Olen nyt 20v nainen. Pohdin yhtä asiaa. Kun minulla on joskus ollut huoran maine ja on kiusattu pahasti ja jos joskus tulen pääsemään vielä parisuhteeseen, tarvitseeko minun kertoa miehelleni noista asioista? Itse tahdon salata vaan menneisyyteni ja unohtaa. Sen takia koska se on niin arka aihe. :/ Kukaan poika/mies ei ole pystynyt ennen rakastamaan mua menneisyyteni takia, ovat vain hävenneet.. ja mä haluan et ihmiset pystyy näkemään minut muunakin kuin huorana/todella inhottuna ihmisenä. En halua että minuun enää ikinä liitetään tuollaisia asioita! . Minua on haukuttu, mulkoiltu, naureskeltu, levitetty perättömiä juoruja, uhkailtu, lyöty, tönitty, netissä haukuttu, soiteltu häirikkösoittoja. Useita henkilöitä oli tässä jutussa mukana, niin tyttöjä kuin poikia. Asiat mitä itse tein, olivat.. Usean kanssa seurustelu, usean kanssa flirttailu, usean kanssa netti/tekstari seksin harrastaminen (ei ollut siis oikeaa yhdyntää.), varatun iskeminen, seksuaalisissa kuvissa poseeraminen jo ala-ikäisenä... Nämä tapahtuivat kun olin 11-15vuotias ja kiusaaminen tapahtui ylä-asteella. 16-vuotiaana rupesin aikuistumaan ja lopetin typerät touhut, ainut enää mitä noista luettelemistani asioista voisin tehdä on seksuaalisissa kuvissa poseeraminen. En tarkoita tällä nyt mitään alastonkuvia tai pornoa, vaan esimerkiksi bikini ja alusvaatekuvissa. Se ei ole minusta halpamaista, vaan kertoo vahvasta, seksuaalisesta ja rohkeasta naisesta. Kiusaamisen seurauksena traumatisoiduin niin pahasti, että muutin paljon kauemmas ja poltin kaikki entiseen elämään liittyvät sillat. Nyt olen törmännyt uudella paikkakunnalla menneisyyden naamoihin. Yksi näistä ihmisistä on vielä vissiin muuttanut samoille seuduille ja käy töissä lähellä, missä minäkin käyn... Se ehkä lähti seuraamaan minua yksi ilta, kun tunnisti minut ja katsoi mihin bussiin menen! :/ en ymmärrä miksi teki noin??? Miksi ovat vieläkin noin kiinostuneita minun elämästä tarpeen tullen??? . Onko tuo vainoamista??? . Mitä minun pitäisi tehdä ??? .
Pahin pelkoni on, että istun vaikka jossain puistossa uuden mieheni ja ystävieni kanssa ja esimerkiksi tämä ihminen tai joitakin muita menneisyyden ihmisiä, tulee juttelemaan mulle, vaikka en tosiaan kaipaa näiden peruskoulu aikaisten ihmisten seuraa missään mielessä ! Siinä tilanteessa voisi selvitä sitten entinen nimeni, kaikkea muutakin jos nämä ihmiset rupeaa vihjailemaan minun menneisyydestä... Voin heittää huithaithapelit haaveille onnellisesta parisuhteesta ja vapaasta elämästä, 25-vuotiaana äidiksi tulosta ! Pelkään etten ikinä saa elää turvassa ja rauhassa. Itkettää.
Pahin pelkoni on, että istun vaikka jossain puistossa uuden mieheni ja ystävieni kanssa ja esimerkiksi tämä ihminen tai joitakin muita menneisyyden ihmisiä, tulee juttelemaan mulle, vaikka en tosiaan kaipaa näiden peruskoulu aikaisten ihmisten seuraa missään mielessä ! Siinä tilanteessa voisi selvitä sitten entinen nimeni, kaikkea muutakin jos nämä ihmiset rupeaa vihjailemaan minun menneisyydestä... Voin heittää huithaithapelit haaveille onnellisesta parisuhteesta ja vapaasta elämästä, 25-vuotiaana äidiksi tulosta ! Pelkään etten ikinä saa elää turvassa ja rauhassa. Itkettää.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voisitteko harkita muuttamista ulkomaille? EU-aikana se on helppoa. Vaatii vain avointa mieltä ja muutaman vuoden sopeutumisen maan tavoille.
Ehkäpä ihan kaupungin vaihto riittäisi, jos entinen on täynnä idiootteja.
Aloittajalle: nuo ovat teinien pikkujuttuja. Kaksvitosena olet itsekin unohtanut kaikki. Ei aikuisille ole moisilla mitään merkitystä. Älä mieti enää menneitä.
Siis olen muuttanut jo toiseen kaupunkiin asumaan, kauemmas. Ellei se käy aloitusviestistä selville.
Ulkomaille tuskin muutetaan tällä rahatilanteella tai kielitaidolla. Muutenkin rakastan suomea ja tykkäisin asua täällä. Tuntuu että elämäni olisi välillä kuin elokuvasta tai syvää painajaista, jos mulle ei riitä tilaa asua suomessa rauhassa...
Mitenkähän paljon noilla asioilla on merkitystä 20-vuotiaana?
Harmittava tilanne.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa.
Sinä hyväksyt oman menneisyytesi ja lakkaat murehtimasta asiasta , koska et voi jäädä menneeseen makaamaan. Kiusaat vain itseäsi ajattelemalla menneitä.
