Kuka on Se Oikea??

Asiasta en tiedä juurikaan, mutta mieleeni tuli tuosta saavuttamattomaan mieheen rakastumisesta, että niin käy kai kaikille. Nuorena sitä ihastuu Idoleihin ja vastaaviin juuri siksi että niitä ei kuitenkaan voi saada ja täten suojelee itseään haavoittumasta. Rakkaus on kuvitelmaa ja unelmaa ja ihanaa silloin, mikään ei voi satuttaa... Ehkäpä tällä oikeasti voi olla merkitystä, sillä eihän oikea suhde toimi niin. Ehkäpä sitä on niin tyhmä että toivoisi unelmien kuitenkin heräävän.

Nimimerkistäsi päätellen olen sinua 2 vuotta vanhempi. Itse tiedän löytäneeni sen oikean, sillä olen ensimmäistä kertaa suhteessa ns. kunnon mieheen ja se tuntuu vaan niin hyvälle juoppojen ja pikkukylän muusikoiden jälkeen. Sitä nuoruuden unelmaa ei todella löydy, joten kannattaa laskea rimaa, kunhan kuitenkin huolehtii, ettei mitä tahansa siedä ja että mies aiheuttaa näin vuosienkin yhteiselossa ikävää, kun joutuu olemaan poissa kotoa. (Vaikka näin yötyössä) ja ajattelu lämpimän tunteen vatsassa. Olemme kuitenkin vastuussa vain omasta onnestamme ja siihen kannattaa pyrkiä, eikä suostua kompromisseihin onnensa kustannuksella... Tsemiä!

On aina hankala sanoa, kuka on se oikea. Mikään tässä maailmassa ei tunnu niin varmalle, joten kysymyksesi on aina yleinen juuri sen hankaluuden takia.

Kun mä tapasin nykyisen mieheni ekaa kertaa, soitin heti sen tapaamisen jälkeen ystävilleni ja kerroin löytäneeni elämäni miehen. Poltin saman tien kaikki vanhat sillat entisiin tapauksiin, jotka vielä saatto roikkua mukana. Mistä mä tiesin hänen olevan se Oikea? Mä vaan tunsin ja tiesin! Muuta en osaa siihen sanoa. Nyt ollaan oltu yhdessä yli vuoden ja tää on mun eka pitkä suhde. En vois kuvitellakaan eroavani tästä ihanuudesta, koska hän on yksinkertaisesti todella ihmeellinen ja ihana mies:)!

Yks tärkein ominaisuus mun miehessä on se, et hän aidosti välittää kysyessään, miten mä voin. Pieni asia, mut todella tärkee mulle. Liian pitkään olin toisille jotain ihan muuta ja sitten tuli mies, joka oikeesti välitti musta.

Joo, kyllä monet täälläkin nauraa, et ootahan hetki, ni asiat voi muuttuu. Mutta mä tiedostan sen, ettei asiat välttämättä mee kuten haluan. Koskaan ei saisi aliarvioida kenenkään parisuhdetta, koska se on tärkee sillä hetkellä ja kävi siinä miten kävi, ni se suhde on kuitenkin ollu tärkee.

Ymmärrän sun epävarmuutes, koska mäkin kävin sen läpi yhessä vaiheessa. Juuri sen jälkeen, kun mieheni oli sanonut rakastavansa minua, katosi joku hohde. Hän oli "koukussa" eikä hänessä ollut enää mitään saavutettavaa. Jotenkin minusta tuntui, että kaikki lässähti. Kuitenkin olin varma suhteestamme.

Sitten kuitenkin aloin miettiä, ettei parisuhde ole jatkuvasti pelkkää hohdetta ja olin väärässä sen suhteen, ettei mitään saavutettavaa enää olsii: rakkauden tunnustamisen jälkeen sitä saavutettavaa vasta on, kun pitää rakkauden elävänä ja tutustuu entistä enemmän. Eikä mieheni ole koskaan itsestäänselvyys - ei kukaan ole!

On todella hienoa, että olet ottanut aikalisän, koska sitä tarvitset. Mikään suhde ei ole "huonompi" kuin toinen ainakaan ideologisesti ja siihenkin voi panostaa sydämensä verran. Jokainen suhde on erilainen ja siitä tulee löytää ne omat hienot kohtansa:). Ketään ei tulekaan nähdä koko ajan vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta kyllä niin saa tehdä.

Sulla on yhden suhteen verran enemmän vertailupohjaa, kun mulla ja yhden vinkin voin antaa sen perusteella: luota vaistoon! Vaikka joskus tuntuu, että on pihalla ku lumiukko, ni siltikin vastaus piilee sisällä. Sulla on jokin epävarmuus, mut älä anna kaiken kaatua siihen. Mulla oli kriisi tuossa kesän lopussa ja olin rikki. Miehessäni ei ollut mitään vikaa, vaan mulla oli joku...en vieläkään vamuudella tiedä mikä. Pelkäsin tulevaa ja meidän suhde tuntui hankalalta, vaikkei siinä ollut mitään vikaa. Päätin antaa ajan kulua ja katsoa. Nyt kaikki on jälleen loistavasti ja muutimme yhteen pari kuukautta sitten:). Musta tuntuu, ettei mikään voi viedä tätä onnea multa! Mun miehessä on edelleen saavutettavaa...jos ei muuta, niin yritän tehdä siitä täysin "sisäsiistiä";D.

