Lueskelin tuota ketjua ja siinä on toinen puoli potaskaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13840973/kokkare-salolainen-lyttasi-myos-ruotsin
"he olivat tyytyväisiä että Suomi oli puskurina ja soti neukkulaa vastaan"
Vain talvisodan aikana. Lähes koko jatko-sodan ajan Ruotsi painosti Suomea rauhaan NL:n kanssa, koska pelkästi Suomen muuten tulevan NL:n valtaamaksi ja joutuvansa siten NL:n rajanaapuriksi.
"Pojat oli nuoria ja parta ajettuna kaatuivat moni poikuus tallella äitiä huutaen. Törkeää pelkuruutta ja natsien mielistelyä Ruotsilta. Suomi ei natseja nöyristellyt vaan hyödynsi oikeaan suuntaan."
Talvisodan loppuvaiheessa kokonainen ruotsalainen vapaaehtoisPRIKAATI otti vastuulleen KOKO SALLAN RINTAMAN vapauttaen SUURIMMAN OSA LAPIN RYHMÄN JOUKOISTA, jotka siirrettiin Viipurinlahdelle torjumaan venäläisten ylituloa. Se saatiin rajoitettua ja venäläisten etenemistä pystyttiin hidastamaan (sitä ei pystytty pysäyttämään) niin, etteivät he sodan loppuun mennessä pystyneet katkaisemaan Viipuria puolustaneiden suomalaisjoukkojen selustayhteyksiä. Ilman ruotsalaisia vapaaehtoisia pohjoisessa tämä olisi ollut todennäköisesti täysin mahdotonta. Tuossa vaiheessa mitään Salpa-linjaa ei ollut olemassa, joten itse kukin voi miettiä mitä siinä olisi tapahtunut. Kauimmaiset suomalaisjoukot olivat Itä-Kannaksella aina Taipaleenjoella saakka ja venäläisillä oli käytännössä täysi ilmaherruus. Jos rintama olisi murtunut Viipurin kohdalta sen läntisimmästä kohdasta... melkoinen kilpahiihto Saimaalle, venäläisten lentokoneiden jatkuvan tulen alla, olisivatko sellaisen pikamarssin jälkeen jo valmiiksi puhkiväsyneet joukot pystyneet enää luomaan minkäänlaista puolustusta?
Suomesta luovutettiin enemmän juutalaisia natseille kuin Ruotsista, joka taas osti juutalaisia kuolemanleireiltä. Sinne meni melkoinen osa sillä rautamalmilla saadusta kullasta. Raoul Wallenberg katosi luultavasti venäläisille vankileireille ollessaan järjestelemässä juutalaisten pelastamista. Suomalaiset veivät sodan aikana Saksaan puutavaraa, josta melkoinen osa hakkuutettiin venäläisillä sotavangeilla melko helvetillisissä olosuhteissa ja vastineeksi saatiin mm. Tanskasta ja Ranskasta ryöstettyjä elintarvikkeita ja osin keskitysleirityövoimalla valmistettuja aseita.
Ruotsissa oli paossa koko joukko muitakin kuin sotalapsia. Lapin sodan alettua melko yllättäen suuri määrä lapin asukkaita evakuoitiin Torniojoen yli Ruotsiin. Ilman ruotsalaisten apua he olisivat kenties palaneet talojensa mukana saksalaisten käsissä.
Sodan jälkeen Suomi ei ottanut vastaan Marshall-apua (pelätessään NL:n reaktioita), joten suurin osa jälleenrakennukseen saamastamme avusta tuli Ruotsista. Sieltä tuli mm. täysin valmiita taloja, jotka koottiin Suomessa. Näitä taloja on vieläkin suuri määrä asumiskäytössä. Esim. Riihimäellä.
ITSE AINAKIN TUNNEN SYVÄÄ KIITOLLISUUTTA NAAPURIKANSAAMME KOHTAAN, JOKA ON KAUTTA HISTORIAN AUTTANUT MEITÄ ENITEN. OMALTA OSALTANI OLEN VALMIS AUTTAMAAN HEITÄ, JOS HE JOUTUVAT VAIKEUKSIIN. Siteet kansojemme välillä ovat vuosisataiset ja lukuisissa vastoinkäymisissä karaistut ja toisissamme meillä Pohjolan kansoilla on ainoa todellinen turvamme.