Ihmiset ovat kovia tuomitsemaan mikä liittyy seksuaalisuuteen ja näin haluavat kontrolloida toisia ihmisiä, en tiedä mistä se johtuu tai johtuisiko kateudesta.
Älä uhraa ajatuksiasi vanhoille kavereille.
Jos siellä missä asut on vain yksi vanha tuttu, niin tuskin hän yksin alkaisi sinua kiusaamaan. Yleensä porukassa niin tehdään.
Sinun pitäisi päästä sinuiksi itsesi kanssa niin se vahvistaisi sinun itsetuntoasi ja olisit vahvempi kohtaamaan asian jos se tulisikin sinulle vielä eteen. Älä häpeä vaan ole ylpeä itsestäsi.
Vielä, pitäisikö sinun kertoa miehellesi menneisyydestä, se sinun pitää päättää itse.
Sinulta tullaan kysymään monenko kanssa olet seurustellut aika varmasti.
Voit toki kertoa vain vakavammat seurustelusuhteet. Mutta jos kerrot koko totuuden niinkuin meille , niin toisen reaktiota on vaikea aavistaa, joten siihen sisältyy riski että saat vain huoran maineen, ikävä kyllä. Ja jos miehesi ymmärtää ja hyväksyy menneisyytesi , niin riita tilanteessa menneisyyttäsi käytetään henkisenä lyömä-aseena sinua kohtaan .
Tai sitten et vain kerro menneisyydestäsi kovinkaan paljon. Ehkä niin on parempi, koska se on sinun yksityisasia loppujen lopuksi.
En minä yleensä kerro parisuhteessa miehelleni entisistä miehistäni. Eikä he ole olleet kiinnostuneitakaan.
Kiitos viesteistäsi. :) Pelkään vaan että jos se yks tuttu nyt tietää asiasta, niin kohta niitä muitakin kiusaajia alkaa muuttamaan tänne, että pääsee aloittamaan kiusaamisen uudestaan tai sitten verkostoituvat jollakin toisella tavalla esimerkiksi jos tuntevat täältä ihmisiä, niin rupeavat niille kuitenkin levittämään juttuja minusta ja tekemään sitä kautta uudestaan elämästäni helvettiä...
En minä koskaan aikaisemmin olisi uskonut että loppuelämänsä voi pilata 12-vuotiaana ja sinetöidä oman kohtalon. Jos kiusaaminen taas alkaisi ja maine tulisi elämään mukaan, tekisin luultavasti itsemurhan. Koska uusinta kierrosta en sitä helvettiä enää jaksa mistä aloitusviestissäni kerroin! Sitähän nämä varmaan haluais, minun kuolemaa, oon niin inhottava ja oksettava paskaläjä niiden mielestä ettei mulla oo oikeutta elää täällä maapallolla ja kaikista parhain jos olen kylmänä montussa, enkä enää aiheuttamassa kellekään harmia vaikealla luonteellani. Näin uskon heidän ajattelevan ja pakosti ajattelevatkin, jos aloittaisivat kiusaamisen uudestaan, koska pakkohan heidän on tajuta että ei kukaan ihminen kestä loputtomasti olla ihmisten sylkykuppina ja he sortavat mua koko ajan kuolemaan oman käden kautta silloin. Sitten kun jos oon kuollu, niin voi monille tulla itku ja vaikerrus, mut siinä vaiheessa se on liian myöhästä, minä olisin tahtonut elää, mutta kun mun ei annettu... :/
Tosi ikävää , et olet joutunut kokemaan näinkin kovia asioita, mutta muista se kultainen säöntö , et nää asiat itse asiassa vahvistavat sinua loppupelissä kuitenkin.
Joten unohda ne entiset, tuskin he sinun perään tulevat muuttamaan , se on epätodennäköistä, mutta sinun pelkosi aiheuttaa epäilyä mitä voisi tapahtua.
Kuvitellan, jos sinua aletaan vainoamaan, niin silloin käännyt poliisin puoleen , koska vainoaminen on nykyään rikos. Voit tehdä tutkintapyynnön.
Ja apua saat soittamalla yleiseen kriisipuhelimeen , älä jää yksin tän asian kanssa vaan hae tarvittaessa tukea heti itsellesi kun siltä tuntuu. Auttajia kyllä löytyy aina.
Onko siellä paikkakunnalla julkista terveydenhuoltoa, sitä kautta kannattaa hakea myös apua jotta saat mielen rauhan! Asia painaa sinua kovasti, olisi hyvä käydä juttelemassa jonkun ihmisen kanssa.
Jo mielesi alkaa kokoajan pyörimään tän asian ympärillä, niin sano itsellesi poikki, poikki, poikki mielessäsi niin saat katkaistua ajatuksesi välillä.
Luota siihen että olet turvassa.
Sano itsellesi olen turvassa ja kaikki on hyvin elämässäni! Tämä mantra psyykkaa sinua hyviin ajatuksiin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos. :)
Vainoamisesta on tullut rikos, mut mietin mahtaako poliisi sille todellisuudessa paljoakaan ja miten hankkisin todisteet, on kans oma lukunsa...
Mitä tästä opimme? Älä ole lutka niin pärjäät elämässä paremmin.
Jos sinun käsityksesi lutkasta on henkilö, joka kirjoittaa rivoja viestejä, niin täytät juuri parhaillaan itse sen kuvauksen.
