Mennään yhteen suurella rakkaudella ja suunnitellaan suuri. No monesti nuo unelmat osittain ainakin joutuu hautaamaan mahdottomuutena. Rakastuneella kun järki on jäänyt vähän sinne "hyllylle tomuttumaan".
Arki koittaa ja se tuntuukin niin erilaiselta. Suomessa on ollut vallalla käsitys, että äiti hoitaa kodin tehtävät täysin, juontaa juurensa ajasta, jossa äidit olivat kotona ja ainakin parempiosaisissa perheissä oli "piiat" niin keittiössä ja maataloissa vielä karjanhoidossakin, niin oli ollut mummollakin, hän vain heilutti tahtipuikkoa. Joten olen nähnyt muutoksen aika tarkkaan. Itse olen ollut työelämässä ja sen lisäksi tehnyt ne kotityötkin, mieheni sitä vastoin harrasti ja kilpaili, joten olen se tallattu nainen ollut vinkumatta.
Mutta seuraava polvi joutuu vielä kipeämmän eteen, sillä omatkin lapseni ovat korkeasti koulutettuja ja silloin työ vaatii vielä paljon enemmän myös naiselta, on matkustelua, jatkuvaa opiskelua. Tätä miehet eivät jaksa, että joutuisivat ottamaan myös vastuun vaimonsa matkojen ajalla koko kotihommista ja siihen saatavat oman vanhan näkemyksen kantaa esiin myös miehen vanhemmat, kuten yhdessä perheessä kävi, että kehottivat poikansa olemaan poissa kotoaan työn jälkeenkin ja oikein yllyttivät kaikin tavoin jättämään vaimonsa yksin kaiken kanssa. Kun vaimon piti suorittaa vielä lisää erikoistuakseen, sitä yritettiin kaikin tavoin estää, että ei olisi päässyt yliopiston luennoille.
No tämän eron voi aivan hyvin lukea vielä kasvamattoman pojan , hänkin korkeasti opiskellut piikkiin ja ennen muuta tämän vanhempien järkyttävään tapaan toimia.
Nämä vanhemmat eivät ajatelleet edes omaa poikaansa omia lapsenlapsiaan tällä toiminnalla. Toki hyljeksivät näitä lapsenlapsiaan eron jälkeen, heiltä ei lapsille riitä aikaa tai mitään muutakaan.
Olisiko aika ymmärtää, että miehet eivät elätä perheitään, joten vaimojen on oltava työssä ihan yhtä pitkiä päiviä ja monesti alkaa jo alla että naisen työ on miestentä paremmin palkattua. Miesten täytyy ymmärtää, että kodin hoito kuuluu ja lasten hoito kuuluu heillekin. Miehen pitää osata luopua kaveripiirissä elämisestä jatkuvasti, sekä harrastukset pitää miettiä sen mukaan mihin aika riittää, koti ensin. Ei nainen todella jaksa elättää perhettä ja tehdä kaikki kotona.
Minä tein ja viimeiset vuodet sain palkkaakin miestäni enemmän, työni oli vaativaa ja tarkkaa, tein kotityöt, mutta omalla lapselleni en moista taakkaa laittasi, ajatusmaailman on muututtava.
Arki koittaa ja se tuntuukin niin erilaiselta. Suomessa on ollut vallalla käsitys, että äiti hoitaa kodin tehtävät täysin, juontaa juurensa ajasta, jossa äidit olivat kotona ja ainakin parempiosaisissa perheissä oli "piiat" niin keittiössä ja maataloissa vielä karjanhoidossakin, niin oli ollut mummollakin, hän vain heilutti tahtipuikkoa. Joten olen nähnyt muutoksen aika tarkkaan. Itse olen ollut työelämässä ja sen lisäksi tehnyt ne kotityötkin, mieheni sitä vastoin harrasti ja kilpaili, joten olen se tallattu nainen ollut vinkumatta.
Mutta seuraava polvi joutuu vielä kipeämmän eteen, sillä omatkin lapseni ovat korkeasti koulutettuja ja silloin työ vaatii vielä paljon enemmän myös naiselta, on matkustelua, jatkuvaa opiskelua. Tätä miehet eivät jaksa, että joutuisivat ottamaan myös vastuun vaimonsa matkojen ajalla koko kotihommista ja siihen saatavat oman vanhan näkemyksen kantaa esiin myös miehen vanhemmat, kuten yhdessä perheessä kävi, että kehottivat poikansa olemaan poissa kotoaan työn jälkeenkin ja oikein yllyttivät kaikin tavoin jättämään vaimonsa yksin kaiken kanssa. Kun vaimon piti suorittaa vielä lisää erikoistuakseen, sitä yritettiin kaikin tavoin estää, että ei olisi päässyt yliopiston luennoille.
No tämän eron voi aivan hyvin lukea vielä kasvamattoman pojan , hänkin korkeasti opiskellut piikkiin ja ennen muuta tämän vanhempien järkyttävään tapaan toimia.
Nämä vanhemmat eivät ajatelleet edes omaa poikaansa omia lapsenlapsiaan tällä toiminnalla. Toki hyljeksivät näitä lapsenlapsiaan eron jälkeen, heiltä ei lapsille riitä aikaa tai mitään muutakaan.
Olisiko aika ymmärtää, että miehet eivät elätä perheitään, joten vaimojen on oltava työssä ihan yhtä pitkiä päiviä ja monesti alkaa jo alla että naisen työ on miestentä paremmin palkattua. Miesten täytyy ymmärtää, että kodin hoito kuuluu ja lasten hoito kuuluu heillekin. Miehen pitää osata luopua kaveripiirissä elämisestä jatkuvasti, sekä harrastukset pitää miettiä sen mukaan mihin aika riittää, koti ensin. Ei nainen todella jaksa elättää perhettä ja tehdä kaikki kotona.
