Olen 16v tyttönen ja olen aina parhaani mukaan kiva kaikille, sekä kuuntelen nykyistä kahta ja ainoaa ystävääni. Vaikka koetin uudessa koulussa solmia kaverisuhteita, saan nähdä, kuinka minun kanssani ei haluta olla ja on aivan sama muille missä olen. Miksi mun elämän on oltava tällainen? Kohta nuoruus kiitää ohi vain, enkä mä ole päässyt ees bileisiin vielä. Onko täällä yhtäkään joka tuntis samoin :/
Miksi mun suhteille käy aina huonosti?
VerySad
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ei ole sama tilanne, mutta tytöt on tyttöjä.
Pitäisköhän yrittää olla kerrankin kaveria pojille? Miten niitä poikii ees lähestytään tossa mieles o.O
Moni poika voi yrittää esittää kaveria, mutta taka-ajatuksena voi olla seksi, muista tämä, ettet pety.
Joo on t:16v poika
Samassa tilanteessa ollut juurikin tuosta 16-vuotiaasta saakka. Nyt 26-vuotias. En tiedä mitä teen väärin, enkä jaksa enää edes yrittää hankkia ystäviä.
Olisitteko kenties kiinnostunut löytämään uusia kavereita?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13822315/miten-olisi-miitti-helsingissa#comment-80809532
Nuoruus? 16v ei ole vielä nuori. On vasta lapsen ja teinin välimaastossa. Nuoruuden voi katsoa alkavan 19v ja päättyvän 24v ikähaarukkaan. Se on se ikä jota sitten vanhempana muistelette lämmöllä.
Ihmettelen miksei 26v ole saanut ystäviä. Mikä voi olla se syy ettei kukaan ole halunnut ystäväksi. Jos pukeutuu normaalisti (ei rynni muodin mukana), opiskelut sujuvat normaalisi (ei vietä yökausia kirjojen kanssa) ja harrastaa koulun/työn ulkopuolalla niin kyllä elämässä aina ihmissuhteita löytyy.
Toisaalta, 26v kun aloittaa seurustelun niin kaikki on uutta, ihanaa ja ennenkokematonta. Ne jotka ovat aloittaneet jo leikin 13v ovat tympääntyneet sekä seksiin että toisen kanssa asumiseen. Ja kumppaniakin on vaihdettu useammam kerran paremman toivossa.
Niin että, kaikki on vielä edessä.