Avioero, miksi. Huono liitto, mistä syystä? Kasvettu eri suuntiin, mistä syystä? En rakasta enää toista, mistähän syystä? Onko syynä käynti vieraissa ja mistähän syystä?
Huomaatteko eroa oikean rakkauden ja seksin tarpeen välillä. Jos oikeasti toista rakastaa ja haluaa elää hänen kanssaan, rakastaa häntä myös seksielämän muutoksista huolimatta.
Olen huomannut ainakin jossain kirjoituksessa seksin olleen koko parisuhteen alku eikä se todellinen kokonaisvaltainen toisesta välittäminen. Tällaiset suhteet eivät varmasti jaksa kovin pitkälle, pitäisi vain olla tekemättä yhtään lasta tämän tapaisessa suhteessa. Usein lienee että toinen kuvittelee, että lapsi pitää koossa ja nähtävissä olevan puolison vilkuilemisen muualle. Niin ei taida useinkaan käydä.
Seksi kuuluu suurena osana parisuhteeseen, mutta siihen saattaa tulla tahtomattaan asioita joille ei voi mitään. Alapääkin voi sairastua tavalla tai toisella ja estää normaalin seksin, miehille on hyvin kova pala purtavaksi, vaikka nainen yrittää seksin hoitaa muulla tavalla eli huomioi miehensä tarpeen, vaikka ei pysty varsinaiseen yhdyntään vaikka valkojäkälän. punajäkälän tai muun autoimmuuni sairauden vuoksi.
No tästä tulee sairaalle valtava stressi, sillä eihän hän voi itse asialle yhtään mitään.
Tämän vuoksi toivon, että kaikki voisitte rehellisesti puhua asioista, sillä en usko kenenkään panttaavan seksiä, siihen on aina olemassa syy. Voihan se syy olla toisen liian voimakkaassa halussa, joka tukahduttaa toisen halut kokonaan.
Kyselisin myös on se liian voimakas halu tervettä sekään, tuskin. Uskon sen avulla etsittävän apua johonkin asiaan elämässä, joku juo unohtaakseen, joku käyttää siihen seksiä.
Psykoterapiasta saattaisi löytyä ratkaisu pulmiin ja elämä ei silloin hajoaisi niin pahoin, kuin se erossa hajoaa. Lapsenne , ajatelkaa heidän asemaansa, miten sekaista on elää kun isä ja äiti ovat erillään, mummit ja ukit ovat sekaisin ja saako heidän luonaan edes käydä, heidäthän erotetaan suvuistaan jo eron aikaan. Uudet ihmiset vieroksuvat entisten liittojen lapsia.
Eronneilla ihmisillä on usein käsitys, että kaikki heidän tekemänsä pitää hyväksyä jokaisen, ei se niin helppoa ole. Avoimuus olisi sentään paikallaan, mutta kun yritetään salata asioita, joista koko seutu puhuu, mieluiten ne kuitenkin kuulisi asianomaiselta itseltään. Pahatkin asiat on parempi kertoa kuin salata, se salaaminen on loukkaamista pahimmalla tavalla.
Huomaatteko eroa oikean rakkauden ja seksin tarpeen välillä. Jos oikeasti toista rakastaa ja haluaa elää hänen kanssaan, rakastaa häntä myös seksielämän muutoksista huolimatta.
Olen huomannut ainakin jossain kirjoituksessa seksin olleen koko parisuhteen alku eikä se todellinen kokonaisvaltainen toisesta välittäminen. Tällaiset suhteet eivät varmasti jaksa kovin pitkälle, pitäisi vain olla tekemättä yhtään lasta tämän tapaisessa suhteessa. Usein lienee että toinen kuvittelee, että lapsi pitää koossa ja nähtävissä olevan puolison vilkuilemisen muualle. Niin ei taida useinkaan käydä.
Seksi kuuluu suurena osana parisuhteeseen, mutta siihen saattaa tulla tahtomattaan asioita joille ei voi mitään. Alapääkin voi sairastua tavalla tai toisella ja estää normaalin seksin, miehille on hyvin kova pala purtavaksi, vaikka nainen yrittää seksin hoitaa muulla tavalla eli huomioi miehensä tarpeen, vaikka ei pysty varsinaiseen yhdyntään vaikka valkojäkälän. punajäkälän tai muun autoimmuuni sairauden vuoksi.
No tästä tulee sairaalle valtava stressi, sillä eihän hän voi itse asialle yhtään mitään.
Tämän vuoksi toivon, että kaikki voisitte rehellisesti puhua asioista, sillä en usko kenenkään panttaavan seksiä, siihen on aina olemassa syy. Voihan se syy olla toisen liian voimakkaassa halussa, joka tukahduttaa toisen halut kokonaan.