Minä tein ja viimeiset vuodet sain palkkaakin miestäni enemmän, työni oli vaativaa ja tarkkaa, tein kotityöt, mutta omalla lapselleni en moista taakkaa laittasi, ajatusmaailman on muututtava.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On meitä erilaisiakin miehiä. Minä olen käynyt töissä, osallistunut kotitöihin, huolehtinut ja viettänyt pienen lapsemme kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Harrastukset järjestin niin etteivät ne vie yhtään pois yhteisestä ajasta. Kaikki tämä tuli ihan luonnostaan lapsen syntymän jälkeen eikä tarvinnut vääntää tai neuvotella. Kaikesta huolimatta vaimo löysi toisen, muutti heti toiselle paikkakunnalle. Lapsi matkustaa nyt kahden kodin väliä ja tilanne on mielestäni järkyttävä. Se ikävä kun lapsi on poissa, tuntuu kestämättömältä.
Ei siis aina riitä vaikka kuinka osallistut ja rakastat. Vielä pitäisi olla jollakin tapaa parempi.
Niin tai näin, aina väärinpäin, jos on mennäkseen.
Perheen menettäminen on aina dramaattista ja järkyttävää, kun sen menettää petoksen kautta.
Usein toistuu sama tarina, joissa se vastuullisempi tulee hylätyksi. Ehkä pettäjä on se, joka kaipaa muuta koska ei uskoo onnen tulevan muista.
Erossa ei menetä perhettä. Ero on ero. Kaikki ovat hengissä. Dramaattista ja järkyttävää on jos oikeasti menettää perheensä, esim. auto-onnettomuudessa.
Minä, vastuullinen ihminen, ainakin jätin puolisoni. Mutta mitä merkitystä sillä on eron kannalta? Ei mitään. Avioliitto on tahdon asia. Ellei toinen tahdo sitä jatkaa, ei siinä auta mikään muu kuin ero.
Älä vähättele järkikäteen eroa. Ero on pieni kuolema etenkin, jos sen käsittelee kunnolla. Kuolleesta ihmisestä sinulla lisäksi on hyvät muistot (aikakin kuultaa muistot), kun ero johtuu ikävistä asioista, siitä ikävästä tyypistä ei pääse koskaan niin irrottautumaan varsinkin jos on lapsia ja toinen haluaa olla hankala. Lisäksi taloutesi on eron jälkeen ihan eri pohjalla kuin toisen kuoleman jälkeen, ainakin jos on toimittu fiksusti. En halua mitenkään väheksyä kuolemaa ja sen raskautta ihmiselle, mutta toin tähän näitä kylmiä faktoja.
Ja se tahtominen saattaa joissakin suhteissa olla helpompaa kuin joissakin toisissa.
Tahdoit tehdä pahaa. Pettäminen on pahinta mitä voi toiselle tehdä, kun tämä on vielä elossa.
On rankkaan kantaa muistoja ilkeistä, kylmistä ja pettävistä puolisoista. Moni toivoo, ettei olisi koskaan tavannut moisia elämässään. Ja se asia on niin totta, ettet pysty sitä tahtojan roolissasi ymmärtämään.
Monet erot johtuvat siitä että lähtökohta naimisiin menemiseen on väärä. Nainen rakastuu miehen lompakkoon ja/tai mies rakastuu naisen kauniiseen ulkonäköön. Kun rahat loppuu tai nainen tupsahtaa niin itsekkäästi erotaan. Vaikka monet eroavat parit väittävät kasvaneensa erilleen ja eroavansa ystävinä mutta he ovatkin olleet koko ajan ystäviä, ei sen enempää
On se ystävyys ihan kamala juttu...
Vielä nykyisinkään harva tajuaa, ettei pelkästään päiväkodin tädit hoida lapsia. Selkokielellä sanottuna perheellä tulee olemaan suuria parisuhde- ja muita ongelmia, jos molemmat vanhemmat ovat ns. uraihmisiä. Etenkin jos molempien työ vielä vaatii matkustelua, yhtälö on aivan mahdoton, ellei "kotipesässä" ole esim. mummo tai täti, joka lyhyelläkin varoitusajalla voi tulla lapsia hoitamaan.
Tapaus, josta kerroit oli itselleni täysin outo. Sen kuitenkin sanon, että tavalla tai toisella omituisia/erikoisia/häiriintyneitä ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Mielestäni jokainen pari tekee itse omat päätöksensä siitä kumpi tekee kotityöt ja mitä niistä. Jos pariskunta on siihen tilanteeseensa tyytyväinen on silloin mielestäni asiat kunnossa. Olipa sitten vanhemmat, ystävät tai muut mitä mieltä tahaansa.
Jotenkin sinä vaikutat katkeralta kun olet omasta tahdostasi alistunu tekemään ne kotityöt yksin. Älä kuitenkaan siirrä sitä katkeruuttasi omiin lapsiisi ja heidän puolisoihinsa. Anna heidän tehdä omat valintansa. Jokaisella ihmisellä on oma käsitys ja mieltymys kotitöisen suhteen.
Nykypäivän armeija on ihan leikkilyhyt homma ja kun naiset tänne lapsia maailmaan pukkaavat ja hoitavat pääosin lapsia ja lisäksi nykyään vielä työssäkin käyvät niin onhan se oikeus ja kohtuus, että miehet tekevät valtaosan kotitöistä.
Ettekös ole ihan samaa mieltä tästä (saa olla tai saa olla olematta)?