Eli olemme olleet tyttöystäväni kanssa yhdessä noin 2,5 vuotta, josta ollaan asuttu yhdessä 1,5 vuotta. Viimeisen noin 10 kuukauden aikana tytön tunteet ovat hänen mukaansa kovasti vähentyneet, ei rakasta minua enää ja nyt mietimme erilleen muuttoa. Kuulemma tuntee minua kohtaan enää pelkkää ystävyyttä. Itselläni rakkaudentunteet edelleen hyvin vahvat vaikka alkuhuuma on mennyt ohi jo hyvän aikaa sitten.
Olimme ennen seurustelua kavereita aika pitkään ja tytön aloitteesta meille tuli juttua joka lopulta johti molemminpuoliseen rakastumiseen. Olimme ehtineet asua saman katon alla ja elää arkea vähän yli puoli vuotta kun hän ilmoitti ensimmäisen kerran, ettei tunne enää samoin. Pidimme jonkin aikaa tautoa ja päätimme yrittää uudestaan, mutta nyt on sama tilanne edessä ja ero tuntuu lopulliselta.
Sanoo, ettei ole minun vikani, etten ole tehnyt mitään väärää. Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, niin olin hänen mielestään "täydellinen poikaystävä". Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, en polta, juon alkoholia muutaman kerran vuodessa. Teen kotitöitä ja ruokaa ja olen yrittänyt olla häntä kohtaan ja rakastava ja helpottaa hänen arkeaan. Olemme suunnitelleet paljon yhteistä tulevaisuutta aikoinaan, mutta nyt nainen haluaa vain olla ystäväni eikä halua seurustella. Sanoo haluavansa olla vain yksin.
En ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista, siksi tämä tuleekin niin vasten kasvoja. Eri asia jos olisin tehnyt jotain ikävää, mutta olen kohdellut häntä mahdollisimman hyvin koko tämän ajan. Hän on asiasta samaa mieltä, mutta silti ei vaan muka tunne enää rakkautta minua kohtaan. Tämä on suoraan sanottuna aivan perseestä.
Onko mahdollista, että hän on sekoittanut alkuhuuman hiipumisen ja suhteen arkiintumisen koko rakkauden loppumiseen? Onko tässä enää mitään tehtävissä miten voisin hänen päänsä saada käännettyä ja mahdollisesti rakastumaan itseeni uudelleen? Aika epätoivoinen olen, minkä huomaa jo siitä että tulen tänne avautumaan.
Olimme ennen seurustelua kavereita aika pitkään ja tytön aloitteesta meille tuli juttua joka lopulta johti molemminpuoliseen rakastumiseen. Olimme ehtineet asua saman katon alla ja elää arkea vähän yli puoli vuotta kun hän ilmoitti ensimmäisen kerran, ettei tunne enää samoin. Pidimme jonkin aikaa tautoa ja päätimme yrittää uudestaan, mutta nyt on sama tilanne edessä ja ero tuntuu lopulliselta.
Sanoo, ettei ole minun vikani, etten ole tehnyt mitään väärää. Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, niin olin hänen mielestään "täydellinen poikaystävä". Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, en polta, juon alkoholia muutaman kerran vuodessa. Teen kotitöitä ja ruokaa ja olen yrittänyt olla häntä kohtaan ja rakastava ja helpottaa hänen arkeaan. Olemme suunnitelleet paljon yhteistä tulevaisuutta aikoinaan, mutta nyt nainen haluaa vain olla ystäväni eikä halua seurustella. Sanoo haluavansa olla vain yksin.
En ole tehnyt mitään ansaitakseni tällaista, siksi tämä tuleekin niin vasten kasvoja. Eri asia jos olisin tehnyt jotain ikävää, mutta olen kohdellut häntä mahdollisimman hyvin koko tämän ajan. Hän on asiasta samaa mieltä, mutta silti ei vaan muka tunne enää rakkautta minua kohtaan. Tämä on suoraan sanottuna aivan perseestä.