Kyselisin myös on se liian voimakas halu tervettä sekään, tuskin. Uskon sen avulla etsittävän apua johonkin asiaan elämässä, joku juo unohtaakseen, joku käyttää siihen seksiä.
Psykoterapiasta saattaisi löytyä ratkaisu pulmiin ja elämä ei silloin hajoaisi niin pahoin, kuin se erossa hajoaa. Lapsenne , ajatelkaa heidän asemaansa, miten sekaista on elää kun isä ja äiti ovat erillään, mummit ja ukit ovat sekaisin ja saako heidän luonaan edes käydä, heidäthän erotetaan suvuistaan jo eron aikaan. Uudet ihmiset vieroksuvat entisten liittojen lapsia.
Eronneilla ihmisillä on usein käsitys, että kaikki heidän tekemänsä pitää hyväksyä jokaisen, ei se niin helppoa ole. Avoimuus olisi sentään paikallaan, mutta kun yritetään salata asioita, joista koko seutu puhuu, mieluiten ne kuitenkin kuulisi asianomaiselta itseltään. Pahatkin asiat on parempi kertoa kuin salata, se salaaminen on loukkaamista pahimmalla tavalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No. Ihmiset ovat erilaisia. Kukaan ei ole parempi tai huonompi, kenenkään tarpeet tärkeämpiä kuin toisten. Rakkaus (ei ole "oikeaa" rakkautta, on vain rakkautta) ja seksi on kaksi eri asiaa, jotka joko kuuluvat yhteen, milloin missäkin suhteessa (harvalla ihan 50/50). Riippuu ihmistä, heidän tarpeistaan.
"Jos oikeasti toista rakastaa ja haluaa elää hänen kanssaan, rakastaa häntä myös seksielämän muutoksista huolimatta. "
Kysymys on paljolti siitä, millaiset muutokset ovat, tilapäisiä vai ei. Kuten edelleen myös siitä, millaiset tarpeet puolisoilla on. Ellei tunne seksuaalista himoa, tai kovin harvoin, on helppo kestää seksin puute. Mutta jos toinen elää jatkuvassa seksin puutteessa, ja nälässä, se vaikuttaa suhteeseen muutenkin. Myös rakkaussuhteeseen. Jos itse ei pysty seksiin, ei sitten minkäänlaiseen, niin jos oikeasti rakastaa kumppaniaan, antaa hänen tyydyttää seksuaaliset tarpeet muualla.
Mutta aikuisten oikeasti, erot johtuvat hyvin usein sekä seksin kuin myös rakkauden puutteesta. Eikä ero näissä tapauksissa ole ollenkaan huono asia. Siksi toiseksi lapsia aniharvoin "erotetaan" sukulaisistaan heidän vanhempiensa eron jälkeen. Itseasiassa en tunne yhtään ketään. Niissäkin monissa tapauksissa, joissa lasten isä on ns. ottanut hatkat ja muuttanut kauas pois, lasten äiti pitää ex-miehensä sukulaisiin yhteyttä aivan kuten ennen eroakin. Avioerossa erotaan vain puolisosta. Ei kenestäkään muusta. Oma appiukkonikin sanoi heti minun ja poikansa eron jälkeen, että on edelleen appi, ei mikään ex-appi. Itse kutsun häntä edelleen jo aikuisille lapsille ja muillekin "ukiksi". Juuri kuten ennen eroa.
Joskus ihmiset vain kasvavat erilleen. Ei avioliitto pelkkään seksin puutteeseen kaadu. Toivottavasti kukaan ei ole niin heikko. Mutta... jos ei enään huvita harrastaa, niin ei huvita. Jos ei jaksa toista ihmisenä. Jos toinen on jo pitkään kokenut, että tämä suhde ei enään ole minua varten. Kokee ettei ole enään mitään yhteisiä ilonaiheita. Ei se silloin psykoterapiassa parane. Pakollako pitäisi panna? Hautaan asti olla yhdessä? Odottaa että jälkikasvu saavuttaisi aikuisiän ja aloittaa oma elämä vasta sitten? Käytännön asiat saa aina selvitettyä. Näin minä uskon. Helppoa ei ole tietenkään. Lapset kärsii. Kyllä. Kärsivät myös siitä että näkevät vanhempien olevan " tunteettomia" toisilleen. Joten...
Pakolla odotettu. Seksi loppunut ajat sitten, mies ei halua lääkitystä kun ei enää ota eteen. Nuorin täysikäinen tänä vuonna joten ero lopultakin vireille.
Seksi ja rakkaus on tärkeää, jos on. Kyse on loppujen lopuksi aina parin välisestä suhteesta, siitä mitä kumpainenkin suhteelta tarvitsee/odottaa, ja miten hyvin tällä on mahdollisuus toteutua suhteessa.
