Olen seurustellut nykyiseni kanssa muutaman kuukauden. Meillä menee upeasti kaikin puolin. Ongelmana on vain entinen parisuhteeni, joka oli väkivaltainen ja täynnä kaikenlaista paskaa (entiseni mm. käytti aineita, oli piintynyt alkoholisti, uhkaili sekä minua että perhettäni useita kertoja monin tavoin, kävi usein käsiksi, löi ellen osannut vastata hänen kysymyksiinsä oikein jne).
Pitkän ajan kuluttua sain silti itseluottamukseni ja hymyni takaisin ja jaksan jälleen uskoa elämään ja nautin siitä täysin siemauksin. Vanha parisuhde ja tapahtuneet asiat eivät hierrä enää ajatuksissa, mutta eteen on tullut uusi ongelma: kertoako näistä asioista uudelle kumppanille vai ei? Toisaalta tuntuu, että nykyiselläni olisi oikeus tietää tapahtuneista asioista ja toisinaan tunnen jopa suunnatonta halua kertoa niistä, vaikka pelkäänkin miten tämä uusi kumppani reagoi. Olen jopa varautunut siihen, että hän haluaa laittaa suhteemme poikki saadessaan tietää asiasta. Tunnen kuitenkin itseni tavallaan petturiksi salaillessani asiaa.
Tässäpä teille miehille siis pieni galluppi :) Miten reagoisitte, jos kilttinä pikku enkelinä pitämänne naisen menneisyydestä paljastuukin tällaisia asioita? (Korostan siis, että itse en ole koskaan koskenut esim. aineisiin ja alkoholiakin käytän hyvin vähän ja harvoin.) Olisiko kertominen luottamuksen osoitus vai loukkaantuisitteko, kun en ole kertonut aiemmin? Muuttuisinko silmissänne vastenmieliseksi ja tahdonvoimattomaksi ämmäksi koska en uskaltanut yrittää erota exästäni jo aiemmin, vai voisitteko jatkaa suhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Pitkän ajan kuluttua sain silti itseluottamukseni ja hymyni takaisin ja jaksan jälleen uskoa elämään ja nautin siitä täysin siemauksin. Vanha parisuhde ja tapahtuneet asiat eivät hierrä enää ajatuksissa, mutta eteen on tullut uusi ongelma: kertoako näistä asioista uudelle kumppanille vai ei? Toisaalta tuntuu, että nykyiselläni olisi oikeus tietää tapahtuneista asioista ja toisinaan tunnen jopa suunnatonta halua kertoa niistä, vaikka pelkäänkin miten tämä uusi kumppani reagoi. Olen jopa varautunut siihen, että hän haluaa laittaa suhteemme poikki saadessaan tietää asiasta. Tunnen kuitenkin itseni tavallaan petturiksi salaillessani asiaa.
Tässäpä teille miehille siis pieni galluppi :) Miten reagoisitte, jos kilttinä pikku enkelinä pitämänne naisen menneisyydestä paljastuukin tällaisia asioita? (Korostan siis, että itse en ole koskaan koskenut esim. aineisiin ja alkoholiakin käytän hyvin vähän ja harvoin.) Olisiko kertominen luottamuksen osoitus vai loukkaantuisitteko, kun en ole kertonut aiemmin? Muuttuisinko silmissänne vastenmieliseksi ja tahdonvoimattomaksi ämmäksi koska en uskaltanut yrittää erota exästäni jo aiemmin, vai voisitteko jatkaa suhdetta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei normaalia miestä tollainen menneisyys pistä
eroamaan.Jos minun rakas kertoisi että tuollaista
on ollut entisessä suhteessa niin tekisi mieli
mennä pieksemään se munaton ääliö.Väkivaltaisesta
suhteesta lähteminen ei ole helppoa mutta onnistuit
silti siinä.Entinen miehesi alisti sinua väkivallalla(fyysisellä ja myös henkisellä),siitä
on vaikea lähteä pois(varmasti pelkäsit jälkiseu-
raamuksia?).Uskon että nykyinen miehesi ei jätä
sinua tai luule sinua miksikään paskaksi tuollaisen
jälkeen.Kerro ihmeessä hänelle siitä koska ilmeisesti nykyinen rakkaasi on mies joka
ymmärtää.Onnea(ja pitkää ikää!) suhteellenne!!
