.kirjoitella tänne mutta nyt vaan on sellanen olo, on pakko. Musta on vaan nii tyhmä tulla päivitteleen tänne asioita kun ei siitä ole mitään apua tai hyötyä. Kuitenkin täällä olen koska ärsyttää, hajottaa, väsyttää, ketuttaa niin vietävästi. Näin tämän erään kolme viikkoa sitten tunnilla ja me tuskin puhuimme mitään keskenämme kunnes vikana päivänä vaihdoimme pari sanaa kun tämä eräs lähti. Luulen että ihastuin ulkokuoreen ja tiesin sen alusta asti että ei tästä tule mitään jos olen koko ajan sanaton ja hänen lähellään oli pala kurkussa joka kerta. Meillä ei ollut edes yhteisiä asioita paljon joista pystyi kunnolla puhumaan (no ei meillä ollut paljon yhteistä puheaikaa, puhuin hänen kanssaan muiden läsnäollessa, hän vaikutti alussa kiinnostuneelta mutta nyt viikonloppuna sain sen käsitysken että ei) en ole varma katsoiko hän minua välillä siten kiinnostuneena mutta en ole varma. Oon oikeesti hyppiny seinille tän asian takia, mun on vaikee ollu syödä, oon nukkunu ihan sika huonosti heränny ennen seitsemää joka ikinen päivä, liikkunu ihan sairaasti, oon laihtunu vähäsen ja tehny laulun tuosta tyypistä. Näiden kolmen viikon jälkeen mun tunteet tätä tyyppiin kohtaan vaan on ja pysyy ja se on hajottavaa kun ei saa vastakaikua.Oon ihan hajalla oon itkeny viime viikkoina varmaan enemmän kun koko aiemman elämän aikana yhteensä. Pyysin häntä kyllä facessa kaverikseni hän hyväksyi pyyntöni mutta todellakin tiedän että se ei tarkoita sitä että hänkin olisi musta kiinnostunu kun hyväksyy mun kaveripyynnön ja täytyy sanoo että en edes kysyny hänen sukunimeensä silloin kun ekan kerran tavattiin tiesin vaan asuinpaikan ja etsin tän tyypin facesta. Mua hävettää nyt niin kamalasti enkä halua että se edes tietää et tykkään siitä koska se olisi tosi outoa sille jos se ei ole kiinnostunu. Mä tapasin sen taas yhdes tapahtumassa tänä viikonloppuna me juteltiin jonkin verran mut aika pintapuolisesti ja toinen asia mua hajottaa on se että tää tyyppi on mua paljon vanhempi (vaikkei uskois tää tyyppi näyttää vieläkin joltain mun ikäseltä olen kahdessakymmenissä). Hän varmaan pitää minua tosi nuorena hänelle itselleen ja sit vielä hän on niiin kun niin herrasmies, mukava ja jotenkin ihan liian hyvä mulle ja sekin vielä hajottaa. Joskus mä niin inhoon näitä tunteita , mä raivoan sitä et siksi mä edes menin siihen retkuun kun tiesin jo alusta alkaen että nyt kala ei todellakaan tule nappaamaan. Vihaan itseäni sen takia. Löytyykö sieltä teistä keneltäkään vertaistukea? Kiitos jos jaksoit luke loppuun saakka
Ihastuminen on syvältä
Entodellakaan
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, ekanakaan älä syyttele itteäsi tai tunteitasi. Ihminen ihastuu joskus johonkin ja se on ihan terveetä. Ei sitä ainakaan tarvitse hävetä.
Sulla on nyt tunnesekamelska päällä kun et pääse asiassa eteenpäin. Kaikkein parasta olisi kun saisit jotenkin kerrottua tunteistasi tälle ihastuksellesi. Yritä tehdä se jossain rauhallisessa mestassa jossa ei ole paljon muita. Tunteiden paljastaminen on hankalaa, eikä siihen tarvita ketään ulkopuolista ilkkujaa.
Eikö olisikin parempi rohkeasti jutella ihastuksesi kanssa asiasta. Aikamoista kidutusta on pitää tällaista asiaa sisällään. Tyypistä sitten riippuu miten kypsästi hän suhtautuu sinuun.
Samaa mieltä olen ton edellisen kirjoittajan kanssa, kerro sille tunteistasi jossain rauhallisessa paikassa. Mun mielestä iällä ei oo merkitystä asiaan. Jos hän on vielä herrasmies niin ei sua tuu haukkumaan hölmöksi tai kohtelisi huonosti kun kerrot asiasi. Rohkeasti vaan kohtaa hänet.
Itse asias nyt pari viikkoo sitten tapahtu silleen että tuo tyyppi otti facessa muhun yhteyttä ja kysy multa kuulumisia ja ja juteltiin kaikkee jännää.. no viikko meni taasen ja sit se ei ottanu yhteyttä.Mä otin siihen yhteyttä juteltiin taas faces mut nyt se ei oo taas kolmeen päivään ottanu yhteyttä ja sano et kuulemma tulee kolmeks päivää käymään sinne missä oon ensi viikolla. Nyt on sit taas kauhee sellane fiilis että tykkäskö se musta ollenkaan kun ei viittiny ottaa yhteyttä ollenkaan muhun sen viikon ja nyt tänä viikon aikana. Kertokaa miehet jos osaatte, voisko se olla niin että se tajus ettei sitä kiinnostakaan?Mitä te teette jos ootte ihastuneina johonki tyyppiin. Ottteko te silleen että jep nyt kun oon saanu tuohon tyyppiin yhteyden ja se ilmeisiesti on kanssa kiinnostunu musta niin otan yhteyttä joka päivä? Itse olen kylllä ihastuneena sellainen että haluan olla yhteydessä tähän henkilöön mahdollisimman paljon kun ehdin. Ehkä hän ei sitten kuitenkaan niin paljon oo kiinnostunut...vai?Itsekin olen myös miettinyt sitä että meillä on täysin erilainen elämäntilanne tällä hetkellä se on silleen opiskelunsa opiskelllu ja hakee töitä itse kyllä valmistuin juuri mutta luulen että haluan vielä amk:uun,... ääh no ehkä ajattelen liikaa, mutta tunnen itseni jotenkin hyljätyksi, kun se ei ota muhun yhteyttä ollenkaan....