En ollut yksin vielä hetki sitten. Minun oli hyvä olla, olin päättänyt selvittää pääni ennen seuraavaa seikkailua. Olin päättänyt että läheisyysriippuvainen takertumiseni saa luvan loppua ja että tutustun itseeni, otan selville mitä oikeasti haluan, ja ennen kaikkea saan itseni uskomaan että ansaitsen tulla rakastetuksi tällaisena, sillä uskon, että en voi rakastaa ketään aidosti, jos en voi hyväksyä rakkautta.
Sitten tulit sinä ja annoit minulle huomiota tavalla jota en halunnut, ja tunkeuduit ajatuksiini ja uniini ja sitten lähdit toisen kanssa. En ehkä halua kaivata sinua, mutta hetkellinen läheisyytesi sai minut näkemään miten paljon menetän joka hetki, kun en uskalla antautua tunteilleni, kun en pysty hyväksymään niitä siinä pelossa, että ne satuttavat minua.
Enkä tiedä mitä tehdä nyt, kun laskin harteillesi sen taakan, että sinun piti pelastaa minut, vain koska olit siinä niin väärällä hetkellä. Mitä minä voin tehdä tälle raastavalle yksinäisyydelle, jonka haluan täyttää jollakulla, jollakulla jota rakastaa?
Ja onko väärin uskoa, että jollain tavalla kuitenkin kaipaat minua, vaikka mikään käytöksessäsi ei viesti siitä, ja vaikka en voi enää edes katsoa sinua silmiin?
Onneksi olen liian suoraselkäinen täyttääkseni oman tyhjyyteni merkityksettömällä ihmisellä, jota vain käyttäisin henkisesti hyväkseni ilman aitoja tunteita.
Sitten tulit sinä ja annoit minulle huomiota tavalla jota en halunnut, ja tunkeuduit ajatuksiini ja uniini ja sitten lähdit toisen kanssa. En ehkä halua kaivata sinua, mutta hetkellinen läheisyytesi sai minut näkemään miten paljon menetän joka hetki, kun en uskalla antautua tunteilleni, kun en pysty hyväksymään niitä siinä pelossa, että ne satuttavat minua.
Enkä tiedä mitä tehdä nyt, kun laskin harteillesi sen taakan, että sinun piti pelastaa minut, vain koska olit siinä niin väärällä hetkellä. Mitä minä voin tehdä tälle raastavalle yksinäisyydelle, jonka haluan täyttää jollakulla, jollakulla jota rakastaa?
Ja onko väärin uskoa, että jollain tavalla kuitenkin kaipaat minua, vaikka mikään käytöksessäsi ei viesti siitä, ja vaikka en voi enää edes katsoa sinua silmiin?
Onneksi olen liian suoraselkäinen täyttääkseni oman tyhjyyteni merkityksettömällä ihmisellä, jota vain käyttäisin henkisesti hyväkseni ilman aitoja tunteita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa opetella elämään yksin ja seisomaan omilla jaloillaan. Harrasta ja tee niitä asioita mistä pidät elämässäsi,niin sitä kautta saat muutakin ajateltavaa kuin sen yksinäisyyden tunteen ja varmasti löydät ympärillesi myös hyviä ystäviä ellei sinulla jo niitä ole. Opettele nauttimaan elämästä yksin, ei se niin kamalaa ole, eron jälkeen se on vain vähän haastavampaa, mutta selviät kyllä. Jokaisellahan on se tunnemyrskyn läpikäyminen, itkusta- raivoon ja lopulta rauhaan, mutta sen jälkeen olet sinut itsesi kanssa eheytyneenä ja lopulta valmis yrittämään jonkun toisen ihmisen kanssa ei niinkään riippuvaisena, vaan itsenäisen ihmisenä, jolla on se oma elämä tukena ihmissuhteiden syövereissä.
Henkinen hyväksikäyttö saa luomaan katseen maahan. Reilulla pelillä katse kestää katseen.
Niin, kysehän on siitä, että meillä ei koskaan ollut suhdetta, hän näytti minulle tunteensa mutta pelkuruuttani en uskaltanut vastata tunteisiin koska kielsin itseltäni kaiken. Salaa toivoin, että hän olisi jäänyt, mutta kukapa jäisi ihmisen luo, joka ei anna vastakaikua... Olisin ollut onnellinen hänen ystävyydestään mutta hän halusi enemmän joten kavahdin, ja hän lähti.
Ehkä minä sitten särjin hänet. Varmasti hänellekin tiukka paikka, tiedän että osaltani oli epäreilua etten sanonut miten asia oli, mutta hänellä oli jo toinen odottamassa, minua parempi, veikkaan. Joka tapauksessa hän olisi tullut samaan lopputulokseen ajan kanssa, jonka minä tiesin jo ennalta: kukaan ei voi rakastaa tyhjää kuorta, jossa ei ole sisällä tunnetta, ei mitään annettavaa. Olen yksin, ja luulen ansaitsevani sen, koska olen pelkuri joka ei uskalla ottaa riskejä, enkä siksi voi koskaan oppia.
Tiedänpä (tai luulen tietäväni) tuon karvaan makuisen tunteen. Helppoa on ohjeita ja neuvoja sanella, vaikea vastaanottaa...sanotaan; aika kutakin ja se helpottaa. Ehkä joidenkin kohdalla, kenties kaikkien en tiedä...mutta minkä tiedän, et ole yksin:)
Kuulostaa vähän pelottavan tutulta tämän aloittajan kirjoitus... Itsehän olin aloittajankaltaisen henkilön "uhrina", enkä oikein vieläkään ole toipunut tilanteesta. Tuollainen käytös on suorastaan henkistä hyväksikäyttöä, eikä sitä kaikki kestä, vaikka olisi mies. Siinä tosiaan saattaa rikkoa jonkun, varsinkin jos toisella on omiakin ongelmia. Joten jakakaa taakkaanne niille, jotka sen varmasti jaksavat kantaa.
Ja tosiaan, älkää leikkikö toisten tunteilla, vaan sanokaa suoraan miten asiat on, yleensä se on helpompi niellä, vaikka alussa tuntuukin raskaalta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole syyllistää ketään, vaan antaa aihetta ajatteluun siitä, että miehelläkin voi olla tunteet. Mutta sanon vaan, että "oppiipahan olemaan".
Tiedän aiheuttavani tällä viestillä paljon mielipahaa, mutta pakko tämänkaltaiseen käytökseen on puuttua ja tarjota vastapuolenkin näkemystä asiaan, jos edes joku lukisi tämän ja ottaisi opikseen. Ja jos nimimerkki kertoo jollekin jotain ja joku tuntee että on jotain sanottavaa niin saa ottaa yhteyttä, tietää varmasti miten.
selvititkö pääsi, olitko kovinkin humalassa
Miksi hän on merkityksetön, vaikka hän antoi niin paljon?
Sinä etsit häntä, joka ei sinusta välitä. Siksi pelkäät olevasi sellainen itse. Siksi olet sellainen. Jotkut eivät opi ikinä. Minä ehkä opin. En ole kuitenkaan varma. Käsittämätöntä bullshittiä.