Mun yks ystävä sano kerran: Jos voit kuvitella istuvasi tämän miehen kanssa vielä vuosienkin päästä yhteisellä kuistille, kun yhteiset lapset ovat lentäneet pesästä, on kaikki hyvin. Sitä ei pidä lukea ihan niin tosissaan, mutta on siinä jotain itua;).

Mä en tiedä, oliko tästä mitään apua, mutta älä nyt kuitenkaan periksi vielä anna. Aikalisä tekee oikein hyvää ja hienoa, että olet sen saanut. Jos olet epävarma, niin älä astu jäälle. Sun pitää olla varma ja sen tunnet sitten, kun sitä olet!

Sen vain tietää, kun toisen kanssa aikansa pitää yhtä ja oppii toisen tuntemaan. Jos vuosienkin jälkeen on epävarma siitä, haluaako toisen kanssa elää, hän tuskin tulee olemaan kumppani, jonkakanssa loppu elämäsi vietät...
Kun minä tapasin mieheni, meille syntyi heti todella kiihkeä fyysinen suhde, enkä olisi voinut kuvitellakaan eläväni hänen kanssaan, tai edes seurustelevani...mutta kuinkas ollakkaan, kun opin tuntemaan häntä enemmän, niin hänestä tulikin niin rakas, etten olisi voinut kuvitellakkaan enää eläväni ilman häntä. Vaihdoin pienen empimisen jälkeen paikkakuntaa ja nyt meillä on pieni, kaunis tyttö, enkä kertaakaan ole kaivannut entiseen elämääni, en vaikka suuriakin ongelmia on suhteessamme välillä ollut. Ikinä en vaihtaisi miestäni, vaikkei hän virheetön olekkaan, mutta minulle hän on paras.

Ei kai sitä koskaan lopullisesti tiedä sitä oikeaa. Homma voi toimia hyvin kymmeniäkin vuosia ja sitten kaikki loppuu.. Itse en ole koskaan kokenut "rakastumista ensi silmäyksellä", mutta tuskin sekään varmistaa ihmisen oikeellisuutta. Itse tavattuani ukkelini, mietin vaan että mikä lie palikka tuokin on ja vuosi oltiin yhdessä (ja muiden kanssa) ihan vaan fyysiseltä pohjalta. Mutta niin ne asiat muuttuu, nyt ollaan asuttu jo vuosia yhdessä ja eipä tuo "arki" ole tullut vielä vastaan. Tosin olen erittäin tietoinen, että vaikka homma toimii nyt, kaikki voi muuttua tulevaisuudessa. Tai sitten ei. Täytyy vaan odottaa että aika kuluu, silloin saa selville josko se elämän mies olisi löytynyt

Itselläni on hiukan sama tilanne kuin sinulla. Minulla on ollut yksi pitkä suhde ja nyt olen uudessa suhteessa. Itse tosin menen täysillä eteenpäin enkä epäröi ;) Mutta tuleehan sitä välillä mietittyä, että mistä sitä tietää, että onko tämä nyt Se Oikea.

Itse en kylläkään usko, että on joku Se Oikea, vaan että on ihmisiä jotka sopivat toisilleen vähän paremmin kuin jotkut toiset jne.

Tuskin sitä heti voi tietääkään, että onko tämä nyt juuri se ihminen, jonka kanssa on hautaan asti yhdessä. Ihmiset muuttuvat vuosien varrella eikä ikinä tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka nyt joku ihminen tuntuisi maailman ihanimmalta ja täydellisimmältä, niin ei ole välttämättä mitään takeita, että hän on sitä vielä vaikka 20 vuoden päästä. Valitettavasti =(

Ja monta kertaa ihmiset ajattelevat, että Se Oikea on jotenkin täydellinen, ettei hänessä ole mitään vikaa jne. Onko sellaista virheetöntä ihmistä olemassakaan? Tuskin. Jokaisessa ihmisessä on varmasti joku ärsyttävä piirre tai muu "vika".

Mieti rauhassa miltä sinusta tuntuu. Kyllä sen tuntee, jos oikeasti "kolahtaa" =) Jos tuntuu ettei kolahda, niin sitten voi alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. Ei sellaisen ihmisen kanssa kannata olla, jonka kanssa ei ole onnellinen. "Kuulostele" itseäsi ja tunteitasi...

luepas toi "rikkinäiset miehet" -ryhmä. Ja mieti itseäsi. Miltä tuntuu? Ei sitä kukaan muu voi sanoa. Ja vaikka jäävuoria päin ehkä ollaan menossa, niin vain ehkä.
Mielestäni menneisyys pitää hoitaa omalta osalta täysin puhtaaksi, ennen kuin voi avata itsensä muille. Ja sittenhän voikin tulla todella pahasti turpiin. Ja se sattuu. Mutta se myös kasvattaa, ellei kyynisty. Ja jos turpaan ei tule niin hip hei. Rivari ja lapsia! Ei ole kuin hyviä puolia, jos vain kuuntelet itseäsi.