Lutkaksi nimittely on epätoivoinen tapa kertoa, että et ole sinut seksin kanssa. Lisäksi olet kiusaaja. Hakeudu vaikka johonkin terapiaan.
En ollut koskaan tarkoituksella mikään lutka. Mä olin lapsi/nuori joka teki virheitä, eikä ajatellu niiden seurauksia. Onko se jotenkin ennen näkemätöntä?
Taidat olla aika kylmä ihminen.
Muuttaminen toiseen kaupunkiin voisi raikastaa ilmaa.
Tuskin tarvitsee murehtia etukäteen, sitten kun joskus löydät jonkun niin eihän sinun kaikkea tarvitse kertoa, mutta hyvä olisi kertoa jotakin tuosta ettei tule yllätyksiä. Pysyvän parisuhteen kannalta avoimuus on tärkeää.
MÄ ASUN JO TOISESSA KAUPUNGISSA, KAUEMPANA. --- > " Kiusaamisen seurauksena traumatisoiduin niin pahasti, että muutin paljon kauemmas ja poltin kaikki entiseen elämään liittyvät sillat. "
Minne minun pitäisi seuraavaksi paeta???
Ja mitä ja miten kertoisin tulevalle kumppanille noista asioista???
Jos sattuisin olemaan vaikka 40-vuotiaana eronnut ihminen, tarvitseeko minun sillonkin kertoa mitä tein ala-asteen lopussa ja ylä-asteella ja mitä siitä seurasi? Eli aina kun menen parisuhteeseen niin kertoa sama jaaritus menneisyydestäni?
Lapsikulta, tuo on niin turha murhe kuin olla ja voi! Et ole tehnyt mitään sen kummempaa teini-ikäisenä kuin monet muutkaan, voit rauhassa unohtaa nuo asiat, mutta kiusaamisesta sinun kannattaisi käydä jossain puhumassa, koska se vaikuttaa ajatuksiisi edelleen noin paljon.
Pelkosi ovat ihan turhia. Sinun ei tarvitse salata eikä myöskään kertoa poikaystävällesi mitään, koska ei ole mitään salattavaa eikä paljastettavaa. Kiusaaminen on vain saanut sinut ajattelemaan, että olet tehnyt jotakin aivan erikoisen paheksuttavaa. Ainoa mikä tuosta tulee mieleen on se, että kiusaamisen seurauksena olet joutunut seksin kanssa liian aikaisin tekemisiin, mikä ei koskaan ole lapsen oma vika. Sinä olisit tarvinnut enemmän huolenpitoa aikuisilta ja lisäksi tietenkin olisit tarvinnut aikuisen tukea kiusaamisesta pois pääsemiseen.
Jos tämä kiusaajatyyppi ilmaantuu joskus näköpiiriisi, niin sähise hänet tiehensä ja kerro miehellesi, että kyseessä on yksi julma kiusaajasi kouluaikoina. Tämmöistä tyyppiä sinun ei tarvitse lähellesikään päästää, paitsi jos hän haluaa pyytää anteeksi. Sinä olet ollut lapsi, joka on joutunut julman kiusanteon uhriksi eivätkä teot josta kerro ole mitään "huoran" tekoja, vaan eksyksissä olleen lapsen hätähuuto.
Viestisi osoittaa, miten paljon kiusaaminen voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen, joten käy jossain juttelemassa siitä mitä on tapahtunut ja muista, ettei sinun tarvitse tuntea mistään syyllisyyttä, vaan syyllisyyttä pitäisi tuntea näiden kiusaajien. Ole itsellesi hyvä ja ymmärtävä aikuinen ja ymmärrä tuota pikkutyttöä, joka kerran olit, joka ei saanut apua, vaikka olisi sitä tarvinnut.
Kiitos. :)
Mutta jos en tehnyt mitään sen kummempaa kuin muutkaan, miksi minä jouduin tuollasen helvetin kohteeksi...?
Tulee mieleen esimerkiksi entisestä kaveriporukasta sellaset tyypit, jotka petti myös kumppaniaan, ei nämä mitään huoran leimaa saaneet ohtaansa tai ei heitä alettu kiusaamaan! Kumppanit huoli kiltisti myös monet takaisin ja elämä jatkui taas normaalina.
Eikö se ole yhtä moraalitonta varattuna pettää, kuin sinkkuna iskee varattuja?
Ja mun vanhemmilla tosiaan oli omat ongelmansa, mielisairaita ja toisella myös päihdeongelma. Kotona usein aika levotonta ja mulla ei ikinä ollu mitään rajoja. Ehkä sekin on vaikuttanut minuun ja tekoihini, vaikka vika on loppupeleissä täysin itsessäni, koska minähän ne teot kuitenkin tein.
Olen ollut avohoidon puolella hoidossa ja syönyt myös mielialalääkkeitä. En koe että niistä olisi ollut kauheasti apua, ainut mikä on auttanut niin on oikeastaan ollut aika ja se kun on saanut huomata, että mitään pahaa ei enää tapahdu, mutta olen elänyt myös aika eristäytynyttä elämää joten ei siinä helposti pääsisikään mitään pahaa tapahtumaan... :/ Yritän olla kuitenkin itseäni kohtaan ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen ja olen ollutkin, se olisi kuitenkin vaan vielä helpompaa jos tietäisi että muutkin ovat minua kohtaan, eivätkä aio enää satuttaa niin kuin satuttivat joskus! Olen tässä jopa miettinyt, että teinkö virheen kun menin kyseiseen paikkaan töihin missä olen nyt... Jos en olisi mennyt, en olisi törmännyt luultavasti koko ihmiseen...? Olisikohan minun pidännyt haudata taas omat haluni ja elää ahdistuksen kanssa, mennä ennemmin sellaseen paikkaan töihin mistä en niin tykkää ja elää enemmän salaisemmin.