Tietämättömyys on annettavissa anteeksi, valehteleminen ei.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13840973/kokkare-salolainen-lyttasi-myos-ruotsin
"he olivat tyytyväisiä että Suomi oli puskurina ja soti neukkulaa vastaan"
Vain talvisodan aikana. Lähes koko jatko-sodan ajan Ruotsi painosti Suomea rauhaan NL:n kanssa, koska pelkästi Suomen muuten tulevan NL:n valtaamaksi ja joutuvansa siten NL:n rajanaapuriksi.
"Pojat oli nuoria ja parta ajettuna kaatuivat moni poikuus tallella äitiä huutaen. Törkeää pelkuruutta ja natsien mielistelyä Ruotsilta. Suomi ei natseja nöyristellyt vaan hyödynsi oikeaan suuntaan."
Talvisodan loppuvaiheessa kokonainen ruotsalainen vapaaehtoisPRIKAATI otti vastuulleen KOKO SALLAN RINTAMAN vapauttaen SUURIMMAN OSA LAPIN RYHMÄN JOUKOISTA, jotka siirrettiin Viipurinlahdelle torjumaan venäläisten ylituloa. Se saatiin rajoitettua ja venäläisten etenemistä pystyttiin hidastamaan (sitä ei pystytty pysäyttämään) niin, etteivät he sodan loppuun mennessä pystyneet katkaisemaan Viipuria puolustaneiden suomalaisjoukkojen selustayhteyksiä. Ilman ruotsalaisia vapaaehtoisia pohjoisessa tämä olisi ollut todennäköisesti täysin mahdotonta. Tuossa vaiheessa mitään Salpa-linjaa ei ollut olemassa, joten itse kukin voi miettiä mitä siinä olisi tapahtunut. Kauimmaiset suomalaisjoukot olivat Itä-Kannaksella aina Taipaleenjoella saakka ja venäläisillä oli käytännössä täysi ilmaherruus. Jos rintama olisi murtunut Viipurin kohdalta sen läntisimmästä kohdasta... melkoinen kilpahiihto Saimaalle, venäläisten lentokoneiden jatkuvan tulen alla, olisivatko sellaisen pikamarssin jälkeen jo valmiiksi puhkiväsyneet joukot pystyneet enää luomaan minkäänlaista puolustusta?
Suomesta luovutettiin enemmän juutalaisia natseille kuin Ruotsista, joka taas osti juutalaisia kuolemanleireiltä. Sinne meni melkoinen osa sillä rautamalmilla saadusta kullasta. Raoul Wallenberg katosi luultavasti venäläisille vankileireille ollessaan järjestelemässä juutalaisten pelastamista. Suomalaiset veivät sodan aikana Saksaan puutavaraa, josta melkoinen osa hakkuutettiin venäläisillä sotavangeilla melko helvetillisissä olosuhteissa ja vastineeksi saatiin mm. Tanskasta ja Ranskasta ryöstettyjä elintarvikkeita ja osin keskitysleirityövoimalla valmistettuja aseita.
Ruotsissa oli paossa koko joukko muitakin kuin sotalapsia. Lapin sodan alettua melko yllättäen suuri määrä lapin asukkaita evakuoitiin Torniojoen yli Ruotsiin. Ilman ruotsalaisten apua he olisivat kenties palaneet talojensa mukana saksalaisten käsissä.
Sodan jälkeen Suomi ei ottanut vastaan Marshall-apua (pelätessään NL:n reaktioita), joten suurin osa jälleenrakennukseen saamastamme avusta tuli Ruotsista. Sieltä tuli mm. täysin valmiita taloja, jotka koottiin Suomessa. Näitä taloja on vieläkin suuri määrä asumiskäytössä. Esim. Riihimäellä.
ITSE AINAKIN TUNNEN SYVÄÄ KIITOLLISUUTTA NAAPURIKANSAAMME KOHTAAN, JOKA ON KAUTTA HISTORIAN AUTTANUT MEITÄ ENITEN. OMALTA OSALTANI OLEN VALMIS AUTTAMAAN HEITÄ, JOS HE JOUTUVAT VAIKEUKSIIN. Siteet kansojemme välillä ovat vuosisataiset ja lukuisissa vastoinkäymisissä karaistut ja toisissamme meillä Pohjolan kansoilla on ainoa todellinen turvamme.
Tietämättömyys on annettavissa anteeksi, valehteleminen ei.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko tietoa lentokoneista, joita Britannia lähetti Suomen avuksi talvisodassa. Eivät saaneet laskeutua Ruotsiin tankkaamaan, joten jäivät tulematta. Olisivat olleet kovasti tarpeen.
