Olemme asumuserossa ja minä olen muuttanut vuokralle. asuntomme on myynnissä ja mieheni asuu siinä. Hän ei kuitenkaan anna minulle avainta vaikka omistan vielä talosta puolet. Minulla on siellä vielä omia tavaroita. Hänellä jo uusi nainen siellä. Miten saan avaimen?
Toinen asia. Saimme hyvän tarjouksen
asunnosta mutta mieheni ei hyväksy sitä vaikka eroa vain 4t pyydetystä ja minä lupasin maksaa sen mutta ei siltikään hyväksy. Mitä voin tehdä?
Toinen asia. Saimme hyvän tarjouksen
asunnosta mutta mieheni ei hyväksy sitä vaikka eroa vain 4t pyydetystä ja minä lupasin maksaa sen mutta ei siltikään hyväksy. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et sinä enää asu siellä, joten et tarvitse avainta. Ihan sopimalla heidän kanssaan käyt hakemassa tavarasi. Tuossa hinta-asiassa miehesi selvästikin käyttää " valtaansa", ei nähtävästi haluais muuttaa.
Et ole ensimmäinen johon kohdistuu myös tämän tapainen kauna, nyt voit pyytää häntä lunastamaan talon itselleen tuolla samalla hinnalla, sillä talolla on nyt arvo.
Nyt hän tavallaan kuluttaa talon arvoa kaiken aikaa, vaadi häntä lunastamaan talo tai sitten myynti, pistä määräaika asialle. Voit sanoa, että pakko viedä muutoin asianajalle asia ja kerro että se sitten maksaa ja hän maksaa, koska ei vapaaehtoisesti suostu mihinkään.
Hänen plus naisen on maksettava käypä vuokra joka asumiskuukaudelta sinulle. Juristi asialle hetimiten! Sinua vedätetään, kiinteistösi arvo laskee.
Oletteko jättäneet siis ykkösvaiheen paperin, eli menossa on harkinta-aika? Onko ositus jo tehty?
Tuleva ex-miehesi tykkää asua asunnossanne ja sinä maksat puolet asuntoveloista? Jos näin on niin on kyllä hyvä diili.
Jos miehes iei hyväksy noin hyvää tarjousta niin hän lunastaa sinun osuuden itselleen ja tuollaisessa tulanteessa on pakko hyväksy tai näin huonoina aikoina voi olla että ei mene kaupaksi muutamaan vuoteen. Muista toinen asiao on että kun kaupat tehdään niin sinun kuuluu saada hyvtystä siltä ajalta kun vain ex on asunut asunnossa ja voit laskea käyvän vuokran mukaan mikä hyvtettään sinulle isompana osana kauppahinnasta.
Itse olin hieman samanlaisessa tilanteessa, joten voin kertoa jotain ideoita ja taustalla olevaa lakiprosessia.
Jos olet muuttanut muualle, et ole enää tuon asunnon asukas ja sinulla ei ole oikeutta sinne mennä. Eli avaimet eivät ole se mitä sinun pitää yrittää saada. Se että omistat puolet asunnosta on toinen juttu.
Jos teille on jo eropaperit menossa, kannattaa käynnistää myös omaisuuden ositus. Jaettava omaisuutenne määräytyy sinä hetkenä, kun ensimmäisen vaiheen erohakemus laitetaan sisään. Paras on tietysti tehdä asiat sovussa, koska silloin kaikki on helpompaa, mutta jos se ei onnistuu on ensimmäinen vaihe hakea käräjä-oikeudelta päätöstä pesänjakajasta. Hakemukseen pitää laittaa itse liitteeksi ehdotus pesänjakajasta ja suostumuspapri tältä pesänjakajalta. Voit hakea yksinkin, mutta helpompaa jos haette yhdessä.
Pesänjakaja sitten neuvottelee teidän kanssanne pesän jaosta ja tekee ehdotuksen. Jos molemmat suostutte, päätöksestä tulee lainvoimainen. Pesänjakajan palkkio maksetana pesästä, eli mitä enemmän riitelette ja pidetään palavereja, niin sen enemmän palaa rahaa. Paras on sopia äkkiä. (tai ilman pesän jakajaa).