Kiusaamiseen et ollut itse mitenkään syyllinen. Kohteeksi valikoituvat monesti sellaiset lapset, jotka jo valmiiksi ovat herkkiä, jotka eivät uskaltaudu puolustamaan itseään. Kiusaaminen on erittäin julmaa niin kuin nytkin huomaan sinun viesteistäsi, olet vieläkin paniikissa näiden ihmisten takia, vaikka he eivät voi sinulle mitään eivätkä enää voi vahingoittaa sinua mitenkään.
Koeta nyt sisäistää ihan kunnolla se ajatus, että olit lapsi (alle 16v. on lapsi), joka joutui tekemisiin seksin kanssa liian varhain, sinä itse et ole todellakaan vastuussa siitä millään lailla, mitä silloin teit, vaan sinun kotiolosuhteesi ja etenkin kiusaaminen ajoivat sinua tekemään asioita, joihin lapsen ei tulisi joutua. Vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä olisi ollut suojella sinua tuollaisilta kokemuksilta, jotka ovat vahingoittaneet sinua henkisesti.
On tosi hienoa, että olet töissä, pärjäät elämässä, sinulla on poikaystävä, elämä näyttää hyvältä ja voit unohtaa ajatukset mistään huoran maineesta, koska lapsi ei voi olla huora, ei pettäjä eikä minkäänlaisen seksin harrastaja, vaan hän on ehdottomasti uhri, joka olisi tarvinnut suojelua. Älä välttele tätä kiusaajaa, vaan mieti mieluiten sitä mahdollisuutta, että jos näet hänet, niin sanot hänelle: muistatko miten julmasti kiusasit minua? Eikö sinun pitäisi pyytää anteeksi? Sinulla ei ole mitään hävettävää eikä pelättävää ja itse asiassa nuo kaikki puheet joiden kohteeksi lapsena jouduit, olisivat olleet rikoksia (kunnianloukkauksia).
Sinun täytyy opetella suojelemaan itseäsi, olet arvokas, ihana nuori nainen, jolla on ollut vaikea varhaisnuoruus, mutta edessä on hyviä asioita, kunhan heität mielestäsi vääristyneen ajatuksen siitä, että olisit tehnyt väärin. Ei, sinulle tehtiin väärin, sinä et ole mihinkään syyllinen.
Yksi asia vielä. Et tosiaan ole tehnyt mitään sen ihmeellisempää mitä suuri osa teinitytöistä tekee eli kokeilee seksiä, tulee pientä draamaa ja kilpailua pojista, otetaan paljastavia kuvia jne, mikä on aivan normaalia ja kehitykseen kuuluvaa. Ainoa asia mikä ei ole normaalia on se, että olet tehnyt noita asioita liian aikaisin, vielä lapsena. Normaalisti nuori itse kaveripiirissään kokeilee noita asioita, mutta sinä olet ollut suojattomassa asemassa kiusaamisen ja kotiolojesi takia, ja todennäköisesti myös siksi, että sinua vanhemmat ovat tavalla tai toisella houkutelleet sinua tekemään tuollaista, mitä tuon ikäinen lapsi ei itse ymmärtäisi tehdä. Tämä on asiassa se vakavampi puoli. Eli se, että mietin, oletko itse asiassa joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi itseäsi vanhempien taholta?
Minusta olisi hyvä, että kävisit juttelemassa tästä asiassa jossakin. Tiesithän sinä, että alle 16v. suojaa laki seksuaaliselta hyväksikäytöltä?
En ole joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. On ollut toki huomattavasti vanhempiakin kumppaneita ala-ikäisenä, mutta niistä on löytyny myös ne parhaat tyypit, ne ei oo kiusannu minua tai kohdellu muutenkaan mitenkään huonosti.
Oma ikäluokka oli se joka laittoi voimaan pahoin.
Mulla ei oo nyt miestä, mutta ajattelen jos tulevaisuudessa olisi...
Herkkähän mä olen myös. Mut nykyään on myös sellaisia agressioita, että olen tarpeen tullen valmis ottamaan oman elämäni käsiini millä keinolla hyvänsä ja hakkaamaan kiusaajien päät vaikka tohjoksi, jos tarve sitä vaatii. En enää aina tunnista sitä entistä minää minussa, persoonallisuuteni on muuttunut aika paljon tämän kaiken paskan seurauksena...
Ei tietenkään tarvitse kertoa mitään, ellei halua. Ja huoran maineelle sanot höpöhöpö. llkeitä ihmisiä riittää, ai että kun ärsyttää. Opettele puolustamaan itseäsi. Ei menneisyydessäsi ole mitään hävettävää.
Keskustelupalstoilla on aina niin ihanaa, kun on paljon puolustavia ihmisiä. :) En vain tajua miksi näin moni ei ole ollut avoimesti tätä samaa mieltä kuin te, niin oikeassa elämässä... :(
Tuossa on kyse rakkaudesta. Ihmisestä tulee ilkeä, tosia arvosteleva ja syyttelevä, kun on saanut samaa pas**aa itse osakseen. Eikä tarvitsemaansa rakkautta :(
Eipä ne ole ikinä joutuneet samanlaisen kiusaamisen uhriksi mitä minä, siis nämä kiusaajat.
