Päivän iltalehdessä kerrotaan!
Otsikoihin on noussut käsite laihat läskit, joista erityisesti lääkäreiden ja terveydenhuoltohenkilöstön sanotaan olevan nyt huolissaan.
Laihoiksi läskeiksi sanotaan normaalipainoisia, joiden kehon rasvaprosentti on merkittävästi koholla, naisilla yli 30 prosenttia ja miehillä 20 prosenttia.
Tällaisten ihmisten terveyden sanotaan olevan helposti huonompi kuin ylipainoisilla, joiden kehossa on paljon lihasta.
Epätarkkuus ongelmana
Mistä on kyse? Kuntosalien houkutuskampanjastako? Vai onko todellakin niin, että viime vuosina on tuijotettu liikaa pelkkään ylipainoon, kun pitäisikin tarkkailla kehon koostumusta ja erityisesti rasvaprosenttia?
- Rasvaprosentin mittaamisesta on tullut muodikasta. Erityisesti kuntosaleilla on innostuttu rasvaprosentin mittaamisesta ja monet kotivaa'atkin näyttävät nykyään rasvaprosentin, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, professori Pertti Mustajoki.
Hänen mukaansa ongelmana on se, että tällainen rasvaprosentin mittaaminen on epätarkkaa. Siksi esimerkiksi sähkön johtamiskykyyn perustuvista, yleisön käytössä olevista mittareista ollaan siirtymässä kalliisiin magneettikuvauksiin.
Koska rasvaprosentin ja lihasmassan määrän arviointiin ei vielä ole helposti saatavia ja luotettavia, tarpeeksi edullisia mittareita, kehon koostumismittaukset ovat Mustajoen mukaan lähinnä tutkijoiden käytössä.
Painoindeksi kertoo
Mustajoki sanoo, että painoindeksi ja vyötärönympärys ovat tavallisilla ihmisillä edelleen luotettavia lihavuuden mittareita. Painoindeksi (BMI) lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Internetissä on käytettävissä helppoja BMI-laskureita.
- Jokaisen olisi hyvä tietää oma painoindeksinsä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan ylipainoiset eivät kuitenkaan aina edes tiedä olevansa lihavia, Mustajoki huomauttaa.
Painavat luut eivät koskaan selitä korkeaa painoindeksiä. Painon ja painoindeksin nousu on harvoin lihasmassaa, eikä koskaan luuta.
Vain harvoin paino koostuu niin suurelta osin lihaksesta, että lihaksikas tulisi määritellyksi painoindeksin perusteella lihavaksi. Jos korkea painoindeksi johtuu lihaksikkuudesta, se on helppo havaita.
Mittaa myös vyötärösi
Hyvä mittari on myös vyötärönympärys. Miehellä yli 100 senttimetrin ja naisella yli 90 senttimetrin vyötärönympärystä nimitetään vyötärölihavuudeksi.
Vyötärönympärys mitataan tunnustelemalla ensin, missä alin kylkiluu ja suoliluu (lonkka) ovat. Niiden puolivälissä on vyötärön kohta. Mittaus tehdään kevyen uloshengityksen jälkeen.
- Vyötärölihavuus lisää huomattavasti metabolisten sairauksien vaaraa. Ylimääräisen rasvaa kertyminen lähes rasvattomiin sisäelimiin on yleensä haitallisempaa kuin rasva ihon alla.
Tee pysyviä muutoksia
Painoa voi pudottaa ja samalla vähentää haitallisen rasvan määrää elimistössä, kun kiinnittää huomiota terveisiin elämäntapoihin eli ruokavalioon, liikuntatottumuksiin ja lihaskunnon ylläpitämiseen.
- Elintapamuutokset kannattaa valita niin, että niistä tulee luonteva ja pysyvä osa omaa elämää ja arkea. Muotidieeteillä voi laihtua hetkellisesti ja nopeastikin, mutta dieetin päätyttyä entiset elintavat palaavat helposti ja paino nousee takaisin, Mustajoki sanoo.
- Päähuomion tulisi olla muutoksissa, ei kilojen nopeassa pudottamisessa. Kun järkevät muutokset toteutuvat, paino alenee.
Otsikoihin on noussut käsite laihat läskit, joista erityisesti lääkäreiden ja terveydenhuoltohenkilöstön sanotaan olevan nyt huolissaan.