Jos, ette pääse asunnosta tai jostain omaisuudesta yhteis ymmärrykseen, voi pesänjakaja hakea käräjäoikeudelta päätöksen, joka antaa hänelle oikeuden myydä em. omaisuus. Taas palaa rahaa monella tapaa ja asunnosta saatava hinta on tuskin paras mahdollinen, joten paras on sopia.
Miehesi ehkä on tyytyväinen nykytilanteeseen, että hän saa asua asunnossa ja sinä makselet siitä vielä lainaa ja asut vuokralla. Tämä kaikki kuitenkin otetaan osituksessa huomioon. Jos makselet esim. teidän yhteistä lainaa se katsotaan sinun eduksesi osituksessa. Myös se, että miehesi on yksin asunut teidän puoliksi omistamassanne asunossa lasketaan sinun eduksesi. Miehesi joutuu maksamaan käypää vuokraa siitä päivästä alkaen, kun muutit pois. Tästä on korkeimman oikeuden päätös, joten asia on päivän selvä.
Toivottavasti pääsette sopuun ja saatte avioeron ja osituksen hoidettu sujuvasti. Kun tässä olleet asiat esität tulevalle ex-miehellesi asiallisesti, hänkin ehkä ymmärtää, että on hänenkin etunsa hoitaa ositus nopeasti loppuun. Mm. se, että jompikumpi lunastaa asunnon pian tai se myydään.
Monesti on käymyt niin että toinen puoliso on jäänyt toisen omistavaan asuntoon asumaan ja sillä asunnon omistavalla puolisolla ei ole kiirettä myydä ja vaikka 5 vuoden jälkeen tehdään ositus niin se joka on jäänyt asuntoon niin ei saa osituksessa paljon mitään kun se asumishyöty otetaan huomioon.
Juurikin näin.
Usein kuulee tarinoita (kuten ketjun aloittaja), joissa asunnosta "poisheitetty" voivottelee tilannetta. "siellä se asuu ilmaiseksi mun puoliksi omistamassa asunossa". Mutta kun ositus tehdään, käykin niin, että vitkuttelu kääntyy pois muuttaneen eduksi.
Mainitsin tuossa omassa kirjoituksessani yllä, että on kokemusta tällaisesta tilanteesta. Ja juuri niinpäin, että minä olin se mies joka jäi siihen asuntoon lasten kanssa kun ex--vaimo muutti vuokralle. Aluksi sovittiin, että minä lunastan asunnon puolueettoman osapuolen antaman hinta-arvion mukaan. Mutta kun ex-vaimo kuuli oikeus-avustajaltaan tästä asumishyödystä, hän alkoi esittää aivan käsittämättömiä vaatimuksia ja ei oikeastaan halunnut enää sopia mitään. Lopulta jouduin toteamaan, että hänelle ei tule mikään kohtuutta lähellekkään liippaava riittämään. Muutin pois asunnosta ja se oli tyhjillään kuukausia ennen kuin sain sen myytyä. Teknisesti pesänjakaja sen myi, koska ex-vaimolle ei lopulta kelvannut sekään, että se myydään.
Kun ero tulee ja se joka jää yhteiseen asuntoon asumaan niin kannattaa laittaa paperille mitä hyvitetään siltä asumisajalta kunnes asunto saadaan myytyä niin pääsee helpommalla. Se joka jää asumaan ja ruepaa vaikka yksin hoitamaan yhteistä asuntolainaa niin silloin ei paljon asumishyvityst ä jää kun makselee yhteistä lainoja pois niin vaikka vuoden tekee sitä niin saa isomman osan asunnon myyntihinnasta. Avioehdolla selviäis päljon helpommalla.
