Käytännön asioiden sopiminen

Kysytään hallitukselta esitystä ja hyväksytään se innokkaan oloisena.

Kumpikin tekee omat valintansa ja etsii sopivammat kumppanit.

Noo meillä on sikäli tasa-arvoa että vuorotellen toinen saa olla ikäänkuin päällepäsmärinä ja päättää ja toinen tyytyy siihen ja yrittää vaan asennoitua :D Onneksi ollaan useimista asioista samaa mieltä ettei tarvi sen suuremmin neuvotella mutta ehkä toi tv-kanava on semmonen että joudutaan vuorottelemaan. Meikä kun haluais kattella toimintaa tai scifiä ja vaimo romanttisia rakkauselokuvia. Komediat käy molemmille ja yleensä toimintaleffatkin niin sitten täytyy vuorotella scifin ja romantiikan suhteen. Ei meillä oikeastaan mistään muusta ole mitään erityistä sopimista. Toinen ehdottaa ja yleensä aina toisellekin sopii, ollaan niin samanhenkisiä :)

Meillä mietitään ensinnäkin sitä, missä määrin halut ja toiveet ylipäätään pitää sovittaa yhteen. Mies katsoo telkkaa, mulla on kirjani ja tablettini. Samalle sohvalle silti mahdutaan. Lomalla tehdään jotain yhdessä ja jotain erillämme, koska mies ei esim. välitä mökkeilystä. Juhlapyhät ollaan enimmäkseen oman perheen kesken. Normiasiat sujuvat aika kitkatta. Yritetään vain tehdä toistemme elämä helpommaksi.

Sopimalla kaikki hoituu. Tai ei hoidu. Sanoisin, että tuo telkkarin katselu on päivittäinen, eli vaikein juttu. Jos molemmat haluavat katsoa telkkaria, mutta maku on aivan erilainen, ellei jopa vastakohtainen, niin se saattaa muodostua ongelmaksi. Erityisesti toisen rooli kaukosäätimen valtiaana, joka surffailee kanavalta toiselle on läheiselle vaikea kestää.

No tässä talossa ei katsota kauniita ja rohkeita eikä salattuja elämää sillä vihaan niitä sarjoja. Muuten saa muija katsoa mitä vaan.

Ihmeen helpostihan nuo ovat tässä vajaan vuoden aikana käyneet. Televisiota ei juuri edes avata yhdessä ollessa, matkakohteissa mies haluaa yleensä päästä helpolla, joten hän lähtee sinne minne minä ehdotan sillä edellytyksellä, että minä hoidan varaukset (kumpikin maksaa omat matkansa ja puolet majoituksesta ja käyttörahoista). Juhlapyhiä ei vajaan vuoden aikana paljon ole ollut, mutta kummankaan sukulaisissa ei ole pakko olla. Kesälomasta suurin osa vietettiin yhdessä mutta molemmilla oli aikaa myös juuri niiden omien sukulaisten tapaamiseen muihin omiin juttuihin. Kummallakin on työmatkoja ja muita menoja sen verran, että yhdessäoloaikana ei ole ylipäänsä tullut tarvetta vääntää siitä, ketä vapaa-aikana lähdettäisiin tapaamaan.

Siinä vaiheessa, jos tv-ohjelmista pitää alkaa vääntää, niin toisen television hankkiminen on varmasti yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan.

Ei ole kyllä tullut mieleen, että erikseen varsinaisesti pitäisi sopia... Toki tehdään yhdessä asioiden eteen hommia, mutta toiveet ovat aika samanlaisia. Meillä on uusperhe, ja meidän esimerkiksi piti muuttaa toisen lapsen meillä oloa aikoinaan siten, että saadaan juhlapyhät olla samoina vuosina kaikkien lasten kanssa. Mutta siis ei siitä keskusteltu, että haluammeko me niin, vaan se oli itsestään selvää molemmille.

Lomia suunnitellaan yhdessä. Ideoidaan. Koskaan ei ole tullut erimielisyyttä. Yleensä jommalla kummalla on joku kiva ajatus, ja se sitten yhdessä toteutetaan.

Yhdessä on ostettu talo, matkustettu jne... Ei ole ollut eriäviä mielipiteitä.

