Vieläkin rakastan sinua mutta enää en voi sitä kenellekään kertoa. Sinä olet jonkun muun ja sydämeeni sattuu vaikka haluan sinun olevan onnellinen. Minun pitää tästä lähin salata tunteeni että ehkä voin vielä nähdä sinua ystävänä. Jouduin kaikille valehtelemaan että olen päässyt sinusta ylitse. Tämä on enää ainoa paikka jonne voin rakkauttani turhaan itkeä. Miksi tämä tekee niin kipeää? Yksin öisin kyyneliin nukahdan. Mikä minussa on vikana? Miksi minä en sinulle kelpaa?
Vieläkin rakastan
Sydänmiekka
6305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän kyllä tunteen;=( Ei ole elämä todellakaan helppoa,kun huomaa että rakastaakin entistä naista,yli kaiken.Eikä ole mahdollista palata enään takaisin;=( Tai aina mahdollista,mutta ei oikein uskalla tuoda tunteita esiin.
Miksi et uskaltaisi?Mitä pelkäät?Torjutuksi tulemistako?
Samassa tilanteessa. Olemme ystäviä ja yhdessä viettämämme aika on edelleen antoisinta tässä elämässä. Todellisuuden kohtaaminen tekee kuitenkin kipeää. Toisten pariskuntien läheisyys sattuu siihen samaan kohtaan. En osaa enää olla onnellinen toisten puolesta, kun itse olen niin paskana. En jaksa tätä enää. Etsin pakkomielteisesti uloskäyntiä.
Eiköhän ap:kin ole vain päästettävä irti siitä tunteesta eli käytävä ne itkut läpi, kokea viha ja katkeruuskin sekä hyväksyttävä tilanne eikä valehdella enää itselleen. Vasta sitten voit alkaa hänelle rehellisesti vain ystäväksi, kun olet surusi surrut, niin voit aidosti toivoa hänelle kaikkea hyvää ja iloita siitä, että hän on löytänyt itselleen sen sopivan kumppanin. Sekä olet myös itse valmis etsimään sen itsellesi sopivan, mutta hänestä sinun on vain osattava luopua.
suurempi suru on siitä ainasesta luovuttamisesta muiden tai jonkun hyväksi.... itseasiassa se ei taida olla surua vaan jonkinlaista kelpaamattomuus ketutusta..:)
Sellainen pitää ymmärtää, että tässä elämässä ei voi kaikkea saada ja vain ne tunteesi käsittelemällä ja itkut läpikäymällä, voit saadakin sen mistä luovut eli sen sinusta aidosti välittävän ihmisen. Itsekin olen eroa läpikäymässä, mutta en vaan ymmärrä miten vääristyneiden ajatusten perusteella minusta, mies lopetti suhteen ja kertoi, että oli myös käsitellyt asian itsensä kanssa. Hän kuvitteli minut sairaalloiseksi ja mustasukkaiseksi kyttääjäksi, joka haluaa tuhota hänen ystävyysuhteensa ym. , eikä tosiaan luottanut minuun ihmisenä minkään vertaa. Ei minulla ole tarvetta penkoa toisen ihmisen kännykkää, kuten hän minun epäili penkoneen, kun yhteys jonkun harrastekaveri naisen kanssa oli mennyt poikki, josta hän ei ollut ikinä edes minulle puhunut. Itselläni toki oli luottamuspulaa häntä kohtaan, juuri sen hänen puhumattomuutensa ja sulkeutuneisuutensa takia sekä suhteen loppupuolella yhteydenpitokin oli niin yksipuolista, että aloin ajatella itsekin suhteen lopettamista ja epäilin hänellä olevan jonkun muun, mutta mulle kertoi ettei eroon liity naista. Mietyttää vaan, että oliko hänellä itsellään sitten vaikeuksia sen oman mustasukkaisuutensa kanssa. Niistäkin asioista, kun puhuu, niin omien mielikuvien ja ajatusten vääristämät solmut voivatkin avautua ja voi saavuttaa jälleen sen luottamuksen ilmapiirin ja suhde muuttuu positiiviseksi. Sairaalloisesti mustasukkaisen kanssa elämä on raskasta, tiedän, olen sen itse kokenut ja en ikinä halua enää sellaiseen suhteeseen.