En usko, että sinun pitäisi muuttaa mihinkään. Sinulla on täysin vastaava olemassa-olon oikeus kuin muilla - siihen liittyy oikeus tehdä typeryyksiä ja oppia niistä. Ei kenenkään pitäisi hävetä sellaisia asioita, ei ne ole ollenkaan niin pahoja kuin miltä sinusta nyt tuntuu.
Jos pohdit, pitäsikö sinun koskaan kertoa kumppanillesi menneisyydestä, voin sanoa vain, että ei, ei pidä. Mutta voi. Voi kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Voi sanoa, että on ollut vaikeeta ja on tehnyt vääriä asioita, esimerkiksi.
Tässä tulisi nyt se tärkeä juttu: mulle jäi tekstistäsi sellainen käsitys, että haluaisit "vaan salata manneisyytesi ja unohtaa". Tätä ei hyvin todennäköisesti tule tapahtumaan. Sä et tule koskaan unohtamaan niitä asoita. Mitä sä voit tehdä, on se, että alat käsitellä niitä ja hyväksyä omaa menneisyyttä. Se voi kestää tosi pitkään. Mutta näillä nyt mennään.
Kiitos. :)
Tuolla unohtamisella ja salaamisella tarkoitan sitä että mun ei tarvitsisi enää pyörittää näitä asioita päässäni 24/7. Tuntuu että ne ovat jääneet nyt sinne pyörimään, ihan siitä lähtien kun kiusaaminen loppui. Ja kiusaaminenhan ei loppunut siten, että koulussa oltaisiin asiasta keskusteltu yhdessä opettajien vanhempien kiusaajien kanssa vaan se loppu niin että minä keskeytin koulut ja päätin muuttaa muualle. Kiusaamisen jälkeen on tapahtunut myös huonoja asioita, on kaveri kuollut huumeisiin, on ollut muitakin huonoja ihmissuhteita... Tulee esimerkiksi mieleen peruskoulun jälkeen yks pari vuotta vanhempi jätkä, joka oli ensiksi mulle tosi mukava, sitten kun se sai kuulla mun menneisyydestä, enkä mä tiiä mitä sille sanottiin ja ketkä sanottiin, koska mulle ei saanu kuulemma kertoa! Niin muuttu aika toisenlaiseks. Rupes henkisesti leikittelemään mulla, välillä oltiin väleissä, sit mun kanssa ei kelvannukkaan olla missään tekemisissä, haukku, vittuili, pahin oli se kun uhkasi jopa hakata ja tappaa ...! Tai että minun pitäisi tapella sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en ollut hyvissä väleissä ja hän oli entinen ystäväni, mut hän harrasti kamppailulajeja ja minä en, nii mun ois pitäny tapella myös sellasen kanssa... Ja niin edelleen. Kiusaamisen takia multa meni myös terveys. Tuntuu että mun elämässä on tapahtunu enemmän vaan pahaa ja epäonnea, kuin hyvää! Mut se on sukuvika, meidän suvussakin on paljon surullisia kohtaloita... :( pelkään et mäkään en enää nouse tästä, vaan mulle tulee käymään vielä entistä huonommin.
Tahtoisin vaan sen turvallisuuden tunteen, et kukaan ei kerro minusta kellekään enää mitään juttuja tai ala kiusaamaan ja ovat itekkin "unohtaneet" nämä kaikki asiat ja saisin varmasti elää rauhassa ja tehdä ikinä mitä mä haluankaan.................................. Et olis se varmuus, ei tarviis enää vähänkään seistä varpailla menneisyyden takia!
On ihan hirveän vaikeaa kenenkään luvata, ettei kukaan enää koskaan kerro kenellekään sun menneisyydestä mitään. Siltä varalta, että niin käy, olisi hyvä, että pysyt pystyssä senkin jälkeen. Ymmärsin sun vastauksesta, että lähdit kokonaan koulusta pois kiusaamisen takia. Tavallaan ymmärrän sen, olin itse melko vastaavassa tilanteessa joskus pienenä. Joku puoli musta sanoo, että jos jonkun elämästä tehdään tahallaan vaikea, hänen ei pitäisi lähteä tilanteesta, sillä siitä hän saa sen käsityksen, että muiden on okei kiusata ja ainut tapa taistella sitä vastaan on lähteminen. Toinen puoli taas sanoo, että joskus on ihan hyvää lähteä, jos muiden asenne vahingoittaa niin paljon, ettei sitä asiaa enää kestä. Sitten uusi alku olisi ihan hyvä. Elämässä on vaan se juttu, että koskaan ei pysty aloittaa täysin alusta.
Kiusaamisessa on se huono puoli, että saadaan kiusattu tuntemaan syyllisyyttä asioista, joista hänen ei todellakaan pitäisi. En tiedä, tiedostaako kiusaajat sitä itselleen.
Eihän sun tarvitsekaan seistä varpaillasi menneisyyden takia, siinä pelossa että joku alkaa kiusamaan uudestaan tai kertoo muille juttuja susta. En usko, että moni aikuinen ihminen käyttäytyy kuten lapsi, jonka empatiakyky ei ole vielä niin kehittynyt. On silti mahdollista, että sellaisia ihmisiä on. Siksi olisi hyvää, jos sinun ei tarvitsisi pelätä sitä.
Minkähän takia joku sitten kertoisi mun menneisyydestä, jos kertoo?
