännittynyt ja ahdistunut koko ajan, ja se alensi suoritustani. En siltikään kokenut, etten olisi oma itseni. Työ- ja siviiliminä on joka tapauksessa eri asia.

Oletko erityisen masentunut, ahdistunut tai jännittynyt työn vuoksi? Jos saat työsi tehtyä ilman ongelmia, niin eikö jo se ole arvo itsessään? Vai toimitko alalla, jossa ihmisillä odotetaan olevan stand up -koomikon taidot? Samaa työtäkin voidaan tehdä monella erilaisella tavalla ja persoonallisuudella. Esim. opettajissa on hyvin monenlaisia tyyppejä. Joku on huumorimies, joku tosikko, mutta useimmat puhuvat asiaa silti.

Älä tee ongelmaa sellaistasta, joka ei ole ongelma. Jos siis suoriudut työstäsi ja haluat päteä, niin voisitko päteä jossain muussa ympäristössä, vaikka jossain sopivassa harrasteryhmässä? Suosittelen joka tapauksessa käymään keskustelemassa asiasta vaikkapa työterveyshuollossa. On varmaan hyvin rasittavaa koko ajan ajatella, että pitäisi olla jotain täysin muuta, kuin on.

Eikö voisi olla mahdollista, että työroolissasi vain olet vähän hiljaisempi, jos sellainen työsi kuvaan sopii? Itseäni ainakin ärsyttää, että joka paikassa on kovaan ääneen oman asian huutajia. Monessa tehtävässä hiljaiset hissukat ovat taatusti työn sujuvuuden kannalta oleellinen yhteisön rakenne. Työssä ollaan useinmiten ansaitsemassa ja suorittamassa tiettyä tehtävää pikemminkin kuin viihtymässä ja viihdyttämässä toisia. Tietenkin alasta riippuen.