Ei, mutta on tietoa Boforsin tykeistä, jotka olivat ainoita ajanmukaisia sen sarjan tussareita, joita Suomella talvisodassa oli.
Samoin ruotsalainen vapaaehtoisprikaati sai koko varustuksensa Ruotsista, ilmeisesti armeijan varikoista.
Virallisesti Ruotsi oli puolueeton ja pyrki vetämään tiukkaa linjaa ulospäin siinä suhteessa. Todellisuudessa viranomaiset katsoivat muualle, kun vapaaehtoinen apu, josta kyllä hallitusta myoten oltiin erittäin hyvin tietoisia, virtasi Suomeen.
Se oli tuo puolueettomuus kovasti muotia silloin. Jostain syystä Suomikaan ei korvaansa lotkauttanut eikä edes virallista vastalausetta esittänyt Viron tapahtumien johdosta 1940, vaikka kyse oli sentään sukulaiskansasta. Liekö ollut ruotsalaisilta opittu itsekkyyttä ja omahyväisyyttä vai mitä.
Talvisodan aikana, yksi kolmasosa Ruotsin ilmavoimien lentokoneista oli sijoitettuna Pohjois-Suomeen. Ensi vaiheessa ne toimivat Veitsiluodon edustan jääkentältä, siirtyen myöhemmin Rovaniemelle. Toiminta-alue oli Oulusta Nuorgamiin. Toiminta oli tehokasta, esim. Rovaniemeä ei pommitettu kertaakaan talvisodan aikana.
Mitä puolueettomuutta se oli?
Hieman samanlaista kuin Suomen YYA-puolueettomuus...
Muistakaamme myös norjalaisia. Tätä tietoa ei löydä sotakirjoista mutta veteraanien suusta kuulin, että talvisodan aikaan norjalaiset rajamiehet katsoivat toisaalle kun suomalaiset partiot tiukan paikan tullen koukkasivat Norjan kautta omiensa luokse. Neuvostojoukoilla oli ehdoton käsky olla ylittämättä mitään Suomen läntisistä rajoista ja kun heillä rangaistuksen tottelemattomuudesta olivat sitä mitä olivat, venäläiset eivät koskaan seuranneet rajan yli.
Petsamon rintamalla neuvostojoukkojen ylivoima olikin niin massiivinen, että kaikki tasoitukset olivat tarpeen. Luojan kiitos he eivät ilmeisesti tienneet, että suomalaisia oli vastassa vain kuorallinen. Suomalaiset kuitenkin olivat aktiivisia, suorittivat vastaiskuja ja partioivat jatkuvasti vihollisen selustassa, jolloin vihollinen oletti heitä olevan monin verroin enemmän. Kas kun aina jossain suunnassa vilahti joku suomalainen ja aina oli jollain kulmalla jotain äksöniä menossa. Mammutti ei saa kiinni pientä ja vikkelää.
Tietenkin Norjasta tuli myös vapaaehtoisia Suomen rintamille.
"Suomesta luovutettiin enemmän juutalaisia natseille kuin Ruotsista"
Tähän lisään sen, että tarkoitukseni ei ole arvostella sen ajan poliittikkojen ja virkamiesten toimintaa. Suomi oli melkoisten myllynkivien välissä kahden suurvallan puristuksessa. Luojan kiitos olimme vain syrjemässä kuin Puola tai Baltian maat, joista tuli siinä muusia. Ja kyllä me (lähinnä siis veteraanien sukupolvi) teimme jotain oikein, sillä voimamme riittivät pitämään puolemme, vaikka tilanne olikin muutaman kerran veitsen terällä. Jos kädet olisi vain nostettu ylös, niin huonosti olisi käynyt.
Suomessa oli joitakin aivan oikeasti natsimielisiä henkilöitä, kai jopa virkamiehistössä, jotka olivat omaksuneet myös Hitlerin rotuopit. He saattoivat vaikuttaa tuohon luovutustapahtumaan. Luovutetu olivat pakolaisia, eivät syntyperäisiä suomenjuutalaisia. Syntyperäisiin ei ollut koskeminen, sen toki Mannerheimkin selväksi. Se sama periaate, jota itse kannatan: jokainen joka tekee osansa tämän maan eteen, ansaitsee myös täyden suojelun maan taholta. Kaveria ei jätetä.
Pienen kansan voima on sen yhtenäisyydessä.