Mikä neuvoksi tilanteessamme? Kumppanini kotona ei osteta enää toisilleen lahjoja kun kaikki ovat aikuisia. Minun kotonani taas tuollainen ei tulisi kuuloonkaan, vaan läheisten muistaminen syntymäpäivinä ja jouluna on tärkeätä. Lahjojen antaminen ei tarkoita yltiöpäistä kauppojen elättämistä, vaan yksi kunnollinen, ajatuksella hankittu tai tehty lahja riittää. Kumppanini pitää jo tätä turhana ja väittää minun olevan materialistinen. Hänen mielestään esim. suklaalevy lahjaksi on aivan riittävä. Minulle tärkeätä joulunodotuksessa on, että saan miettiä läheisille sopivia lahjoja. Tuloksena molemminpuolinen pettymys ja tärkeät merkkipäivät pilalla.
Erilaiset käsitykset lahjoista
Niiskuneiti
81068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ostan emännälleni ja lapsilleni tarpeellisia tai hyväksi katsomiani lahjoja pitkin vuotta. Ns. lahjapäivinä jotakin symbolista, jos muuta ei tule mieleen.
Tänä jouluna annan yhden lahjan ja kukan emännälleni. Lapsilleni annan lahjan rahana. Näin vältän kiusallisena pitämäni lahjarumban.
Emäntäni puolestaan on hankkinut lahjoja aika lailla. Hän pitää siitä puuhasta.
Olisit onnellinen nykyisestä tilanteestasi. Kun ongelmanne ovat tuota luokkaa, tarkoittaa se sitä, ettei teillä ole oikeita ongelmia. Nauttikaa siis elämästä ja siitä, että teillä on oikeasti toimiva parisuhde. Älkää hukatko aikaanne tuollaisiin joutavanpäiväisyyksiin.
heippa Niisku,
jos olette ihan vakavasti parisuhteessa ja ajattelette viettävänne ehkäpä jopa loppuelämänne yhdessä, mielestäni teidän on aika alkaa luoda teidän omia pikku perinteitä ja juhlatapoja. Ainahan on niin että suhteessa on kaksi ihmistä joilla on erilaiset perheet ja luultavasti paljon suurempiakin eroavaisuuksia siinä mihin on totuttu kuin lahjapolitiikka. Eli: älkää noudattako sokeasti sitä mitä teidän lapsuuden perheissä tehdään, vaan miettikää yhdessä mikä on juuri se teidän oma tapa viettää juhlapäiviä. Kyllähän te varmasti olette muissakin asioissa neuvotelleet ja tehneet kompromisseja? Jos aluksi tuntuu vaikealta löytää kumpaakin miellyttävää keskitietä, ehkä voitte ottaa vuorojouluina kummankin lempisysteemin käyttöön?
Mutta kaiken kaikkiaan, itselleni ainakin mukavinta on antamisen ilo, ja juuri kuten sinäkin sanot, lahjojen miettiminen rakkaille. Oma perheeni on kuitenkin aika samantyyppinen kuin sinun kumppanisi perhe, eli yleensä en itse saa ainakaan mitään "kunnollisia" lahjoja, vaikka itse niitä annankin. Mutta eihän se silti joulua pilaa, minusta on kiva nähdä että he ilahtuvat lahjoistani. Saanhan perheeltäni kuitenkin muuta tärkeää (hyvää seuraa, huomiota, ihania ruokia, apua aina vaikeissa tilanteissa), ja se joulun tunnelma muutenkin syntyy ihan muusta kuin lahjoista. Etenkin silloin kun paikalla ei ole lapsia.
Ei pidä olla niin itsekäs ja vaatia että muut nauttivat samasta kuin itse. Jos toiset eivät innostu lahjojen ostamisesta, anna heidän olla ja iloitse itse siitä antamalla lahjoja? Sinähän kuitenkin varmasti saat aina mukavia lahjoja perheeltäsi, joten nauti niistä, ja mieti kumppanisi suhteen sitä kaikkea muuta miksi olet hänet valinnut ja häntä rakastat. Ei kaikilta ihmisiltä tarvitse saada samoja asioita, toisilta lahjoja ja toisilta sitten jotain muuta. :)
Ylipäänsä, niin monet pilaavat juhlapäivänsä kaikenlaisiin pikku yksityiskohtiin tarraamalla, ja vaatimalla että kaikki menee juuri suunnitelmien mukaan, tai juuri minun mieleni mukaan. Mielestäni mukavinta on viettää juhlapäiviä siten että kaikki ottavat aika rennosti ja antavat muille tilaa ja vapautta olla omia itsejään ja nauttia omalla tavallaan. Joulua voi viettää niin kovin monella tapaa, ja eri tavat voivat hyvin juhlia samassa talossa, kunhan kukaan ei ala nipottamaan yksityiskohdista.