" Joku puoli musta sanoo, että jos jonkun elämästä tehdään tahallaan vaikea, hänen ei pitäisi lähteä tilanteesta, sillä siitä hän saa sen käsityksen, että muiden on okei kiusata ja ainut tapa taistella sitä vastaan on lähteminen. Toinen puoli taas sanoo, että joskus on ihan hyvää lähteä, jos muiden asenne vahingoittaa niin paljon, ettei sitä asiaa enää kestä. " Näitä tunteita mä itsekin olen monta kertaa tuntenut. Eli ajattelen ainakin näissä asioissa ihan samalla tavalla kuin sinä.
Etkä usko siis, että 20-22vuotiaat ihmiset käyttäytyisi enää samalla tavalla kuin 13-16vuotiaat? Miksi minun päässä jurnuttaa sitten tämä pelko.....
Pelko? Pelko on normaalia, se on vain tunne, eivätkä tunteet välttämättä edusta todellisuutta.
Mutta oikeasti suosittelisin ottamaan asian puheeksi mahdollisen hoitokontaktin kanssa, jos he eivät vielä ole tästä pelosta tietoisia. Meillä ei varmaan ole pätevyyttä eikä tarpeeksi tietoa asiasta, jotta voisime auttaa sua.
Anteeksi nyt ja älä ota tätä henkilökohtaisesti, mutta heittääkö sulla iso pyörä? Näitä asioita tukisi ainakin paranoidinen luulo siitä että jotku kiusaajat seuraisi sua ja ottaisi selvää missä asut. Ja vielä naurettavampi ajatus että joku kiusaaja muuttaisi sun kaupunkiin, sun takia, että voisi kiusata taas sua. Lisäksi asiaa tukee se että toinen vanhempasi on mielisairas (sanotaan vaikka skitsofreenikko) niin se on periytyvää jolloin sun iässä missä olet niin puhkeaa monet mielisairaudet. Mutta todennäköisempää tuohon sun huomionhakuiseen esiteinisekoiluun oli sun sekopää vanhempas jotka teki sun elämästä turvatonta. Eli sun pelot ei oo nyt rationaalisia.
Ja mitä tulee sun tuohon kysymykseen niin sä kerrot sen verran mitä sä haluat kertoa. Jos joskus tapaat miehen jonka kans olet ollut vuosoa ja luotat siihen kuin kallioon niin kyllä sellaiselle ihmiselle voi raottaa menneisyyttä. Mutta yhden yön panolle ei kannata kertoa silloinkaa jos on pelot päällä ja turvaton olo.
Kyllä mulla heittää.
Mulla lähti vähitellen sekoomaan pää kiusaamisen aikana ja kun täytin 15-vuotta niin vielä entistä pahemmin, koska sit tuli muitakin asioita kuvioihin.. Rupesin eristäytymään niiden asioiden seurauksena ja sillä tiellä tässä vieläkin ollaan, 5 vuoden jälkeen. 5v eristäytynyttä elämää. Tosin nyt olen päässyt onneksi töihin, mutta ei mulla vielä ammattiakaan ole... Toisin kuin, mun monilla ikätovereilla on. Moni asia meni pieleen. Kiusaamisen takia keskeytin myös siis koulut, koska pelkäsin sen vaan jatkuvan.
Ei meidän suvussa mitään skitsofreniaa ole. Mutta masennusta & ahdistuneisuutta... Isän puolelta tuollasia siis. Mulla on todettu keskivaikea masennus määrittelemätön ahdistuneisuus, nuo oli ne diagnoosit... Sit kakssuuntasestamielialahäiriöstä oli myös puhetta. Mä uskon, et mulle ei ois puhjennu mitään mielenterveysongelmia jos mua ei ois kiusattu ja ois ollu tasapainonen koti, vaikka alttius mielen sairauksiin on, laukasevana tekijänä toimi just tuollanen kriisi tilanne... :(
Mä en mitään muuta nyt kadu tällä hetkellä kuin, että lähdin niin julkiselle paikalle töihin. Mun jos jonkun, ois pitäny tajuta suojella paremmin ihteäni!!! Jos mä en ois menny tuonne töihin missä oon nykysin, en ois ikinä luultavasti törmännykään tuohon ihmiseen... Minä tein nyt vaan todella, todella, todella pahan virheen. Mikä ehkä sinetöi minun kohtalon, tuo maineen ja kiusaamisen taas elämään ja tieto menee tämän yhden ihmisten kautta muillekin kiusaajille minun nykyisestä oleskelupaikasta ja todennäköisesti asuinalueesta missä asun, koska tämä yks otti selvää mihin bussiin menen. Mulla on pitkän aikaa ollut vaiston omasia tuntemuksia, että mä tuun kuolemaan nuorena ja itsemurhan kautta, alkaa nyt palikat loksahtelemaan siis kohdalleen, eikä kohtaloaan voi paeta vaikka olen kuinka yrittänyt..... Mun elämä tuntuu yhdeltä helvetin painajaiselta. Välillä mä haluankin mun oman kehon sisältä pois, koska koen että olen vankina siellä ja joudun aina varomaan, teenkö jonkun väärän askeleen, kun muille ne askeleet olisi ihan normaaleja ja heidän ei tarvitsisi pelätä. Eikö ole aikamoista, et mä näin tämän kiusaajan myös hänen syntymäpäivänään, hän on myös mun entinen parasystävä, meidän elämät kietoutuu taas jollakin sairaalla tavalla yhteen, vaikka mä kaikista vähiten haluaisin sitä ja niinä päivinä kun olen kohdannut tämän ihmisen, mulla on ollut jo paha olla muiden asioiden takia, tämä ihminen haistaa tietysti just sillon sen mun heikkouden ja kuvittelee sen liittyvän hänen näkemiseensä..... Mun elämä , on ollut , yhtä vitun painajaista , jo monta vuotta!!!!! Ja jos mä kuolen, onneks nää viestit jää elämään mun kohtalosta jollekin joka ne lukee, mutta mä tulen ikuisesti olemaan katkera siitä, että mun ei annettu saavuttaa ihan tavallista elämää ja rauhaa...
