Miksi naisen kannattaa hymyillä

Mun mielestä kuuluu samaan sarjaan kuin miehillä esimerkiksi parran siistiminen tms. En usko että ne nyt järjetöntä pakkelikerrosta meinaa, mutta kertoohan semmonen nätti ripsari ja kulmien siistiminen ihmisestä.

Tietysti on niitäkin miehiä joiden mielestä mitä enemmän meikkiä sen parempi, mutta itsellä ainakaan ei ole aikaa semmoiseen.

Mulle kelpais hyvin meikkaamaton. Suosin muutenkin luonnollisuutta. Mutta ei hc-ätämin mielipiteellä ole merkitystä.

On nätti :)

Eipä mitään, muistat vain seuraavat lauseet:

-Parempi yksin, kuin huonossa parisuhteessa
-En löydä mistään tasoistani miestä
-Tulen tosi hyvin toimeen ilman miehiä

Siitä se lähtee.

Itse yhdistän hymyilemättömyyden myös ujouteen enkä näe niin negatiivisena asiana.

observer87_ kirjoitti:

Itse yhdistän hymyilemättömyyden myös ujouteen enkä näe niin negatiivisena asiana.

Siinä onkin se hankaluus kun ei tiedä onko toinen ujo vai vaan koppava. Esim. työpaikallani on eräs mies joka mielestäni katselee mua aika paljon, mutta myös hän on ujo. Kumpikaan meistä ei uskalla silleen suoraan avoimesti katsella ja me vaan vilkuillaan varovasti toisiamme ja tätä on jatkunut jo VUOSIA.
Jos kumpikin on yhtä ujoja, ei oikein mitään pääse tapahtumaan ja meidän firma ei järjestä koskaan mitään pippaloitakaan, että vois vähän rohkeusryyppyjä ottaa ja jutella.
Se mies juttelee esim. vanhempien naisten kanssa työpaikalla ihan reippaasti, mutta heti jos mä olen lähellä, hän muuttuu ihan tuppisuuksi, on siis samanlainen luuseri kuin minäkin. Kauempaa uskalletaan vähän kattella toisiamme mutta lähekkäin ollaan ihan paskat housuissa kumpiki. Säälittävää..

erakkomuide kirjoitti:

Siinä onkin se hankaluus kun ei tiedä onko toinen ujo vai vaan koppava. Esim. työpaikallani on eräs mies joka mielestäni katselee mua aika paljon, mutta myös hän on ujo. Kumpikaan meistä ei uskalla silleen suoraan avoimesti katsella ja me vaan vilkuillaan varovasti toisiamme ja tätä on jatkunut jo VUOSIA.
Jos kumpikin on yhtä ujoja, ei oikein mitään pääse tapahtumaan ja meidän firma ei järjestä koskaan mitään pippaloitakaan, että vois vähän rohkeusryyppyjä ottaa ja jutella.
Se mies juttelee esim. vanhempien naisten kanssa työpaikalla ihan reippaasti, mutta heti jos mä olen lähellä, hän muuttuu ihan tuppisuuksi, on siis samanlainen luuseri kuin minäkin. Kauempaa uskalletaan vähän kattella toisiamme mutta lähekkäin ollaan ihan paskat housuissa kumpiki. Säälittävää..

Niinpä. Haluatko, että elämä menee ohi vilkuillessa? Päätös on sinun.