Onko mahdollista, että hän on sekoittanut alkuhuuman hiipumisen ja suhteen arkiintumisen koko rakkauden loppumiseen? Onko tässä enää mitään tehtävissä miten voisin hänen päänsä saada käännettyä ja mahdollisesti rakastumaan itseeni uudelleen? Aika epätoivoinen olen, minkä huomaa jo siitä että tulen tänne avautumaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakkaus on siitä vittumaista, ettei sitä voi väkisin pusertaa. Vaikka olisit kuinka täydellinen, niin se tunne ei välttämättä säily. Eipä tuossa oikein voi mitään tehdä eikä kumpaakaan syyttää. Neuvoisin, ettei ainakaan kannata jäädä roikkumaan ja anelemaan, se tappaa takuuvarmasti viimeisetkin kiinnostuksen rippeet.
Kiinnostus kuoli eikä sitä voi tyhjästä ammentaa. Loppu, slut, the end. Olisiko ollut parempi että saman olisi kokenut viiden vuoden päästä? Se olisi ollut edessä kuitenkin. Viime vuosina solmituista avioliitoista purkautuu 67 prosenttia.
On mahdollista, että tyttöystävä sekoittaa huuman hiipumisen tunteiden vähenemiseen. Mutta jos näin on, sinä et voi siihen vaikuttaa, se on hänen oivallettava itse. Ja voihan olla, ettei hänellä alun pitäenkään ole ollut mitään syvempiä tunteita, ainoastaan (sinänsä mukavaa) huumaa, ihailun kohteena olemista, jotain uutta ja mielenkiintoista.
Rakkautta ei voi pakottaa, ja usein on mahdotonta eritellä, miksei (enää) rakasta. Syy ei liene sinussa. Et voi muuta kuin hyväksyä, että vaikka olisit kuinka hyvä, tunteesi eivät herätä hänessä vastakaikua. Ei se niin mene, että kun teet kaikein oikein ja toisen mielen mukaan, olisit ansainnut sillä jotain.
Jotenkin minulle tulee mieleen muuan Suuri Selittäjä, joka on tällä palstalla vuodattanut aiemminkin, mutta se varmasti selviää hyvin pian osuuko vaistoni oikeaan ;)
"Täydellinen poikaystävä" kuulostaa aika... ahdistavalta. Millaisella asenteella yritit "helpottaa hänen arkeaan"? Oliko se pyyteetön? Miksi puhut hänen arjestaan, eikö se ollut teidän yhteinen arkenne? Ja eivätkö kotityöt ja ruoanlaitto kuulu yhteisessä taloudessa molemmille ilman, että niitä tarvitsee erikseen edes mainita?
Joka tapauksessa parasta, mitä nyt voit tehdä, on antaa naiselle tilaa ja aikaa. En kehota tekemään mustasukkaiseksi, mutta se että hän saisi hetken aikaa olla ihan konkreettisesti yksin sillä aikaa kun sinä lähdet kavereiden kanssa esimerkiksi kaupunkilomalle tai risteilylle, saattaisi selkiyttää hänen ajatuksiaan. Mitä enemmän takerrut ja anelet ja todistelet omaa hyvyyttäsi, sitä enemmän hän ahdistuu, ota siis mieluummin irtiotto vaikka pidennetyksi viikonlopuksi. Samalla saat itsekin etäisyyttä asioihin.
Naiset ei jaksa seurustella kuin pari vuotta ja sitten ne vaihtaa miestä. Oot kai liian kunnolline ja tylsä
On se täysin mahdollista, että kun alkuhuuma tai joku laantuu, niin se arki tulkitaan siksi, ettei tunteita enää olekaan. Siitähän siinä ei oo kyse, mutta jos toinen tuntee niin, ei se auta vaikka se hänelle selitettäisiinkin.
