Olipa tyypillinen ay-pomon kommentti lomarahoista : Emme luovu niistä, koska taistelimme niiden puolesta 1970-luvun alussa. Hienoa ajattelua, emme jousta, koska joskus kauan sitten päätettiin näin. Tällä kivikautisella asenteella jäämme yhä kauemmaksi muusta maailmasta.
Yksi hyvä asia Rikussa kyllä on , hänhän on ajatuksillaan jo 1970-luvulla, Lylyhän on ajatuksineen vielä 1800- ja 1900 vaihteessa.
Yksi hyvä asia Rikussa kyllä on , hänhän on ajatuksillaan jo 1970-luvulla, Lylyhän on ajatuksineen vielä 1800- ja 1900 vaihteessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on se "saavutettu etu" niin pyhä asia. Ja uusia etuja pitää saada vaikka sit menis työpaikat vinkuintiaan. Ay-liikkeen ahneutta kuvaa joskus kirjoittamani vappujuttu:
Suuri Ay-johtaja piti vappupuhetta joukoilleen ja julisti suureen ääneen:
"Toverit! Vuosikymmeniä kestäneen taistelun tuloksena olemme saavuttaneet työaikatavoitteemme. Tästä lähtien meillä on vain yksi työpäivä viikossa, ja tämä viikon ainoa työpäivä on keskiviikko. Muut viikonpäivät ovat vapaita, ja tietysti täydellä palkalla!"
Suuri Ay-johtaja piti tauon, odottaen myrskyisiä aplodeja. Mutta jäätävä hiljaisuus laskeutui juhlapaikalle. Viimein takarivistä jokui kysyi ääni syvää pettymystä vavisten:
"Joka helev . . . vetin keskiv . . . viikkoko?"
"Ja uusia etuja pitää saada ...."
Mitä uusia etuja ay-liike vaatii ??
Ei metallimiehen palkat perusverstaalla nyt niin kummoisia ole. Minimikorotukset tulee ja sen päälle ei mitään. Vuosikausia on ollut palkat samoja. Ikään kuin nämä "edut" olisivat muuta kuin palkan eri olomuotoja. Jos ei olisi lomarahoja, niin tuntipalkka olisi vastavuoroisesti korkeampi. Niitä lomarahoja vaan on nykyään niin vaikea muuttaa tuntipalkkoihin. Silloin 70-luvullakaan se ei onnistunut. Työnantaja suostui vain lomarahoihin. Tämä on se kupletin juoni. Viitenä päivänä töihin on tultava. Lyhyempää työviikkoa tekevät osa-aikaiset, puolilomautetut tai osa-aika eläkkeellä olevat. Moni tekee lisätunteja ilmaiseksi ja työehtosopimukset vuotavat kuin seula ainakin täällä "rälläkkä ja puikko" pikkuverstaalla.
Eikös niitä joka TES-kierroksella ole uusia vaatimuksia niin että neuvottelupöytä notkuu, häh?
Tietämys syvältä mutta lässyttää pitää:))))))
Ryhdy yrittäjäksi saat laatia ihan itse itsellesi palkallisen sanelun ihan omin sanoin
Sattumoisin olinkin työelämäni viimeiset 20 vuotta yrittäjänä. Ihan oman perheen voimin, ei palkattua ulkopuolista työvoimaa. Ihan hyvin tultiin toimeen, lomat pidettiin joka vuosi.
Hyvä juttu. Toivottavasti jokainen löytää itsellensä sopivan tavan elää ja toteuttaa itseänsä. Oli sitten duunari tai yrittäjä. Hyvän yrittäjän tuntee siitä, että hän osaa järjestää myös itsellensä aikaa lomanpitoon. Yrittäminen on taitolaji. Jos tekee vain pitkää päivää niin polttaa itsensä ennenaikaiseen hautaan. Hyvästä ammattimiehestä ei aina ole yrittäjäksi. Silloin on parempi jatkaa palkollisena. Olen tavannut yrittäjiä, joiden pitäisi miettiä yrittämisen filosofiaansa uudestansa. Firman mainoskyltti on eteen kasvaneiden puskien takana. Paja on epäsiisti. Ei uusita työkaluja vaan kulutetaan rahat epäolennaiseen. Puhutaan törkeyksiä ihmisille. Jopa asiakkaille. Tehdään huonoja sopimuksia, kun ei osata peruslaskentoa. Aina ongelmia työntekijöiden ja verottajan kanssa ja maksamattomia laskuja. Lopulta homma kaatuu ja kirotaan yhteiskuntaa ja AY-liikettä ja muita yrittäjiä. Suomi on ollut hyvä maa elää. Pidetään se myös sellaisena, että jokainen voi palkallaan tulla toimeen ja elää ihmisarvoista elämää.
Poistetaan varkaat ja huijarit eli ammattiliitoissa toimivat rikolliset, jotka eivät maksa edes veroja tuloistaan.
Aivan kuin ajaisi autolla ja huomaisi, että tulee mutka vastaan. Kääntö ratista, jotta pysytään tiellä. Mutkan jälkeen ei sitten oikaistakaan, kun "tähän on totuttu"
RIKKURI
Jack London
Sen jälkeen kun Jumala oli luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja vampyyrin, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin.
Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.
Kun rikkuri kulkee katua pitkin, ihmiset kääntävät selkänsä ja enkelit nyyhkyttävät taivaassa, piru sulkee helvetin portit pitääkseen hänet ulkopuolella. Kenelläkään ei ole oikeutta olla rikkuri niin kauan kuin on olemassa vesilammikko mihin hän voi hukuttautua ja kyllin pitkä köysi mihin hirttää itsensä. Juudas Iskariot oli herrasmies verrattuna rikkuriin. Petettyään Herransa hänellä oli luonnetta hirttäytyä. Lakkorikkuri ei siihen pysty.
Eesau myi esikoisoikeutensa hernerokasta, Juudas myi Pelastajansa kolmestakymmenestä hopeakolikosta. Benedict Arnold myi maansa lupauksesta komentaa brittiarmeijaa. Rikkuri myy syntymäoikeutensa, maansa, vaimonsa, lapsensa ja kanssaihmisensä työnantajansa katteettomasta lupauksesta.
Eesau oli petturi itselleen, Juudas oli petturi Jumalaansa kohtaan, Benedict Arnold oli petturi maatansa kohtaan. Lakkorikkuri pettää Jumalansa, maansa, perheensä ja luokkansa. Ei ole mitään rikkuria alhaisempaa.
--- --- ---
© Suomennos Jorma Mäntylä 2015.
Alkuteos: THE SCAB. Jack London.
Published 1905, New York: Macmillan Co.
-Runon alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Se lienee amerikkalaista työväenperinnettä. London siteerasi sitä puheessaan Oaklandissa 1903. Virallinen puhe julkaistiin 1905, siihen ei sisälly po. runoa.
Rikkureita tarvitaan murentamaan ay-mafian valtaa. Nythän maan hallitus ja eduskunta on alistettu tuon mafian vallan alle.