Näin mä tunnen. Tää oli tässä, kiitos kaikille vastauksista!
Kuule, se on menneisyyttä, keskity tulevaisuuteen.
Jos pokailit muitten ihastuksia joskus 12-15-vuotiaana, niin ihan ymmärrettävää että se herätti närää. Sinua on varmasti tarpeeksi ja liikaa rangaistu, nyt voit unohtaa koko jutun. Ei sillä ole enää mitään merkitystä.
Et ole enää koulussa, kukaan ei voi koulukiusata sinua. Lakkaa miettimästä kaikkia bussipysäkkihommeleita sun muita. Keskity positiiviisiin asioihin ja omaan elämääsi. Mitä haluaisit tehdä elämässä?
Jos käyt hoidossa jossain, niin juttele siellä näistä asioista. Voi olla, että jumittuminen tähän asiaan on sairauden oire. Vaikea sanoa, kun ei tiedä mitä sinulle oikeasti tapahtuu.
Eli siis olet ollut kiusattu, ja syyksi siihen on valikoitunut x?
Todella ikävää, että olet joutunut kiusatuksi. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista, kuitenkin moni kokee. Olet saanut kestää paljon.
Ei sinun tarvitse puhua kiusatuksi joutumisestasi, ellet halua. Jos sitä on joku joskus hävennyt, se on ollut hänen ongelmansa, ja hyvä että olet osannut pysyä erossa tuollaisesta ihmisestä. Usko tai älä, tulet vielä törmäämään ihmisiin, joilla tuon tapahtuneen kuuleminen nostaa valtavan tarpeen suojella sinua.
Unohda itsesi syyttely siitä, että jouduit kiusatuksi. Jos syy ei olisi ollut nuo (normaaliin elämään ja teiniyteen kuuluvat jutut), se olisi ehkä saattanut olla jokin muu. Olisi voinut käydä niinkin, että kiusaajasi olisi saattanut saada omat ongelmansa ratkottua ilman toisten kiusaamista, ja olisit saanut elää kivan teini-iän. Nyt kävi näin, muttei se to-del-la-kaan tarkoita, että elämäsi olisi ikävää jatkossakin.
Eli joo, jos kiusatuksi joutuminen olisi syy estyä tulemasta rakastetuksi myöhemmin, maailma olisi rakkaudeton paikka. Hyvin sulla vielä käy!
Voi lapsonen, sinun on ennen kaikkea annettava itsellesi anteeksi lapsuuden ja varhaisnuoruuden töppäykset.
Ne ovat menneitä, niitä ei ole enää, eivätkä menneet päivät tule takaisin.
Olet ollut lapsi, eksyksissä ja sinulta on puuttunut turvallinen aikuinen. Jos syyllistä etsitään, niin kyllä se lähinnä löytyy kotitaustastasi, jolle et ole mitään voinut.
Olet pelokas, niin pelokas ja turvaton, se ongelmasi ydin.
Harvoin kenenkään maine on täysin tahraton, jokaisella on oma luurankonsa kaapissaan.
Sinun on ehdottomasti lakattava ajattelemasta itseäsi "huonona" tyttönä. Et ole sellainen. Olet hyvä ja pelokas tyttö.
Jos ihan kauheasti pelkäät koko ajan menneisyyttäsi ja menneisyyden ihmisiä, ja sitä, mitä he ajattelevat sinusta, niin arkuutesi maineestasi on kuin syötiksi asettumista kaikkinaiselle ilkeydelle. Nimittäin olemuksesi alitajuisesti kertoo sen akilleen kantapään, ison pipin, sen mille olet herkkä, ja siihen ilkeät ihmiset iskevät.
Kun annat anteeksi itsellesi ja unohdat menneet, niin silloin näiltä "pahoilta" ihmisiltä menee ikään kuin syy ja voima jatkaa sitä.
Jos he nyt yleensä jatkavat.
Yleensä ihmiset kyllästyvät. Eivätkä ihmiset jaksa koko ajan ajatella muuta kuin itseään. Yleensä ihmisten päässä suurimmaksi osaksi pyörivät vain omat asiat. Oikeasti... niin se on.
Ihmisten päähenkilö on heidän elämässään vain oma itse, etkä sinä tai minä tai mummon pikkuveli. Harvoin ihmiset syventyvät tarkkaan toisen ihmisen elämän kuvioihin tai motiiveihin. Sen tähden nämä leimat helposti syntyvät, ja terveet persoonat käsittävät sen harhaksi. Terveet ihmiset ovat valmiita muuttamaan mielipiteitään, jos ovat sattumoisin leimanneet.
Terveet persoonat antavat myös anteeksi ihmisille, varsinkin toisten vanhoja töppäyksiä ei kukaan jaksa vatkata vuositolkulla.
