Vieläkin rakastan

Miksi et uskaltaisi?Mitä pelkäät?Torjutuksi tulemistako?

suurempi suru on siitä ainasesta luovuttamisesta muiden tai jonkun hyväksi.... itseasiassa se ei taida olla surua vaan jonkinlaista kelpaamattomuus ketutusta..:)

alunloppuvailopunalku kirjoitti:

suurempi suru on siitä ainasesta luovuttamisesta muiden tai jonkun hyväksi.... itseasiassa se ei taida olla surua vaan jonkinlaista kelpaamattomuus ketutusta..:)

Sellainen pitää ymmärtää, että tässä elämässä ei voi kaikkea saada ja vain ne tunteesi käsittelemällä ja itkut läpikäymällä, voit saadakin sen mistä luovut eli sen sinusta aidosti välittävän ihmisen. Itsekin olen eroa läpikäymässä, mutta en vaan ymmärrä miten vääristyneiden ajatusten perusteella minusta, mies lopetti suhteen ja kertoi, että oli myös käsitellyt asian itsensä kanssa. Hän kuvitteli minut sairaalloiseksi ja mustasukkaiseksi kyttääjäksi, joka haluaa tuhota hänen ystävyysuhteensa ym. , eikä tosiaan luottanut minuun ihmisenä minkään vertaa. Ei minulla ole tarvetta penkoa toisen ihmisen kännykkää, kuten hän minun epäili penkoneen, kun yhteys jonkun harrastekaveri naisen kanssa oli mennyt poikki, josta hän ei ollut ikinä edes minulle puhunut. Itselläni toki oli luottamuspulaa häntä kohtaan, juuri sen hänen puhumattomuutensa ja sulkeutuneisuutensa takia sekä suhteen loppupuolella yhteydenpitokin oli niin yksipuolista, että aloin ajatella itsekin suhteen lopettamista ja epäilin hänellä olevan jonkun muun, mutta mulle kertoi ettei eroon liity naista. Mietyttää vaan, että oliko hänellä itsellään sitten vaikeuksia sen oman mustasukkaisuutensa kanssa. Niistäkin asioista, kun puhuu, niin omien mielikuvien ja ajatusten vääristämät solmut voivatkin avautua ja voi saavuttaa jälleen sen luottamuksen ilmapiirin ja suhde muuttuu positiiviseksi. Sairaalloisesti mustasukkaisen kanssa elämä on raskasta, tiedän, olen sen itse kokenut ja en ikinä halua enää sellaiseen suhteeseen.