meillä nyt tilanne, että minä/tuleva ex-vaimo lähdin lasten kanssa vuokralle yhteisestä velkeisesta asunnosta. erillään ollaan asuttu n.5kk. ositusta ei olla tehty, koska halusimme pitää tämän harkintaajan harkinta-aikana eli miettiä vielä tahoillamme suhdetta.
mitään papereita ositukseen/omaisuuden jakoon ei olla siis tehty.
tuleva ex-ukko maksaa yhteistä lainaamme ja minä omaa vuokramme; laten elatukset ja asumiset toki on sovittu heti alkuun.
mitäs nyt?
lopullista eroa voisi jo hakea, mutta kyllä se aika isolta kynnykseltä tuntuu. toisaalta kumpikaan varmaan ei halua näinkään roikkua ja luulen että lopullista ero haetan ennen kuin se raukeaa... eli ositus olisi tehtävä. 3-4 kertaa olen poismuuttoni jälkeen asiasta maininnut mutta saanut vain katkeraa tilitystä niskaani. - olen siis ollut hiljaa, koska en jaksa vääntää ja tapella nyt kun ei ole enää ollut pakko tapella kuten yhdessä asuessa.
help?
Ilmeisesti sinä olet ollut se joka eron on laittanut alulleen? Miehesi on ymmärrettävästi silloin katkera.
Jos tosiaan olette päätymässä siihen, että ero prosessi viedään loppuun olisi hyvä saada tuleva ex-miehesi myös tämä asia hyväksymään. Eroaminen sovussa on aina helpompaa ja halvempaa.
Kannataaa sille ex-miehelle sanoa jotain tällaista "on ikävää, että tässä on nyt käynyt näin ja olemme eroamassa. Ei kai kukaan naimisiin mennessään halua sen päättyvän eroon. Näin on nyt kaikeasta huolimatta käynyt ja asia ei taida tästä mihinkään muuttua. On ehkä helpointa meille ja lapsellemme, että viedään tämä prosessi sovussa loppuun ja päästään jatkamaan elämäämme ja rakentamaan uuttaa suuntaa"
On teidän molempien etu, että ositus hoidetaan mahdollisimman pian.
Minä muutin yhteisestä talostamme pois, talo saatiin myytyä mutta ex ukko ei meinannut hyväksyä hintaa . Vaikka oli useita kymmeniä tuhansia euroja enemmän mitä hän itse arvio hinnaksi (hänellä oli tarkoitus lunastaa talo mutta rahat eivät riittäneet). Talo meni kuitenkin kaupaksi(pakkomyyntilupa haettu)ja nyt ex ukkoni aikoo haastaa pesänjakajat ja minut oikeuteen koska myimme talon liian halvalla.
Samalla hän on myynyt osan irtaimistosta(minulle jäi periaatteessa ainoastaan omat vaatteeni)ja osan vienyt ne uuden naisensa luo. Minulle hän ei ole antanut mitään, paitsi kielsi tulemasta "hänen" tontilleen tai soittaa poliisit (olin hakenut ulkovarastosta omia tavaroitani mitä sinne olin jättänyt), palautin tavarat ettei hän saa aihetta valittaa ja siivosin samalla varastoa, josta hän myös uhkasi poliiseilla (lakimiehen kautta)että häärään hänen tontillaan.
Ex ukko ei suostu maksamaan asumishyötyä eikä hän suostu hyvittämään sitä että minä olen tienannut 500eur käteen enemmän kuin hän viimeiset 17vuotta ja kaikki rahat menneet hänen tililleen, samalla sain aikoinaan vakuutusyhtiöltä 80k euron korvauksen onnettomuudesta joka käytettiin yhteiseen asuntoon, mutta hän ei suostu maksamaan minulle edes lakiosuutta(50% omaisuuden arvosta) saati sitten perusteettoman edun palautusta.