Jos on kasvettu tarpeeksi erilleen toisistaan, on aika turha pohtia mistä syystä. Tai vaikka pohtisikin, liittoa ei enää toimivaksi saa. Ei missään terapiassakaan. Unohdit, että parisuhteessa kumpaisellakin on oma tahto. On myös erittäin haitallista unohtaa omat tarpeensa ja myötäillä jatkuvasti toisen tahtoa. Näin vain kadottaa itsensä parisuhteeseen. Suhteessa jos missä kannattaa miettiä haluaako sitä jatkaa, millä ehdoilla. Ei vain olla ja kärsiä, vaipua apatiaan tms.
Tänään oli muuten iltalehdessä juttua seksittömistä liitoista ja siinä eräs haastateltu mies kertoi kuinka hänen vaimonsa ei halua seksiä (olivat nelikymppisiä) ja kuinka hän rakastaa vaimoaan, mutta todennäköisesti eroaa, koska heillä seksiä ei käytännöllisesti katsoen ole laisinkaan. Hän vielä totesi, että tuskin koskaan enää ketään muuta tulee rakastamaan tai tulee rakastumaan kehenkään, mutta ainakin seksiä saisi näin. Hieman surullisen kuuloista tuokin, mutta pistää myös miettimään.
Seksi on tärkeää, mutta niin on rakkauskin. Rakkaudenkin vaan saa tapettua niin monella tavalla.
Noihin aloittajan kysymyksiin ei kukaan ole millään tavoin kirjoitellut vastaus. Monta kysymystä, josko niistä olisi selvinnyt todella, mikä erottaa tai liitosta huonon tai välittäminen loppuu. Se todellinen mikä saa ajattelemaan noin.
Jokaiseen syyhyn pitää olla ihan oikea selvitys, ei mikään selittely, kyllä minä ainakin odottaisin että se sentään on selvillä, mistä moinen asia on tullut parin elämään.
On menty yhteen, se mistä syystä lienee ensimmäinen, jos sen voisitte kirjoittaa ulos. Miksi ei ollut mitään tehtävissä, mikä vei niin alas että se kaikki mitä olitte yhdessä monesti saaneet aikaan, asunto, taloudellinen pärjääminen ja ennen kaikkea lapset, mikä on niin tärkeää, että tuo kaikki joutuu romukoppaan. Onko se että uskoo elämän jääneen elämättä siis sinkkuuden ilot, vai liittyykö taakse jonkun toisen ohjeistus esim. kaveripiiri moittii tossun alle jäämisestä tai vastaavaa jotain muuta.
Vai onko joku ihastunut niin " vapaalla ajallaan tai työssä", että kuuntelee täällä olevia enemmän kuin kotinsa tilannetta.
Itse olen sitä mieltä, että seurustelu ilman yhteen muuttoa on aikaa tutustua toiseen, hänen kavereihinsa, sukuunsa ja ennen muuta elämäntapaansa joka puolin. Seksikin varmasti tulee selville, mitkä vaatimukset siihen ovat. Samoin muut kiinnostuksen kohteet. Tällöin tulisi miettiä, jaksaako tuota katsoa vierestä, varsinkin jos toisella on jatkuva meno päällä ja vähät välittää elämänsä tulevaisuudesta ja taloudesta.
Jos kaveripiiri johtaa, niin se johtaa luultavammin jatkossakin, tämä ihminen ei osaa itse päättää mistään, vaan on kaikkien pelle.
"Huono liitto, mistä syystä? Kasvettu eri suuntiin, mistä syystä? En rakasta enää toista, mistähän syystä? Onko syynä käynti vieraissa ja mistähän syystä?"
Kaikkiin vastaus: liiton vuorovaikutus ei toimi, siksi rakkaus loppuu, kasvetaan erilleen. Samoin myös, kun ihmiset muuttuu, aivan toisiin suuntiin, vuosien varrella. Ei sitä voi liittoa solmittaessa tietää, mitä tapahtuu, ja mihin suuntaan suhde kehittyy, vai kehittyykö. Säilyykö molempien mielenkiinto, tarpeet yms.
Ihminen voi muuttua pitkässä ajassa. Puoliso voi liiton aikana sairastua erilaisiin riippuvuuksiin tms. Silloin elämä ja parisuhde muuttuu paljon. Puoliso muuttuu kuin täysin eri ihmiseksi. Joskus ei jää vaihtoehtoja.
Surullista mun mielestä on se, että seksiksi monet pariskunnat kokee vain sen tavallisen yhdynnän. Jos toinen ei syystä tai toisesta yhdyntään pysty, niin onko kamala ajatus tyydyttää seksin tarpeet jotenkin muuten? Vaihtoehdoissahan on vain mielikuvitus rajana.
Jos toinen totaalisesti kieltäytyy seksistä tai ei pysty siihen vaikkapa jonkun sairauden takia, onko se kamalaa, jos toinen hakee seksin jostain muualta? Jos rakkautta riittää ja pari ei halua erota, niin itse ainakin antaisin toiselle luvan seksiin jonkun muun kanssa.
