Tavattiin s24:ssa 12v sitten..

Halusin jakaa oman stoorini tänne, luki sitä sit kukaan tai ei. Täällä ympyrä sulkeutuu. Tosiaan löysin täältä mukavan hepun about 12v sit. Oltiin samalta paikkakunnalta mutta ei tunnettu entuudestaan. Ystävystyttiin, ja pian ihastuttiin.. Rakastuin ja lujaa. Yritin taistella sitä vastaan koska kuuluin vielä lahkoon ja lahkon ulkopuolinen suhde oli tietty kiellettyä. Olin syntynyt tuohon lahkoon, joten en ollu aikasemmin kuvitellutkaan lähtöä siitä. Olin vielä kiinni lahkossa mutta tiesin että tulisin irtaantumaan jos haluisin suhteen ulkopuoliseen. Olin siis isossa risteyksessä ja vaikka halusin kovasti valita ekan rakkauteni, koin samalla turvattomuutta. Pelkäsin menettäväni ystävät, perheen.. Joten yritettiin aloittaa jotain, mutta se kaatui mun soutamiseen ja huopaamiseen. En uskaltanut tehdä valintaa. Kapinoin sitten kunnolla uskoani vastaan. Hylkäsin lahkon, mutta menetin hänetkin. Kävin melko pohjalla. Masennuin. Katkeroiduin. En saanu eroa käsitellyksi. Noh, lopulta löysin toisen jonka kanssa avioiduin ja perustin perheen. Välillä pidin jotain yhteyttä tähän ekaan, mutta molemmat olimme kuitenkin jatkaneet omaa elämää. Jokunen vuosi meni tässä välissä ettei ollu mitään. Alettiin reilu vuosi sitten uudestaan pitää yhteyttä, ystävinä. Hänen ollessa kyseessä olen kyllä aika heikko. Sanoin kyllä että eroomme liittyi pal käsittelemättömii tunteita ja en voisi varmaan koskaan ajatella hänestä puhtaasti kaverina. Mut yritettiin silti pysyä kavereina. Pidettiin yhteyttä lähes päivittäin. Välillä takaraivossa kummitteli, että joku päivä tää loppuu. Sitten hän ilmoitti että hänestä tulee isä. Se kolahti. Olin samaan aikaan todella onnellinen hänen puolestaan, mutta toisaalta olin surullinen. Tuntui että mun oli nyt annettava hänen keskittyä perheensä perustamiseen avovaimonsa kanssa. Ilmoitin sitten että mun on poistuttava kuvioista. Hän suuttui. Ymmärrän, hän näki mut ystävänään. Mutta itselleni oli vaikeeta olla läsnä vain täysin ystävänä. Aikaa on jonkin verran kulunut ja ikävöin häntä suunnattomasti. Oli rakas ystävä mullekin. Olen ehtinyt välillä katua päätöstäni ja heikko kun oon, välillä yrittäny kysellä perään. Mut ei enää mitään. Tähän se tais sit loppuu. :'( Mutta helmen löysin s24:sta. Sitä en kadu. :) Tää oli meidän stoori suppeesti kerrottuna, mun silmin.