Olen täysin hukassa exäni kanssa, mitä voin tehdä? Pitkä oikeusprosessi on edessä mutta haluaisin kuulla onko kellään vastaavia kokemuksia ja kuinka paljon tälläinen tulee maksamaan ja joutuuko exäni maksamaan myös minun oikeuskulut kun häviää. Oletukseni on että hän häviää sillä minä en kiukuttele enkä valehtele enkä varasta, mutta tiedä sitten millainen oikeuslaitos suomessakin on...Nyt kaivattaisiin rohkaisevia sanoja teiltä kanssasisaret.
Hmm. Ex-miehesi on pähkähullu, hän ei kykene näkemään ketään muita paitsi itsensä, ja oman hienon päämääränsä (olla luopumatta mistään). Muistuttaa taas tämäkin mies exääni: hänen mielestään hänen rahansa ovat hänen, minun rahat olivat hänen, ja kaikkien muidenkin rahat kuuluivat hänelle... Mutta asiaan. Vanha sanonta kuuluu "hulluille kannattaa olla mieliksi". Ex-miehelleni jäi myös aivan kaikki huonekalut ja irtain. Vaatteet saimme mukaan lasten kanssa. En alkanut riitelemään, koska olin vain onnellinen päästessäni moisesta äijästä eroon. Maksoin myös tasinkoa, ja yhteisen asunnon velat... Hyvästä, eli rauhasta, vapaudesta, omasta ja lasten kannattaa maksaakin.
Talon myymisestä liian halvalla voi tulla pitkä oikeusprosessi, tai sitten ei. Eikö kukaan järkevä lakimies osaa selittää miehelle, että hän häviää joka tapauksessa, koska ei suostu sopimaan? Oikeusjuttuun saa menemään tuhansia ja taas tuhansia. Sitä voi jatkaa siihen asti, kunnes jaettava pesä on tyhjä. Joten ehdottaisin, että kysyisit ex-mieheltä, paljonko omaisuudestanne hänen mielestään kuuluu sinulle. Jos sanoo, ettei mitään, älä sinäkään tee mitään. Jos sanoo jonkun, edes jotenkin sopivan summan, harkitse todella "tarjousta", vaikka se olisi hyvin paljon pienempikin kuin puolet omaisuudesta. Nimittäin tuossa voi käydä niinkin, ettet saa mitään, jos riita vain jatkuu.
Kyllä hankalan eks-puolison kanssa on hyvä käyttää hyvää erojuristia sillä ehdolla, että juridiset kulut hoidetaan kun asia on ratkennut (asiakkaan eduksi). Kaikki keskustelut ohjasat oman juristisi ja miehen välisiksi. Kyllä arkijärki pikkuhiljaa voittaa uhon, kun hän tajuaa miten kallista sotaa on itse käymässä.
"sillä ehdolla, että juridiset kulut hoidetaan kun asia on ratkennut (asiakkaan eduksi). "
Siis mitä ihmettä nyt taas? Ihmisillä on kummallinen käsitys todellisuudesta. Avioerojuristin voi toki palkata (ja se on ainoa järkevä vaihtoehto, ellei ositus edisty), mutta lakimiehen laskut on hoidettava ajallaan, reaaliajassa, aina ja joka tapauksessa. Sanomattakin on selvää, että myös ap:n hankala puoliso voi palkata avioerojuristin, ja hänen on myöskin maksettava. Eli molempien on maksettava oman lakimiehen kulut, vaikkei asia ratkeaisikaan, tai se ratkeaisi toisen eduksi. Harvemmin riita tilanteessa asia ratkeaakaan molempien eduksi. Vaan aivan päinvastoin. Mitä kauemmin tapellaan, sitä vähemmän kummallekaan on etua. Sanottakoon vielä, että yleensä molemmilla on omat lakimiehet, joiden kuluista kummatkin vastaavat erikseen. Sekä pesäjakaja, jonka palkkiot ja kulut hoidetaan jaettavasta pesästä. Että näin.
Ihmiset ovat todella tyhmiä, kun riitelevät omaisuuden jakamisesta jopa niin kauan, ettei siitä enää ole jäljellä mitään. Aivan kuten tuossa edellä voi-rähmät kirjoitti.