En ole koskaan ajatellut ja toiminut niin avoinna, kuin tein eilen. Hänessä vain on sitä jotain. Jotkut vain ovat sellaisia, totuuden kaltaisia valoja taivaalla. Ja ihmisyys sellaisen alla hämmentävää varjoleikkiä itsensä kanssa, alastonta ja lähes avutonta.
(Naurua)
https://m.youtube.com/watch?v=q_hwqbhdQLI
(Naurua)
https://m.youtube.com/watch?v=q_hwqbhdQLI
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täsmentääkseni hämmennystäni, kuvaan sitä sanoin "ihminen kuin koti".
(Reps)
https://m.youtube.com/watch?v=FXAXQ3LPS2M
Eräänlaisena idylliä tai kirjallisena kliseenä, kiiltokuvana glitterillä näkisin hänen kanssa sateen pidättelemisen syksyisen vaahteran alla raikkaassa ja valoisassa säässä. Sadepilvi olisi pieni ja kuuroluontoinen. Kuitenkin tuossa lyhyessä hetkessä piilisi koko elämän syvin tajunta, eli tietoisuus sen hetkellisyydestä. Olisimme hetken pinnalla. Se kuitenkin olisi kaikki saavutettavissa oleva. Hän olisi täällä. Minun kanssani.
Kuinka sydämeni voikaan.
(Naurua)
Leikkasin illalla 94 euron sushiveitsellä sormeeni ja hienoin vahingossa wasabia molempiin silmiini. Kuitenkin sydämeni riemuitsi, triumfoi. Satoi värikästä paperisilppua alas kadulle ja ilmapallot kohosivat kilvan iloni kera avoinna odottavalle sinitaivaalle.
Hänen silmiensä loiste, riemu.
(Reps)
"Hienoin"
(Naurua)
Hämmentävää tässä kosmisessa yhteensulautumisessa on sen sisältämä käsitteistö. Aihepiiri on niin laaja, että sen käsittely on miltei mahdotonta. Muistaakseni olen kokenut lähimenneisyydessä vain yhden hetken, joka sellaisenaan ja kaikessa näennäisestä yksinkertaisuudessaan on vetänyt vertoja äskettäin koetulle. Ja mikä tässä on kummallisinta, on se että tapaus ei liittynyt naiseen tai ihmiseen yleensäkään. Se liittyi maisemaan. Koin Somerolla iltausvassa keskellä elopeltoja halkovalla maantiellä jonkinlaisen jumalallisen kosketuksen. Itse elämä kosketti minua, katoavaisuus ja kuolema.
(Reps)
Taitaa olla taas lääkitys unohtunut? Vai onko nyt niin, että on tullut napsittua liikaa lääkkeitä?