Itse kyllä arvostaisin rehellisyyttä. Jos et itse edes ole syyllinen mihinkään, ainakin minulle voisi tuollaisetkin asiat kertoa. Sitä paitsi ne ovat jo mennyttä.
Toinen asia on sitten se, että en olisi alun perinkään huolinut itselleni kenenkään käytettyä tyttöystävää. Joudun jo köyhyyteni takia ajamaan käytetyllä autolla, se riittäköön. Olisi järkytys kuulla, että tyttöystävänikin on jonkun narkkarin entinen.
Miehiä on kuitenkin monenlaisia. Jotkut inhoavat kaikkea edellisiin parisuhteisiin liittyvää ja saattavat suuttuakin niistä puhumisesta. Minua ei tämä koske, koska kuten sanoin, käytettyjen markkinat ovat erikseen.
Vaikea tietysti sanoa varmasti, mutta en oikein usko että vanhan parisuhteen kaivelu sinänsä tuottaisi ongelmia. Nykyinen kumppanini on nimittäin edelleen hyvä ystävä oman exänsä kanssa ja itsekin olen kyseisen neidon kanssa hyvissä väleissä. Pientä mustasukkasuutta en ihmettelisi, mutta eiköhän nykyinen kumppanini ymmärtäisi että ainakin hänen on turha pelätä että ryhtyisin haikailemaan entisten miesteni (joita ei kovin montaa edes ole) perään. :)
Jos teillä molemmilla on paljon irtosuhteita, niin tuskinpa koko asialla on väliä. Voit huoletta kertoa kaikenlaista, jos kerran exätkin pyörii mukana kuvioissa.
Voi itse asiassa olla ihan hyväkin että kerrot.
Kuka tässä mitään irtosuhteista on puhunut? Exän kanssa kun todella voi olla ihan vaan ystäväkin..
samaa mieltä Royn kanssa. Itselläni on myös takana väkivaltainen suhde, ja se edelleen, vuosien päästä heijastuu käytöksessäni esim. äkillisten liikkeiden ja yhtäkkisten äänien voimakkaana säikähtämisenä. Nykyinen poikaystäväni kummeksui kovasti säikkyä käytöstäni, kunnes kerroin hänelle, mistä asia johtuu. Hän piti suurena luottamuksen ja tunteitteni vahvuuden osoituksena sitä, että asiasta hänelle kerroin. Mikäli mahdollista tämän jälkeen hän suhtautui minuun entistä hellemmin. Joskus on vain uskallettava luottaa toiseen ihmiseen.
Kiitos rohkaisevista kommenteistanne. Jospa saisin kerättyä rohkeutta ja kerrottua jonain päivänä..
Edelliselle kirjoittajalle: tiedän hyvin, miltä susta tuntuu (tuntui). Itse en pysty sattuneista katsomaan esim. elokuvista kohtauksia joissa ammutaan ja hätkähdän jos niitä tulee yllättäen. Nykyiseni onkin ihmetellyt jo pari kertaa (hellällä äänensävyllä), että "oletpas sinä herkkä". Et usko kuinka paljon olen halunnut avata suuni ja vuodattaa koko tarinan, mutta sanat ovat vain jääneet kurkkuun.
Mutta kiitos siis tosiaan kommenteista joita saa edelleen lähettää :)
Ehdottomasti sinun tulee uskaltaa kertoa poikaystävällesi asiasta. Haluan korostaa sitä, että syyhän ei ole missään vaiheessa ollut sinun. Siis se, että kundikaverisi pieksi ja käytti huumeita. Olit tehnyt vain virhearvion kun rupesit sen nistin kanssa olemaan ja se on ollut vain vahinko. Muista siis, että syy ei ole missään vaiheessa ollut sinun ja sinun ei sen takia tarvitse hävetä yhtään mitään!
Itse olen aina kertonut mustan menneisyyteni kumppanilleni. JA minun menneisyyteni likaisuus on kyllä aika pitkälti ihan omaa syytäni, toisin kuin sinun. Kukaan ei ole koskaan minua sen takia jättänyt, olen lähinnä saanut vain ymmärrystä ja kannustusta siihen, että olen päässyt elämässäni sen vaiheen yli ja olen siitä vain vahvistunut.
