Matkaan lähden

Tässä unessa esiintyy mielenkiintoisen usein ajatus kiinnipitämisen vaikeudesta. Aluksi on vaikea löytää tavaroita ja aina kun yhden löytää, toinen katoaa. Junassa lipsutaan tuoleilta ja turvana on vain pieni siima, Ilmeisesti turvavyönä. Lopulta yritetään pitää kiinni kädestä, mutta sekään ei onnistu.

Unessa esiintyy myös ajatus taakanjaosta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta. Vanhoilla kavereilla ei taakkoja juuri ole, mutta unennäkijälle niitä kertyy enemmän kuin kylliksi. Samassa yhteydessä kerrotaan myös, että unenäkijän tuo hänelle 600 euroa matkarahaa. Ei selviä, onko se vähän vai paljon, mutta taakoista ja rahasta puhuminen samassa yhteydessä herättää ajatuksen, että kyseessä voisi olla taloudellinenkin taakka.

Vanhat kaverit vaikuttavat olevan tässä unessa merkittävässä asemassa. Yhteisellä matkalla ollaan, mutta taakat eivät jakaantuneet tasaisesti. Vuoristorata osio kertonee ajatuksesta, että kaverit ovat kokeneet enemmän kuin unennäkijä itse.

Mitä itse matkaan tulee, on se täynnä vaikeuksia. Aluksi ei löydy tavaroita, sitten taakkaa on liiaksi eikä helikopteriinkaan mahdu, junasta meinaa pudota ja lentoasemalla vain odotellaan. Jostain syystä unennäkijä kertoo, ettei hän ilmeisesti päässyt perille. Mihin kaverit menivät?

Voisiko olla, että unessa on esiintynyt ajatus, ettei elämä ole oikeudenmukainen. On yritetty pysyä muiden mukana, mutta taakkaa on jaettu niin paljon enemmän itselle kuin muille. Tämän kaltaisia unia voi nähdä normaalia stressaavammassa elämäntilanteessa.

Taloudellinen taakka on ollut koko elämän läsnä, isäni kuoli kun olin 16 vuotias josta lähdin maksoin vuokraa kotona asuessani. Tämä kuitenkin vähän niin kuin pilasi suhteeni perheeseeni koska itsestä tuntui että sitä että kun olin ainut alle 18 joka sain henkivakuutuksista perinnön niin sitä perintöä käytettiin kaikkeen mitä muutkin tarvitsivat. Tottakai sitä nykyään ymmärtää ettei muuta vaihtoehtoa ollut.

Karkasin sitten vähän niinkuin kotoa heti kun 18 kun en lupaa aikaisemmin saanut. Tottakai yhteyttä pidetään mutta jos sinne joskus joudun takaisin nii se on varmaan minun loppu.

Olen aina joutunut maksamaan kaiken itse joten en ole päässyt vielä kertaakaan ulkomaille, en siis viroon enkä ruotsiinkaan. Enkä laivalle edes puoliväliin. Kaverini tekevät tätä melkein viikoittain ihan vain omaksi huvikseen. Vaikka ovat olleet jo niin monta kertaa että minun ja poikakaverin kanssa ei huvita koska on jo niin nähty juttu.

Kaikki vanhat kaverini ovat jääneet taa, toinen hiljalleen ja toinen yhtäkkiä kun muutti ulkomaalaisen poikaystävänsä kanssa ulkomaille. Toiset ovat pettäneet luottamuksen raakasti ja eivät edes pyytäneet anteeksi. Tämä rasittaa niitä suhteita mitä vielä on koska en anna heillekkään anteeksi kun muut eivät ole edes pyytäneet.

Uusia kun olen tehnyt olen saanut vastaukseksi kiusaamista ja hylkimistä, jota sitten yksi toinen pyysi anteeksi ettei puuttunut asiaan tai puolustanut koskaan. Se helpotti suuresti koska ei tarvinnut enää olla siinä ajatuksessa että minussa täytyy olla jotain vikaa jos luulen että minua sorsitaan. Mutta se olikin totta. Itseasiassa kun olin koulussa terkkari ehdotti juuri tätä ajatusta että ehkä vain luulen että minua kiusataan koska minua kiusattiin alakoulussa. Mutta siinä oli se että en edes halunnut että asiaan olisi puututtu, vaan joku oli asiasta kertonut opettajille. Luojan kiitos sinänsä. Vaikken niin Jumalaan uskokkaan.

Kiitos tulkinnasta, ehkä tästä lähin osaan itse tulkita omiani sen kirjan avulla jota suosittelit. Nämä ovat vaikeita asioita joita näemmä en vieläkään, viiden vuoden päästä ole ylitse. En mielelläni näistä oikein puhukkaan koska nämä asiat usein saavat ihmiset välttelemään ja huonolle mielelle tai jopa ärsyyntyneiksi koska he eivät pysty samaistumaan.
Toivottavasti saisin luvan ottaa koiran helpottaakseni yksinäisyyttäni ja ehkä myös henkisesti parantamaan tekemisen muodossa