Mulle kävi niin, että suhdetta 3v. ihanan miehen kans, sitten yhteen muutto, 3v asumista yhdessä ja se hiipuminen vaan tuli. samaan aikaan kun se hiipuminen tuli, mulle ilmestyi ihastumisia yhteen tuttuun mieheen. Näitä ihastumisiahan ihmisillä tulee ja ne on pinnallisia, mutta kielii siitä, että asianomaisella on joku seksuaalisuuden lukko tai tunnelukko. Mutta se tuntuu vakuuttavasti siltä, että tunteet on loppu. Ei ne ole lopussa, ne ovat lukossa.
Näin mulle kävi. Mulla ei ollu mitään mielenkiintoa siihen ihastukseen, mutta se ajoi mut tossa tunnelukkotilanteessa ajattelemaan, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päättää silloinen suhde. Elelin yksin pari vuotta ja sitten tajusin oman virheen.
totuus on, että se nainen ei ole vielä samalla tavalla löytänyt rakkauden tunnetta sua kohtaan kuin mitä sinä olet löytänyt häntä kohtaan. Näin käy varsinkin jos mies on kunnollinen eli läsnäoleva, niin siinä tulee sellainen asetelma, että miehen takia ei naisen tartte tehdä mitään, kun se pysyy siinä kunnioittavana ja rakastavana kotona muutenkin. Tämä on sellaisten naisten ongelma varsinkin, joilla ei ole kokemusta huonoista suhteista, joten ne ei osaa arvostaa sitä hyvää, mitä niillä on.
Olen huomannut myös sellaista näissä asetelmissa, että jotkut rakastavien miesten naiset ei tunnista sitä rakkautta mitä mies heille antaa, rakkaudeksi, vaan ne luulevat sitä "tylsyydeksi" tai arkisuudeksi, tai liiaksi kiltteydeksi, osa kokee sen jopa tukahduttamisena.
Olet helmi. Hän ei vaan vielä tajua sitä. Olen pahoillani.
Yhtä mahdollista on, ettei tunteita ole eikä ole koskaan oikein ollutkaan. Kun huuma häviää, jäljelle ei jää mitään. Siinä ei auta, kuinka ihana toinen on. Kun ei ole tunteita, niin ei ole. Itse vähän kritisoin "hiipumista". Ikään kun se olisi negatiivista, vaikka oikeasti kyse voi olla muutoksesta, uusista tunteista, tunteiden syvenemisestä. Koko ajan rakastuneena oleminen olisi hirveän kuluttavaa.
Omituista väittää, että hyvää osaa arvostaa vasta sitten, kun on tullut huonosti kohdelluksi. Aivan ensimmäiseksi ihmisen pitäisi rakastaa ja arvostaa itseään, ettei sallisi huonoa kohtelua. Silloin osaa antaa jotain toisellekin. Meillä on lisäksi erilaisia tapoja osoittaa rakkautta ja ottaa rakkauden tunnustuksia vastaan. Aina ei vain natsaa.
Jos yhtään lohduttaa, niin onneksi tuo tuli tässä vaiheessa. Eli sinulla ei ole mennyt enempää aikaa hukkaan. Ehkäpä paremmat ajat ovat sinulla edessä ja löydät rinnallesi kumppanin, joka arvostaa arkeakin. Jos liitto on loppu, niin voimia sinulle katsoa eteenpäin.
EIpä tuossa voi muuta kuin antaa hänen mennä. Erotkaa sovussa ja kerro toivovasi hänen tulevan takaisin. Aina ei syvempiä tunteita ehkä tunnista, kun elää niiden keskellä, vaan vasta sitten, kun on etäisyyttä. Jos hän sittenkin rakastaa sinua, erosssa oleminen auttaa tiedostamaan sen. Muutaman kuukauden kuluttua anna hänelle vielä mahdollisuus - sitten sen näkee.