Laihoiksi läskeiksi sanotaan normaalipainoisia, joiden kehon rasvaprosentti on merkittävästi koholla, naisilla yli 30 prosenttia ja miehillä 20 prosenttia.
Tällaisten ihmisten terveyden sanotaan olevan helposti huonompi kuin ylipainoisilla, joiden kehossa on paljon lihasta.
Epätarkkuus ongelmana
Mistä on kyse? Kuntosalien houkutuskampanjastako? Vai onko todellakin niin, että viime vuosina on tuijotettu liikaa pelkkään ylipainoon, kun pitäisikin tarkkailla kehon koostumusta ja erityisesti rasvaprosenttia?
- Rasvaprosentin mittaamisesta on tullut muodikasta. Erityisesti kuntosaleilla on innostuttu rasvaprosentin mittaamisesta ja monet kotivaa'atkin näyttävät nykyään rasvaprosentin, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, professori Pertti Mustajoki.
Hänen mukaansa ongelmana on se, että tällainen rasvaprosentin mittaaminen on epätarkkaa. Siksi esimerkiksi sähkön johtamiskykyyn perustuvista, yleisön käytössä olevista mittareista ollaan siirtymässä kalliisiin magneettikuvauksiin.
Koska rasvaprosentin ja lihasmassan määrän arviointiin ei vielä ole helposti saatavia ja luotettavia, tarpeeksi edullisia mittareita, kehon koostumismittaukset ovat Mustajoen mukaan lähinnä tutkijoiden käytössä.
Painoindeksi kertoo
Mustajoki sanoo, että painoindeksi ja vyötärönympärys ovat tavallisilla ihmisillä edelleen luotettavia lihavuuden mittareita. Painoindeksi (BMI) lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Internetissä on käytettävissä helppoja BMI-laskureita.
- Jokaisen olisi hyvä tietää oma painoindeksinsä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan ylipainoiset eivät kuitenkaan aina edes tiedä olevansa lihavia, Mustajoki huomauttaa.
Painavat luut eivät koskaan selitä korkeaa painoindeksiä. Painon ja painoindeksin nousu on harvoin lihasmassaa, eikä koskaan luuta.
Vain harvoin paino koostuu niin suurelta osin lihaksesta, että lihaksikas tulisi määritellyksi painoindeksin perusteella lihavaksi. Jos korkea painoindeksi johtuu lihaksikkuudesta, se on helppo havaita.
Mittaa myös vyötärösi
Hyvä mittari on myös vyötärönympärys. Miehellä yli 100 senttimetrin ja naisella yli 90 senttimetrin vyötärönympärystä nimitetään vyötärölihavuudeksi.
Vyötärönympärys mitataan tunnustelemalla ensin, missä alin kylkiluu ja suoliluu (lonkka) ovat. Niiden puolivälissä on vyötärön kohta. Mittaus tehdään kevyen uloshengityksen jälkeen.
- Vyötärölihavuus lisää huomattavasti metabolisten sairauksien vaaraa. Ylimääräisen rasvaa kertyminen lähes rasvattomiin sisäelimiin on yleensä haitallisempaa kuin rasva ihon alla.
Tee pysyviä muutoksia
Painoa voi pudottaa ja samalla vähentää haitallisen rasvan määrää elimistössä, kun kiinnittää huomiota terveisiin elämäntapoihin eli ruokavalioon, liikuntatottumuksiin ja lihaskunnon ylläpitämiseen.
- Elintapamuutokset kannattaa valita niin, että niistä tulee luonteva ja pysyvä osa omaa elämää ja arkea. Muotidieeteillä voi laihtua hetkellisesti ja nopeastikin, mutta dieetin päätyttyä entiset elintavat palaavat helposti ja paino nousee takaisin, Mustajoki sanoo.
- Päähuomion tulisi olla muutoksissa, ei kilojen nopeassa pudottamisessa. Kun järkevät muutokset toteutuvat, paino alenee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
seihmetteleväveku
Jatka ihmettelemistä?
Näetkö ympärilläsi ketään lihavia jotka eivät ole VHH-lla.
Näetkö kaikki terveystuotteita ja muita huijaustuotteita myyvät liikkeet.