Miksi aina pitäisi toimia liitossa sen haluttomamman ehdoilla? Eikö silloin voisi tyydyttää toisen vaikka suuseksillä yms?
Seksin haluaminen ei ole sairasta niinkuin ap kirjoittaa. Toiset vaan on seksuaalisempia kuin toiset.
Komppaan. Toiset on seksuaalisempia, eikä se ole mitenkään epätervettä. Sitä paitsi seksillä on myös paljon positiivisia vaikutuksia, niin mieleen kuin kehoonkin. Oikeastaan sanoisin, että pikemminkin on epätervettä kieltää toiselta seksi, jos itseä ei huvita tai ei kiinnosta/siihen pysty. Miksi seksistä pitää tehdä suhteeseen "peikko"?
Kovasti se seksi tuntuu olevan asia, että ei edes pystytä odottamaan puolison paranemista, vaaditaan vapautta, mitä rakkautta se sellainen on. Tässähän on usein osapuolina myös lapset, hekin ovat täysin yhdentekeviä seksin tarpeiden rinnalla.
Järkyttävää todella.
Minusta liika seksuaalisuus on epätervettä, sillä se on sama kuin ryyppäisi jatkuvasti, käyttäisi huumeita tai olisi pahoinpitelijä. Ei sitä kanina tarvitse koko aikaa olla.
"Kovasti se seksi tuntuu olevan asia, että ei edes pystytä odottamaan puolison paranemista "
Ai näinkö muka? Eihän nyt sentään. Kyllä monikin odottaa puolison paranemista, jos siitä on kyse. Yleensä vain on kyse haluttomuudesta. Sen "paranemista" saa odottaa. Nimittäin jos odottamaan alkaa. Ja ei ole rakkautta sekään, jos haluaa kieltää kumppaniltaan seksin, koska ei itse sitä halua. Etenkin jos on kyse omasta haluttomuudesta.
Ihminen pystyy kyllä ilman seksuaalisia kykyjä ja/tai haluja tyydyttämään kumppaninsa. Siinä tarvitaan vain mielikuvitusta ja vähän leikkimieltäkin. Usein seksiongelmat eivät johdu itse seksistä, vaan parisuhteen muista, usein myös tiedostamattomista ongelmista.
Jokainen määrittelee ja tietää itse omat seksuaaliset tarpeensa. Seksuaalisissa tarpeissa ei ole mitään sen epäterveempää kuin seksuaalisessa "tarpeettomuudessakaan". Ihminen on seksuaalinen olento, ei sitä ole kieltäminen.
"..se on sama kuin ryyppäisi jatkuvasti, käyttäisi huumeita tai olisi pahoinpitelijä"
Tästä repesin. Oletko nyt ihan tosissasi? Sinulla on seksuaalisuuden suhteen TRAUMA. Muuten ei mitenkään voi verrata "liikaa seksuaalisuutta" pahoinpitelyyn. Tosin pelkästään "liika seksuaalisuuskin" kertoo traumasta. Miksi haluat kieltää toisten seksuaaliset tarpeet ja määritellä ne? Mitä ne sinulle kuuluu? Ja jos kumppanillasi on enemmän haluja kuin sinulla, niin sitten on. Sovittelukysymys.
Miksi otsikko on juuri "Seksin tärkeys miehelle ja naiselle"? Meinaatko, että seksin tärkeys on sukupuolesta kiinni? Näinhän ei ole. Niin heteroille kuin myös sukupuolivähemmistöille seksin tärkeys on täysin henkilökohtainen, ei sukupuolisidonnainen asia.
Juuri noin. Pitäisi myös aina muistaa, että eri asiat ovat ihmisille tärkeitä. On turha lähteä arvostelemaan sitä mikä on kumppanille tärkeää. Näin vain loukkaa häntä parhaiten, ihan suotta.
Seksi on parisuhteessa tärkeää. Sillä on suotuisat vaikutukset ihmiseen harrastaa sitä missä muodossa tahansa. Seksi on myös ainoa asia, joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta.
Jokaisen seksuaaliset halut ja mieltymykset vaihtelevat, joskus suurestikin. Välillä on hyvin aktiivista, sitten taas ei. Eri kausien ajoitus ei parin kesken aina osu kohdalleen. Parisuhteessa on hyvä pitää mielessä, että seksi on hyvänä pitoa, huomioimista, tavallaan lahja puolisolta. Jos siitä kieltäytyy monesti peräkkäin, sillä on seurauksensa koko suhteeseen. Parisuhteessa ei ole koskaan kyse pelkästä seksistä, tai pelkästä rakkaudesta, tai niiden puutteesta, vaan suhteesta itsestään.