Kaikkein tärkeintä on se, mitä itse ajattelet itsestäsi.
Jos on esim. sata ihmistä arvostelemassa sinua ja muodostamassa sinusta mielikuvaa, niin saat tasan sata erilaista mielipidettä sinusta. Toiset huonompia, toiset parempia.
Terve persoona käsittää vallan hyvin, että jos lapsi tai varhaisnuori on tehnyt pahojakin töppäyksiä, niin se ei yksinomaan ole kyseisen lapsen syy. Ainoa mihin tuollainen lapsi "syyllistyy" on ajattelemattomuus ja tyhmä käytös.
Mutta ne ovat korjattavissa!
Minusta sinun ei tarvitse missään nimessä kertoa tulevalle poikaystävälle kaikkea, mitä olet tehnyt. Nykyisyys on tärkeämpi, se miten elät ja mitä ajattelet ja miten suunnittelet tulevaisuutesi.
Ole ihan vapaa ja puhdas ja muodosta päähäsi ajatus itsestäsi hyvänä ja kunnioitettavana ihmisenä. Lausu joka päivä useaan otteeseen ääneen, että olet arvokas, kunnioitettava, puhdas ja hyvä tyttö.
Kehitä itseäsi, lue paljon hyviä kirjoja, käy taidenäyttelyissä, kuuntele korkeatasoista musiikkia, elämässä on tavattomasti paljon kaunista.
Taistele oman minäsi kehityksestä, silloin näet kiusaajiesi ylitse ja eräänä päivänä pystyt antamaan näille ilkiöillekin anteeksi heidän ääliömäisyytensä.
Ja uskon täysin, ettei ketään yli 25-vuotiasta kiinnosta jonkun entisen nuoruudenkaverinsa hölmöilyt.
Aika haalistaa muistot ja osan unohtaa täysin, varsinkin muiden asiat.
Aika on armollinen sinulle.
Voimia sinun taistelullesi, olet hyvä ihminen, muista se.
Täytä ajatuksesi kauniilla asioilla
Mä oon miettiny täs rauhassa asioita ja tullu siihen tulokseen, et en rupee luovuttaa liian helpolla. Kiusaajat tai muuten vaan mua kohtaan inhottavasti olevat ihmiset ei ansaitse sitä! Ei elämästä pidä luopua liian helpolla, täällä eletään vain kerran. :) halusin tuoda kuitenkin sen faktan esille, mitä voi pahimmillaan tapahtua jos ei tajuta lopettaa tiettyjä asioita ajoissa... Ja mulla on se aika tullut nyt, näiden kaikkien mutkien jälkeen, mä en kestä yhtään enempää ja mun on aika saada elää nyt onnellista ja hyvää elämää! Sen mä tahdon saada ja nähdä kans, et saan elää sellasta elämää. <3 eikä niin, et mun pahimmat pelot käy toteen ja elämä joutus loppumaan itsemurhan kautta kun ei vaan sydän ja mieli enää jaksa, vaikka on juossu useamman kilometrin menneisyyttään pakoon ja koittanut aloittaa puhtaalta pöydältä... Se puhdas pöytä nyt täytyy vaan saada ja mä aion kans sen saada!!! Mä aion tulla erittäin onnelliseksi ja menestyneeksi ihmiseksi. Hyväksi puolisoksi, maailman parhaimmaksi äidiksi ja menestyä mun unelmien työssä ja kehittää itseäni entistä enemmän. Teillä ihmisillä on ollut myös oma osanne mun paranemisprosessin kanssa, kiitos siitä, valatte muhun terveitä ajatuksia ja itseluottamusta, mitä ei välttämättä mulla samalla tavalla löytyis omaa takaa kun oma pää on sairas ja itseluottamus sairastunut myös... Vielä jäi mieleen kummittelemaan tuo asia, et joidenkin mielestä mun pitäis todella lähteä ulkomaille jotta saisin elää rauhassa ! Mun pitäis paeta siis ulkomaille asti, teini-iässä tapahtuneiden mokien tai ala-asteen lopussa tapahtuneiden mokien takia... Anteeksi nyt tulee ruma sana, mutta missä vitussa on suhteellisuuden taju????? Ihan kun oisin tehny niin pahan rikoksen kuin henkirikoksen, eikä mulla sen takia olisi oikeutta elää suomen maassa rauhassa joka on rakas kotimaani ja josta en ikinä tahtoisi luopua. Jos maailma on todella noin julma, raaka, sairas... Niin en minä sillon kyllä haluaisi enää elää ! ja toivottavasti se ei ikinä minulle sellasia kynsiään enää näytä .
Nyt minä tahdon keskittyä vaan positiiviseen tulevaisuuteen ja hyviin asioihin elämässäni. :)) tää kirjottelu saa loppua mun osalta nyt, koska olen avautunut niin paljon näistä päänsisäsistä ongelmistani eri keskustelupalstoilla, että ihmiset ovat alkaneet mua vihaamaan jo sen takia, vaikka ennen moni oli ja onkin mun puolella näissä asioissa. Liian kauan jos vaan jauhaa tiettyä paskaa, se alkaa kääntyä ihmistä ihteään vastaan. Tähän loppuun haluan vaan lisätä, että iso kiitos teille kaikista sanoistanne, neuvoistanne, elämän arvoista ! Ja asenne se ratkaisee, mun asenne tulee olemaan loistavan hyvä. ! :)))