Näetkö kaikki gymit joissa ihmisten oletetaan laihtuvan.
Kaikki VHH:n takia???
Muuten, onko tuo tyhmyys teillä sukuvika???
Miksi Annika Dahlqvist sairastui diabetekseen LCHF ansiosta?
seyhäihmetteleväveku (=räkänokka)
Kerroppa missä näet että Annikalla on diabetes????
http://annikadahlqvist.com/2011/06/21/mina-lab-varden/
En tunne Dahlqvistia, mutta diabeteksessä on muitakin muotoja kuin 1 ja 2. Eli vasta aikuisiässä ilmenevä 1-tyyppinen muoto, jota ei voi estää elämäntavoilla. Moni onkin kunnossa jne. Myös alkoholisti saa herkästi diabeteksen (se tosin kuulostaa jo vahvasti elämäntapasairaudelta).
Mies jonka vyötärönympärys on 100cm ei ole laiha läski vaan ihan aito läski ja sisäelimet on silavan peitossa, erittäin epäterveellistä! Rasva% pitäisi olla lähempänä 13% kuin 20%!
Karppaajat ovat juuri tällaisia laihaläskejä. Lihakset palaneet pois, vatsakumpu jäänyt. Heikkilä on hyvä esimerkki.
setietäväVeke (matkiva räkänokka)
Näetkö ympärilläsi ketään lihavia jotka eivät ole VHH-lla.
Näetkö kaikki terveystuotteita ja muita huijaustuotteita myyvät liikkeet.
Näetkö kaikki gymit joissa ihmisten oletetaan laihtuvan.
Kaikki VHH:n takia???
Muuten, onko tuo tyhmyys teillä sukuvika???
Oikein ja terveellisesti noudatettunaVHH on elämän tapa jota noudattavat pitäisi olla vyötäröltään hoikkia ja mieleltään virkeitä, mutta ei taida ollakkaan, vaikka näin monet luulevat. Miksikö? No siksi että näitä fiksuja VHHlaisia on todella vähän ja heitä ei todellakan voi sanoa laihoiksi läskeiksi tai lihaksensa karppaamalla polttaneiksi.
Kävin eilen Syömishäiriöt ja hormonitoiminta -luennolla, ja asiasta oli puhetta. Esim. anoreetikoilla käy helposti niin, että pakkolihotuksesta seuraa laiha läski. Professori Aila Rissanen myöskin kertoi luennolla, että stressihormonit vaikeuttavat lihaksen kehittymistä. Tämäkin on varmaan vaikuttamassa monella hoikalla lihavalla tai laihduttajalla, joka ei ole edes diagnosoitavissa oleva syömishäiriöinen. Eli siinä vaiheessa kun lihasta pitää kehittää, pitäisi elämää kyetä rauhoittamaan sen verran, että elämässä olisi myös mielihyvää ja rentoutumista tuottavia asioita. Hikipinkosuorittamisella ei terveyttä saavuteta. Olipa kyseessä sitten kuntoilija tai syömishäiriöinen. Lepo on tärkeää vastapainoa sopivalle kuormitukselle.
Itse olen elämäni mittaan laihtunut usein stressitilanteissa. Aina menetetty paino on tullut ensin takaisin rasvana, vasta myöhemmin korvautunut lihaksella. Ainakin osittain. Lihakset eivät synny tyhjästä, vaan tarvitsevat aktiivista toimintaa (tosin varsin ruumiillisesti toiminnallinen elämäkin voi riittää). Anoreetikot harvoin tulevat myöhemmin ylipainoisiksi, tosin lihasmassan saavuttaminen on haaste. Bulimikoilla on suurempi riski menettää lihakset ja rasvoittua syömishäiriökierteessään.
Ja mikähän - noin yleisesti kaikkien osalta - merkitys rasvoittumisessa on ympäristön haitallisilla kemikaaleilla, joita on lähes mahdoton välttää? Osa saadaan ruuasta, mutta osa juomavedestä, vaatteista, palonestoaineista ym. Nehän ovat hormoninhäiritsijöitä. Feminisoivat miehiä ja aiheuttavat sukurauhassyöpiä jne. Kokonaisuutta ei ole taatusti huomioitu tässä keskustelussa. Syyllistämispolitiikkaa ei kannata viedä liian pitkälle.