Toisaalta, jos sinulle on hirmu tärkeää saada "kunnon" lahjoja, luulisi että miehesi haluaa huomioidakin sinua siten, kunhan vain esität asian niin että se ei kuulosta syyttelyltä tai vaatimuksilta, vaan enemmänkin kerrot miten hyvä mieli sinulle tulee jne. Miehet ovat yllättävän innokkaita muuttamaan pikku tapojaan kun asian esittää heille mieluisassa valossa, ja kun he näkevät että voivat helpolla tehdä naisensa tosi onnelliseksi. Mutta se tietty edellyttää että suhteessa on todellista rakkautta puolin ja toisin. :)
Ihanaa, rentoa joulunaikaa sinulle!
Itseasiassa onko tuo ongelma? Eikö ole mahdollista, että sinä teet niinkuin tähän asti olet tehnyt ja miehesi niinkuin hän on tehnyt. Ei parisuhteen tarkoitus ole muuttaa toista ihmistä sellaiseksi mitä hän ei halua olla. Voin kokemuksesta sanoa, että minulla on suuria vaikeuksia ostaa vaimolleni lahjaa, varsinkin kun hänellä on kaikkea. Varsinkin vaatteiden ostaminen on hänelle lahjaksi on myrkkyä. En itsekkään halua saada jonkun toisen ostamaa vaatetta itselleni, sillä makuasiat harvemmin osuu kohdalleen, saati sitten koko. On niin "mukava" saada ylikokoinen punaruutuinen flanellipaita lahjaksi.
Ei nyt millään pahalla, mutta kuten aiemmin on sanottu, ei kannata stressata tuon tason asiasta. Tai yrittää muuttaa toista. Mun perheeni on samantyylinen kuin sulla ja miesystävälläni vastaavanlainen kuin sinun miehelläsi. Ei minulle ole tärkeää saada lahjaa, ei todellakaan. Nautin siitä että saan rakkaille ihmisille ostaa jotain kivaa ja tarpeellista ja se onnellisuus jonka näen lahjan vastaanottajan kasvoilta riittää minulle. Ei tuon pitäisi kovin suuri ongelma olla.. Joka tapauksessa oikein lahjarikkaat ja mukavat joulut ;)
Ei nyt millään pahalla, mutta kuten aiemmin on sanottu, ei kannata stressata tuon tason asiasta. Tai yrittää muuttaa toista. Mun perheeni on samantyylinen kuin sulla ja miesystävälläni vastaavanlainen kuin sinun miehelläsi. Ei minulle ole tärkeää saada lahjaa, ei todellakaan. Nautin siitä että saan rakkaille ihmisille ostaa jotain kivaa ja tarpeellista ja se onnellisuus jonka näen lahjan vastaanottajan kasvoilta riittää minulle. Ei tuon pitäisi kovin suuri ongelma olla.. Joka tapauksessa oikein lahjarikkaat ja mukavat joulut ;)
Oikealla mielellä annettu lahja = lahja.
Ei siis edellytä vastalahjaa.
Oikealla mielellä vastaanotettu lahja= ei noteeraa lahjan hintaa, suklaalevykin riittää.
Ilo pitäisi olla pääsääntöisesti antamisessa ja jos jotain saa pitäisi siitä iloita huolimatta siitä mitä se on.
Jos pitää lahjojen antamisesta niin antaa niitä riemumielin ja ottaa vastaan sen mitä sattuu saamaan; vaikka se olisi suklaalevy tai heijastin.
Mieluumin saankin jotain pienempää mille on todella käyttöä kuin jotain suurempaa, josta en pidä. Olenkin kieltänyt miestäni ostamasta minulle mitään kallista kysymättä minulta ensin, koska perheemme varat ovat rajallisia...