JOs sinusta tuntuu, että asia on liian kipeä puhuttavaksi, niin miltä tuntuisi kirjoittaa se poikaystävällesi? Näin voisit valita ja miettiä tarkkaan, miten haluat asian kertoa hänelle.
JOs kundikaverisi ei sinun menneisyyttäsi hyväksy, ei se ole silloin todellakaan sinun arvoinen. JOkaisella meistä on ennen parisuhdetta jonkinlainen historia, toisilla hieman mustempi. Se ei tee kuitenkaan meistä yhtään sen huononmpia, toisinaan ehkä vain vahvempia. Elämää pitää elää eteenpäin, ei taaksepäin.
OIkein hyvää joulua sinulle!
Minullakin taitaa olla sanani sanottava tähän.
Olen itsekin törmännyt vähän kaikenlaisiin tapauksiin lyhyen elämänurani aikana. (miksihän minä törmään vaan niihin vääriin naisiin)
No kuitenkin... Kerro jos uskot sen vaikuttavan asiaan jotenkin. Ainakin jos ne voivat tulla eteenne yhteisessä tulevaisuudessa. ei niillä muuten mitään väliä sinänsä ole, mut jos ne vaikuttavat vielä johonkin käytökseen tai muuhun elämään niin onhan se kohteliasta informoida toistakin osapuolta.
Itse kyllä ei historia ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen. Tosin joskus on joutunu hurjimpia tempauksia jättämään väliin :D sillä toisen historian takia ne eivät välttämättä ole kovinkaan hauskoja. Takaa päin yllättämiset ja äkilliset syliinkaappaukset saattavat joskus aiheuttaa paniikkikohtauksia tietynkaltaisille yksilöille.
Jos seukkaisit mun kans ni ainaki kantsuis sillo kertoo. Herättäis suojeluvietin. Tietty meit o monee junaa.
En loukkaantuisi sillä ymmärtäisin että häpeäisit menneisyyttäsi. Ole rehellinen ja näytä että luotat häneen ja kerro syy miksi pelkäsit hänelle kertomistaan (eli pelkäsit hänen jättävän sinut sen tähden). Sinun pitää muistaa että itsetuntosi ei ole vielä kunnossa jos et uskalla olla rehellinen miehellesi mutta toisaalta sinulla on sellaiset kokemukset että ei se itsetunto oikeasti helpolla tule, siitä jää haavat ja sitä saattaa pelätä loppuikänsä. Joten älä ole liian ankara itsellesi vaikka itsetuntosi ei ole vielä palautunut vaan muista konteksti mistä olet lähtenyt.
Hei ei se kiltti ihana tyttö mitenkään huonommaksi tollasen takia muutu. En ymmärrä miksi ihmeessä joku jättäs toisen se takia, että saisi kuulla tollasta tapahtuneen joskus. Eihän se sun vika edes ole jos joku ääliö on sua noin kohdellut.
Tollasista asioista puhuminen toiselle ei ole koskaan mitenkään helppoa, eikä se ole mitään salailua jos ei pysty siitä puhumaan.
Jos itse löytäsin joskus jonkun kivan tytön, ja sitten se kertos mulle jotain tollasta niin tekisin kyllä selväksi, ettei sen ikimaailmassa tarviis pelätä tollasta enää ja en antas sen jonkun ääliön satuttaa sitä enää.
kannattaa kuunnella itseään.miltä tuntuu..
onko kerrottava nyt?kerronko kaikki..
minusta ei ole välttämätöntä kertoa.se mennyt alkaa muistoissa jotenkin elämään kun siitä puhuu..
minun mielipide.
Olen sun kanssa samaa mieltä, ymmärrän ihan täysin jos tollasesta ei halua puhua.
Mutta monesti olo voi helpottua paljon, jos avautuu toiselle. Menneisys voi jäädä mieleen kummittelemaan myös, jos pitää kaiken sisällään.
Mut kuten sanoin aikasemmin, niin mua ainakaan ei haittaa, jos saisin kuulla jotain tollasta joskus tapahtuneen.