Kaukosuhde + muutama HAASTE

sinulla paljon punnittavaa nyt elämässäsi.

Jos muutat toki teidän suhteenne voi toimia, mutta se on tosiasia että lapsesi jää pienelle humiolle koska näkee sinut mahdolisesti lomillasi.

On hyviä ja huonoja puolia..suru ja ikävä mikä varmasti tulee lastasi kohtaan vasta muutettuasi kun aikaa hiukan mennyt...silloin se satuttaa molempia.

Mutta taas ethän koskaan voi tietää mitkä ovat exäsi suunnitelmat elämässään.

Eli vaikeita asioita nämä .. toivottavasti löydätte jonkun hyvä keskitien 3v. liian nuori "menettämään" (matka) isänsä, minusta!

Mutta tapaamisvaihtoehtojakin on paljon mitä en ala luettelemaan, koska toisilla asiat toimivat toisilla ei.

Jaksamista kaikile teille..lapselle eniten..

Jos haluat kirjoittaa samassa tilanteessa olevalle pienten lasten äidille, niin laita meiliosoiteesi tänne.

Toivottavasti tulisi vastauksia tähän ketjuun, kuinka saman kokeneilla mennyt.

Mitä tehdä. Ymmärrän ja mietin itsekin, kun on samanlainen tilanne. koska itse olen tosissani yrittänyt samalla paikkakunnalla ja huomaan, että ex:n kanssa välillä todella vaikeaa,voi ainoa ratkaisu olla muuttaminen toiselle paikkakunnalle. Helpottaisi omaa tilannetta ja sitä kautta helpottaisi myös lapsilla. Varsinkin kun lapset eivät tapaa ex:ää sen enempää asuessani lähempänä kuin jos asuisin kauempana. Ainoa hankaluus on matkat.

Voiko uusi naisesi muuttaa tai matkustaa sinun luoksesi ainakin aluksi?

Onhan tuosa välimatkaa,mut on kai se voitettavissa. Minä oisin onnellinen jos olis "vain" 400km. Itselläni on omaan kultaan 1300km,tosin mietin sitä kyllä niin että kun kerta on kotoa lähdettävä niin sama kai se on et kuinka pitkälle reissaa.
Itse tein oman lapseni ja hänen äitinsä suhteen toisin. Pyysin häntä palaamaan kotikonnuilleen eron jälkeen,koska asuimme todella pienessä paikkakunnassa,tosi kylmällä seudulla ja hänellä ei ole autoa,työpaikkaa jne. Ero lapsesta oli TODELLA kova. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen asiaa niin kyllä siinä mielenterveys horjui välillä ja välimatkasta johtuen tapaamisia ei ole usein ja kun menen lapseni tykö niin hän ei aina tunne kuka tuli kylään. Kyllä siinä kyyneleet vierii silmistä silloin. Ihminen on onneksi siitä ihmeellinen et se sopeutuu melkeen mihin vain ja valintani oli siinä mielessä hyvä että lapseni äiti on onnellinen ja onnellisesti uudessa parisuhteessa. Minun käsitys asiasta on aina ollut että jos äiti on onnellinen niin lapsikin on.
Sinulla on nyt todella kova paikka siinä mielessä että haluat muuttaa pois,mutta lapsen parasta ajatellen jäät. Todella jaloa ja hienoa. En silti usko että lapsesi haluaa että olet silti onneton. Muutto paikkakunnalta ei tarkoita sitä että poistuisit hänen elämästään. Se tekee kyllä oman elämän ERITTÄIN hankalaksi,koska niitä tapaamisia ei voi venyttää liian pitkään (usko minua et halua nähdä kuinka oma lapsi katsoo sinua kuin ventovierasta) ja pitkä välimatka aiheuttaa sen et niit matkoja ei voi tehdä ihan suunnittelematta.
Mut omasta kokemuksesta voin sanoa,et pienen harjoittelun jälkeen kaikki alkaa meneen jouhevasti. Haen oman lapseni aina sillointällöin parin viikon vierailulle kerrallaan ja uhraan kaikki lomani ja vapaa-aikani jotta saisin viettää aikaa lapseni kanssa. Onneksi olen yrittäjä niin minulla ei ole ongelmia työpaikan kanssa näistä vierailuista. Niinä kertoina kun en ole pystynyt pitämään lomaa niin olen palkannut kotihoitajan työajaksi ja sitten on jäänyt mukavasti ilta vietettäväksi lapsen kanssa (vaikka tuolloin hän kyllä valvoo luvattoman kauan :). Eron jälkeen olin ihan varma että ero puolisostani merkitsi eroa lapsestanikin ja siinä hieman epätoivo pääsi valtaamaan alaa,mutta kaikki kuitenkin loppujen lopuksi päättyi hyvin ja kaikki ovat onnellisia. Minä,tyttöystäväni,exäni ja hänen miehensä sekä tietenkin pieni lapsemme jolla on rikkaus saada 4 rakastavaa vanhempaa.