Tv-ohjelmissa on sellainen lievä ero, että mies tykkää katsoa aika hurjiakin ohjelmia, mutta minä naisena olen liian herkkäluonteinen. Menee yöunet. Mies sitten joskus katselee niitä yksinään. Silloin kun meillä on yhteistä tv-aikaa, illalla kun lapset nukkuu, niin katsomme muita ohjelmia. Sellaisia mistä molemmat tykkää. Niitä ohjelmia on ihan riittävästi.:) Hömppäleffoja minä katselen sitten kun mies on työreissulla.;)

Meistä ei kumpikaan ole sen luonteinen, että inttäis ja jumittais missään tyhjänpäiväisessä asiassa. En ymmärrä miksi pitäisi olla neuvottelemassa kovin pienistä asioista.

Esimerkiksi seuraavana Jouluna meillä on kaikki lapset kotona. Me haluamme olla kotona. Jos meille haluaa tulla jomman kumman vanhemmat, niin tervetuloa. Eihän se meiltä ole pois? Jos sen sijaan vaikkapa minä haluaisin joskus matkustaa omien vanhempieni luoksen Jouluksi, ja mies ei jostain syystä haluaisi, niin kyllä aika äkkiä jompi kumpi tuumaisi, että samapa tuo, tehdään kummin tahansa. Ei se ole oleellista, kumpaankaan suuntaan.

Pääsääntöisesti siis halutaan samoja juttuja. Ei ongelmia. En muista yhtäkään riitaa sen tyyppisistä asioista.

Olemme eläneet perheenä nyt 5 vuotta. Meillä on ollut 3 riitaa. Kaksi liittyi turhaan mustasukkaisuuteen ja yksi pieneen kasvatuseroon. Kasvatuseroon liittyvä riita kesti vartin. Kaksi muuta riitaa kestivät puoli päivää. Että aika vähäisellä määrillä riitoja ollaan pärjätty.:)

Meillä tehdään suunnilleen kaikki yhdessä ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Ja jos nyt on jotain, mitä toinen ei tekisi ihan niin mielellään, mutta se tehdään silti yhdessä koska se on toiselle tärkeää, niin vastaavasti sitten tietysti jossain toisessa asiassa toinen "joustaa". Tosin ei tämä mielestäni ole JOUSTOA, vaan ihan normaalia elämää.

Käynyt hyvä tuuri, että puolison kanssa mieltymykset täsmäävät näinkin hyvin; porukoilla ei tehdä mitään yhdessä, koska eivät pidä toistensa ajanviettotavoista missään määrin, eivätkä arvosta toistensa mieltymyksiä tai edes toisiaan.

Joskus kauan sitten meilläkin tuli riitaa TV-ohjelmien katsomisesta. Asia ratkaistiin hankkimalla toinenkin TV. Nykyään ei kumpikaan viihdy TV:n ääressä kuin korkeintaan pari tuntia viikossa. Enemmän tehdään kaikkea muuta yhdessä tai erikseen.

Yleensä toimitaan sen mukaan, mitä jompikumpi ensin ehdottaa. Erityisiä sopimisia ja sopimuksia ei ole tarvittu. Meillä on yhteinen elämä ja yhteiset tavoitteet itsestään selvät. Toki molemmilla on myös omat alueet kuten työpaikat. Tämäkin niin itsestään selvää.

On varmasti hyvin paljon pariskuntia, joilla yhteensovittamista riittää. On myös ihmisiä, jotka eivät tule toimeen edes itsensä kanssa saati jonkun toisen kanssa. On tapauksia, joissa ero on järkevin ratkaisu.

Uskon, että johonkin asti täytyy olla samansuuntaiset mieltymykset ja toiveet. Niin meilläkin on. Loput saadaan aina sovittua ihan normaalisti puhumalla ilman vääntöä. Varsinaisia kynnyskysymyksiä on todella vähän kummallakaan, joustavia luonteita kai muutenkin. Joskus tehdään puolin ja toisin jotain, joka toista ei välttämättä niin huvittaisi, mutta sitä kutsutaan parisuhteeksi. Sehän on pitkälti kompromissien tekoa siten, että kummallakin on mahdollisimman hyvä olla.